Hartaus sunnuntaille 8.3.

Taistelua ja rukousta

Jeesus taisteli elämänsä aikana pimeyden valtoja vastaan parantamalla sairaita ja antamalla synnit anteeksi. Tähän toimintaan liittyy saumattomasti rukous ja usko – ensi sunnuntain kirkkovuoden aihe.

Paaston aika on monessakin mielessä tärkeä ajanjakso. Erityisellä tavalla se kutsuu hiljentymiseen ja rukoukseen.

Tulevan pyhän raamatunteksteissä puhutaan muun muassa pahan vallasta. Isä meidän -rukouksessakin on pyyntö: Päästä meidät pahasta. Olenkin miettinyt paaston alkaessa kysymystä: Mitä tarkoittaa kristityn taistelu Pahan valtaa vastaan.

Tuon pahuuden läsnäolon tunnemme maailmassa monin eri tavoin. Tämän taannoin laittoi merkille myös 10-vuotias lapseni, joka vastasi erääseen koekysymykseen: Suurin ongelma on Saatana! Koekysymys oli: Mikä on mielestäsi maailman suurin ongelma?

Tämän suurimman ongelman kanssa paini myös apostoli Paavali. Hän puhuu kirjeessä efesolaisille Jumalan taisteluvarustuksesta. Tuohon taisteluvarustukseen kuuluu vyö totuutena, pukeutuminen vanhurskauden haarniskaan sekä jalkineina rauhan evankeliumin julistaminen. Paavali viittaa myös uskon kilpeen, pelastuksen kypärään ja Hengen miekkaan, Jumalan sanaan. (Ef.6:14-15)

Taistelu Saatanaa vastaan käydään ennen kaikkea ihmisen omassa sisimmässä. Synti on Paholaisen menestynein ja myöskin ainut myyntituote. Tuote on aina kauniiseen pakettiin käärittynä, tottakai.

Ajattelen, että Paavalilla on tästä näkökulmasta erittäin tärkeä viesti meille. Ole varuillasi, taistele Jumalan antamalla taisteluvarustuksella!

Paavali ei tarkoita sitä, että taisteluvarustus olisi ihmisen oma ansio tai teko. Päinvastoin, kaikki on Jumalan armon ja anteeksiannon varassa.

Jukka Joensuu
Kirjoittaja on Oulunsalon seurakunnan kappalainen

2. paastonajan sunnuntai
Psalmi: Ps. 25:1-10
1. lukukappale: 2. Kun. 20:1-7
2. lukukappale: 1. Kor. 10:12-13
Evankeliumi: Mark. 9:17-29

Jeesus taisteli pimeyden valtoja vastaan myös parantamalla sairaita ja antamalla synnit anteeksi. Tähän toimintaan liittyivät rukous ja usko.

Ps. 25: 1-10
Sinun puoleesi, Herra, minä käännyn.
Jumalani, sinun apuusi minä luotan.
Enhän luota turhaan, ethän anna vihollisilleni sitä riemua,
että he voittavat minut!
Ei kukaan, joka luottaa sinuun, jää vaille apuasi.
Vain luopiot joutuvat häpeään.
Herra, osoita minulle tiesi,
opeta minua kulkemaan polkujasi.
Ohjaa minut totuuteesi ja opeta minua,
sinä Jumalani, auttajani!
Sinuun minä luotan aina.
Herra, sinä olet laupias, muista minua,
osoita ikiaikaista hyvyyttäsi.
Älä muista nuoruuteni syntejä,
älä pahoja tekojani!
Sinä, joka olet uskollinen ja hyvä,
älä unohda minua!
Hyvä ja oikeamielinen on Herra,
hän neuvoo tien syntisille.
Hän hankkii sorretuille oikeuden,
hän opettaa köyhille tiensä.
Herran tie on hyvä, hän on uskollinen niille,
jotka pitävät hänen liittonsa ja lakinsa.

2. Kun. 20: 1-7
Kuningas Hiskia sairastui ja oli kuolemaisillaan. Silloin profeetta Jesaja, Amosin poika, tuli hänen luokseen ja sanoi: ”Näin sanoo Herra: ’Järjestä asiasi, sillä sinä et parane vaan kuolet!’”

Hiskia kääntyi seinään päin ja rukoili Herraa: ”Voi, Herra! Muista, miten vilpittömästi ja vakain sydämin olen vaeltanut sinun tahtosi mukaan ja tehnyt sitä, mikä on hyvää sinun silmissäsi.” Ja hän itki katkerasti.

Jesaja ei vielä ollut lähtenyt palatsin keskimmäisestä pihasta, kun hänelle tuli tämä Herran sana: ”Mene takaisin ja sano Hiskialle, kansani hallitsijalle: Näin sanoo Herra, isäsi Daavidin Jumala: ’Minä olen kuullut rukouksesi, olen nähnyt kyyneleesi. Minä parannan sinut. Kahden päivän päästä voit astua Herran temppeliin. Minä lisään sinun elinpäiviisi vielä viisitoista vuotta. Minä pelastan sinut ja tämän kaupungin Assyrian kuninkaan käsistä, minä suojelen tätä kaupunkia itseni ja palvelijani Daavidin tähden.’”
Sitten Jesaja sanoi: ”Hakekaa viikunakakku.” Kakku haettiin, ja kun se asetettiin paiseen päälle, kuningas parani.

1. Kor. 10: 12-13
Joka luulee seisovansa, katsokoon, ettei kaadu. Teitä kohdannut kiusaus ei ole mitenkään epätavallinen. Jumalaan voi luottaa. Hän ei salli kiusauksen käydä teille ylivoimaiseksi, vaan antaessaan teidän joutua koetukseen hän samalla valmistaa pääsyn siitä, niin että voitte sen kestää.

Mark. 9: 17-29
Eräs mies väkijoukosta sanoi Jeesukselle: ”Opettaja, minä toin poikani sinun luoksesi. Hänessä on mykkä henki. Se ottaa hänet valtaansa missä vain. Se paiskaa hänet maahan, ja hän kuolaa ja kiristelee hampaitaan ja menee aivan jäykäksi. Pyysin, että opetuslapsesi ajaisivat hengen pois, mutta ei heistä ollut siihen.”

Silloin Jeesus sanoi heille: ”Voi tätä epäuskoista sukupolvea! Kuinka kauan minun on vielä oltava teidän keskuudessanne? Kuinka kauan minun pitää kestää teitä? Tuokaa poika minun luokseni.” He toivat pojan Jeesuksen luo. Jeesuksen nähdessään henki heti kouristi poikaa, ja tämä kaatui, kieriskeli maassa ja kuolasi. Jeesus kysyi pojan isältä: ”Kuinka kauan hänellä on ollut tämä vaiva?” ”Pienestä pitäen”, vastasi mies. ”Henki on monet kerrat kaatanut hänet, jopa tuleen ja veteen, jotta saisi hänet tapetuksi. Sääli meitä ja auta, jos sinä jotakin voit!” ”Jos voit?” vastasi Jeesus. ”Kaikki on mahdollista sille, joka uskoo.” Silloin pojan isä heti huusi: ”Minä uskon! Auta minua epäuskossani!”
Kun Jeesus näki, että väkeä tuli aina vain lisää, hän käski saastaista henkeä sanoen: ”Mykkä ja kuuro henki, minä käsken sinua: lähde pojasta äläkä enää mene häneen!” Henki huusi, kouristi poikaa rajusti ja lähti hänestä. Poika jäi makaamaan elottoman näköisenä, ja monet sanoivatkin: ”Nyt hän kuoli.” Mutta Jeesus tarttui häntä kädestä ja auttoi hänet jalkeille, ja hän nousi.

Kun Jeesus sitten oli mennyt sisään ja vain opetuslapset olivat paikalla, nämä kysyivät häneltä: ”Miksi me emme kyenneet ajamaan sitä henkeä pojasta?” Hän vastasi: ”Tätä lajia ei saa lähtemään muulla kuin rukouksella.”