Anneli Miettunen kaipaa jälkikasvuaan, mutta saa lenkkiseuraa diakoniaharjoittelijasta

14.4.20

Yksinasuvat tyrnäväläiset voivat kysyä kävelykaveria seurakunnasta.


Teksti: Marita Ahlgren . Kuvat: Salme Kinnunen .

Kello on kahdeksan tiistaiaamuna, kun tyrnäväläinen Anneli Miettunen ja diakoniaharjoittelija Laura Honkala ovat jo valmiina aloittamaan kävelylenkkinsä. Suunnitelmissa on kiertää Miettuselle tuttu, peltomaisemissa kulkeva reitti ja jutella samalla niitä näitä.

Anneli Miettunen vastasi mielellään kyllä, kun Tyrnävän seurakunta tarjosi mahdollisuutta yhteiseen ulkoiluun diakoniatyöntekijän kanssa.

– Käyn joka aamu kävelylenkillä itsekseni. Nyt kun korona-aikaan olen koko ajan yksin kotona, on mukavaa, kun on kaveri lenkille ja pystyy puhumaan toisen kanssa.

 

Kotiovelta päätä tuulettamaan

Tyrnävän seurakunta on tarjonnut muutaman viikon ajan ulkoiluseuraa yksinasuville tyrnäväläisille. Ensimmäisellä kerralla mukana on aina Laura Honkalan lisäksi seurakunnan diakoniatyöntekijä, sen jälkeen vetovastuu siirtyy Honkalalle.

Viime viikolle diakoniaharjoittelija oli sopinut ulkoilun joka päivälle. Tiistaiksi seuraa oli tarjolla peräti kolmelle reissulle.

– Haen ulkoilukaverini useimmiten kotiovelta ja sovimme, minne päin lähdemme. Yleensä kävelylenkki on kestänyt puolesta tunnista tuntiin. Ulkoilulla pyritään vähentämään yksinäisyyden tunnetta, joka korostuu tällaisena aikana, kertoo sairaanhoitaja-diakonissaksi valmistuva Honkala.

– Tässä on hyvä jutella siitä, miten päivä on mennyt ja samalla varmistaa, että esimerkiksi ruoan toimitus on kunnossa.

 

Yksinolo on haastavaa, mutta hätää ei ole

Anneli Miettuselle kehotus viettää aikaa enimmäkseen kotona tuntui aluksi hankalalta.

– Puolisoni kuoli viitisen vuotta sitten, joten asun yksin. Ilman lähikontakteja oleminen on haastavaa.

Miettusella on iso perhe, sillä lapsia on jo neljässä polvessa. Erityisesti suvun pienimpiä on ikävä. Myös vierailut palvelukotiin yli 90-vuotiaan äidin luo ovat nyt tauolla.

Toisaalta Anneli Miettunen toteaa jo osittain tottuneensa uudenlaiseen elämään.

– Minulle tuodaan ruokakassit ja lääkkeet kynnykselle, joten mitään hätää ei ole.

 

Ulkoilu ylläpitää rutiineja

Temmekseltä Tyrnävän kirkonkylälle joitakin vuosia sitten muuttanut Miettunen pyrkii pitämään yllä rutiineja.

– Lähden lenkille joka aamu kahdeksalta ja toisen reissun teen usein iltapäivällä. Näin keväällä on mukava seurata lintuja ja katsoa, kun luonto herää eloon.

Seurakunnan lenkkiseuraa Miettunen suosittelee muillekin.

– Tämä on myös tapa pitää yhteyttä seurakuntaan, kun kaikki toiminnat ovat tauolla.

 

Kuka tahansa yksinasuva voi kysyä ulkoilukaveria

Tyrnävän seurakunnan diakoniatyöntekijä Salme Kinnunen sanoo kävelyretkien olevan yksi keino tavoittaa ihmisiä aikana, jolloin kotikäynnit eivät ole mahdollisia.

– Olen käynyt aikaisemminkin kävelyllä joidenkin ihmisten kanssa, joten tämä vaihtoehto tuli luontevasti mieleen, Kinnunen toteaa.

– Vaikka soittelemmekin kuulumisia, kasvoihin katsominen tekee keskustelusta elävämpää.

Ulkoiluseuraa voi diakoniatyöntekijöiltä kysyä kuka tahansa yksinasuva tyrnäväläinen. Lenkillä pidetään asiaankuuluva turvaväli, joten ulkoilijan on kyettävä liikkumaan ilman avustajaa.

Anna palautetta jutusta

Puhelimesta tuli kallisarvoinen työväline diakonian auttajille

Lue lisää aiheesta:

Ihmiset ja elämä Tyrnävän seurakunta