”Yritetään sietää toistemme oikkuja”

1.4.20

Walkersin Perttu Kemppaisen mielestä perheissä olisi puhallettava nyt yhteen hiileen. Tingitään jokainen omista vaatimuksistamme, hän sanoo.


Riitta Hirvonen Annu Maijala

Mitä kuuluu? Miten jaksat? Miten voit? Näitä kysymyksiä meidän pitäisi nyt esittää toisillemme, sanoo nuorisotyötä Oulussa tekevä  Perttu Kemppainen.

Kun Walkersin toimintavastaavana työskentelevä Kemppainen tapaa normaalistin nuoria Walkersin kahvilassa sekä Oulun kaupungin kaduilla, tekee hän tällä hetkellä pääasiassa etätyötä netin ja puhelimen välityksellä kotoaan. Kemppainen ja Walkersin vapaaehtoiset päivystävät aamusta iltaan chatissa.

Mitä kuuluu tai miten jaksat  -kysymykset ovat Kemppaisen mielestä tärkeitä, sillä ”niistä syntyy yleensä aina se olennaisin keskustelu”, kuten hän kuvailee.

Perttu Kemppainen, mitä nuoret ovat päivystäjille kertoneet?

– Nuorilla on lopulta ollut hyvin monenlaisia kysymyksiä, kuten normaaliarjessakin. Olemme jutelleet paljon esimerkiksi ihmissuhteisiin liittyvistä ongelmista, koulunkäynnistä, tylsistymisestä eristyksessä sekä harrastusten siirtämisistä kotiolosuhteisiin. Koronavirus ei ole ollut keskeisimpiä keskustelunaiheita.

Millaisista asioista nuorten kanssa pitäisi puhua elettäessä poikkeuksellista aikaa?

– Jos perheen ihmissuhde-, talous- tai terveysasiat joutuvat kriisiin, on tärkeää, että asioista keskustellaan nuoren kanssa yhdessä. Epätietoisuus on yksi pahimmista nuoria ahdistavista asioista. Turvattomuutta saattaa hiipiä mieleen vaikkapa tilanteessa, jossa vanhemmilta loppuvat työt.

Onko yhteydenotoissa jokin asia yllättänyt sinut?

– Toistaiseksi yhteydenotot ja niihin liittyneet keskustelunaiheet eivät ole päässeet yllättämään. Ilahtunut olen monista kontakteista. Nuoret ovat esimerkiksi innostuneet leipomaan reseptien pohjalta. Monet aikovat opetella uusia taitoja, kuten kitaransoittoa, kieliä tai käsitöitä.

– Huolestunut olen vähän niistä nuorista, joista ei ole kuulunut vielä mitään. Yksinäisyyttä on varsinkin niillä, jotka asuvat vähän syrjässä. Yritän vähitellen tavoittaa heitä puhelimitse tai viestien kautta. Lyhytkin rupattelu puhelimessa piristää, jos ei ole juttukavereita tyrkyllä.

Millaisia terveisiä lähettäisit nuorille ja heidän vanhemmilleen?

– Nyt on aika tinkiä omista vaatimuksista ja puhaltaa yhteiseen hiileen. Kun joudumme selviytymään sisätiloissa, yritetään sietää enemmän toistemme oikkuja ja olla sovinnollisia.

– Riitatilanteissa emme voi paeta kodista muualle, joten pyritään keskustelemaan ikävistäkin asioista ajoissa. Me ollaan kaikki samassa veneessä sidotummin kuin koskaan aiemmin elämässämme. Ei keikuteta venettä  tarpeettomasti, siten kaikilla on parempi purjehtia tämän kriisitilanteen yli.

Millaiset asiat pitävät nuorten toivoa yllä?

– Moni on ilahtunut siitä, että kaverit pitävät yhteyttä. Myös perheen kanssa yhdessä vietetty aika on lisännyt yhteenkuuluvuuden tunnetta ja toiveikkuutta.

– Mennään päivä kerrallaan ja yritetään pitää itsestämme ja läheisistämme huolta. Huumorilla ja kepeillä mielialaa nostattavilla asioilla on tärkeä merkitys. Liian vakavaksi ei kannata ryhtyä.

Walkers-toiminta on Aseman Lapset ry:n kehittämää nuorisotyötä, jota tekee Oulussa Oulun Diakonissalaitoksen Säätiö.

 

  • Nuoria palvelevat chatissa Oulun Diakonissalaitoksen lisäksi muun muassa Mannerheimin Lastensuojeluliiton nuorten chatti ja palveleva puhelin, Palveluoperaatio Saappaan SaapasChat sekä Oulun kaupunki.
  • Seurakuntien nuorisotyöntekijöiden yhteystiedot löytyvät seurakuntien verkkosivuilta. Heille voi soittaa, kun kaipaa keskustelukaveria. Nuorisotyöntekijöitä saa kiinni myös somekanavien kautta.

 

Mitä ajatuksia juttu herätti sinussa? Lähetä toimitukselle terveisiä.

Lue lisää aiheesta:

article Ihmiset ja elämä