Hartaus sunnuntaille 31.5

Näkymättömän kosketus

Näkymätön vihollinen on pahin. Jotkut epäilivät tätä näkymätöntä, harvat pitkään.
Elämän hauraus korostui. Jos rakastat, väkisinkin myös pelkäät. Eroon ja etäisyyteen suostuminen on ollut väkevin vastaus uutta vihollista vastaan. Sellaiseenkin voi näköjään rakkaus taipua.

Yhteinen vihollinen ahdistaa, mutta myös yhdistää. Polarisoituneessa keskustelukulttuurissa tapahtui nopeasti muutos, josta siihen väsyneinkään ei ennen löytänyt ulospääsyä.

Arjessakin nousi esiin asioita, joita ei voi paljaalla silmällä osoittaa, mutta joiden vaikutuksen voi silti nähdä. Lempeys, kärsivällisyys, itsehillintä, ystävällisyys, ilo, hyvyys, rauha, uskollisuus, rakkaus. Hengen hedelmiä, elävän Jumalan työtä ihmisten kesken ja keskellä.

Jeesus lupasi: ”Minä käännyn Isän puoleen, ja hän antaa teille toisen puolustajan, joka on kanssanne ikuisesti. Tämä puolustaja on Totuuden Henki.”

Pallopelien urheilutulokset kerrotaan tehtyinä maaleina, harva laskee puolustajien katkaisemia hyökkäyksiä. Pyhä Henki kuuluu niihin huomaamattomiin sankareihin, joiden suora toiminta tapahtuu usein hyvin hienovaraisesti. Mutta jos Pyhä Henki menisi lakkoon, seuraukset kyllä huomaisimme.

Maailma on ehkä muuttunut, mutta ihminen sama kuin ennenkin. Etsimme tietä toistemme luo. Moni kaipaa tietä myös Jumalan lähelle. Kirkkojen ovien aukeaminen merkitsee pääsyä ehtoolliselle. Päästä näkymättömän koskettamaksi konkreettisesti, sen kolmiyhteisen näkymättömän, jota on lupa kaivata.

Sanan ja sakramenttien kautta meissä tekee työtään myös Pyhä Henki, rohkaisija, yhteyden luoja ja sillanrakentaja. Tuo tuhti puolustaja joutuu itsepäisimpien kohdalla joskus pyytämään lupaa päästäkseen pelikentälle hoitamaan hommansa, mutta joka on nähnyt siltä yhdenkin pelivuoron, ei epäröi nimetä häntä joukkueeseensa ensimmäisenä!

Outi Pohjanen
Haukiputaan seurakunnan kappalainen

Helluntaipäivä
Psalmi: Ps. 68: 5-11
1. lukukappale: Jer. 31: 31-34
2. lukukappale: Jer. 31: 31-34
Evankeliumi: Joh. 14: 15-21

Helluntain raamatuntekstit puhuvat Pyhästä Hengestä lupauksena ja lahjana. Hänet on lähetetty meille puolustajaksi, auttajaksi ja lohduttajaksi. Tässä Hengessä Kristus on kirkossaan jatkuvasti läsnä. Pyhä Henki liittää maailman kaikki kristityt Kristuksen kirkkoon, yhteen Herraan ja yhteen uskoon. Näin helluntain sanoma merkitsee vastakohtaa sille hajaannukselle, mikä on kuvattu kertomuksessa Babylonin tornista.

Ps. 68: 5-11
Laulakaa Jumalalle, soittakaa hänen nimensä kunniaksi,
ylistäkää häntä, joka kiitää pilvivaunuillaan.
  Herra on hänen nimensä,
  iloitkaa hänen edessään!
Hän on orpojen isä ja leskien puoltaja,
Jumala pyhässä asunnossaan.
  Hän antaa yksinäiselle kodin, hän päästää vangitut vapauteen,
  mutta hänen vastustajansa saavat asua paljaaksi paahtuneessa maassa.
Jumala, kun sinä johdit kansaasi,
kun kuljit autiomaassa,
  niin maa järisi ja taivas vihmoi vettä Jumalan, Siinain Herran,
  Jumalan, Israelin Jumalan edessä.
Sinä, Jumala, annat runsaat sateet,
nääntyneen maasi sinä saat jälleen kukoistamaan.
  Sinun väkesi elää siellä,
  hyvyydessäsi sinä huolehdit köyhistä, Jumala.

Jer. 31: 31-34
”Tulee aika”, sanoo Herra, ”jolloin minä teen uuden liiton Israelin kansan ja Juudan kansan kanssa. Tämä liitto ei ole samanlainen kuin se, jonka tein heidän isiensä kanssa silloin, kun tartuin heidän käteensä ja vein heidät pois Egyptin maasta. Sen liiton he rikkoivat, vaikka minä olin ottanut heidät omakseni, sanoo Herra.

Tämän liiton minä teen Israelin kansan kanssa tulevina päivinä, sanoo Herra: Minä panen lakini heidän sisimpäänsä, kirjoitan sen heidän sydämeensä. Minä olen heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani. Silloin ei kukaan enää opeta toista, veli ei opeta veljeään sanoen: ’Oppikaa tuntemaan Herra!’ Sillä kaikki, pienimmästä suurimpaan, tuntevat minut, sanoo Herra. Minä annan anteeksi heidän rikoksensa enkä enää muista heidän syntejään.”

Ap.t. 2: 1-13
Kun sitten koitti helluntaipäivä, he olivat kaikki yhdessä koolla. Yhtäkkiä kuului taivaalta kohahdus, kuin olisi käynyt raju tuulenpuuska, ja se täytti koko sen talon, jossa he olivat. He näkivät tulenlieskoja, kuin kieliä, jotka jakautuivat ja laskeutuivat itse kunkin päälle. He tulivat täyteen Pyhää Henkeä ja alkoivat puhua eri kielillä sitä, mitä Henki antoi heille puhuttavaksi.

Jerusalemissa asui hurskaita juutalaisia, joita oli tullut sinne kaikkien kansojen keskuudesta, mitä taivaan alla on. Kun tämä ääni kuului, paikalle kerääntyi paljon väkeä, ja hämmästys valtasi kaikki, sillä jokainen kuuli puhuttavan omaa kieltään. He kysyivät ihmeissään: ”Eivätkö nuo, jotka puhuvat, ole kaikki galilealaisia? Kuinka me sitten kuulemme kukin oman synnyinmaamme kieltä? Meitä on täällä partilaisia, meedialaisia ja elamilaisia, meitä on Mesopotamiasta, Juudeasta ja Kappadokiasta, Pontoksesta ja Aasian maakunnasta, Frygiasta, Pamfyliasta, Egyptistä ja Libyasta Kyrenen seudulta, meitä on tullut Roomasta, toiset meistä ovat syntyperäisiä juutalaisia, toiset uskoomme kääntyneitä, meitä on kreetalaisia ja arabialaisia – ja me kaikki kuulemme heidän julistavan omalla kielellämme Jumalan suuria tekoja.”
He eivät tienneet, mitä ajatella. Ihmeissään he kyselivät toinen toiseltaan: ”Mitä tämä oikein on?” Mutta jotkut pilkkasivat: ”He ovat juovuksissa, makeaa viiniä täynnä.”

Joh. 14: 15-21
Jeesus sanoi:
”Jos te rakastatte minua, te noudatatte minun käskyjäni. Minä käännyn Isän puoleen, ja hän antaa teille toisen puolustajan, joka on kanssanne ikuisesti. Tämä puolustaja on Totuuden Henki. Maailma ei voi Henkeä saada, sillä maailma ei näe eikä tunne häntä. Mutta te tunnette hänet, sillä hän pysyy luonanne ja on teissä.

En minä jätä teitä orvoiksi, vaan tulen luoksenne. Vielä vähän aikaa, eikä maailma enää näe minua, mutta te näette, sillä minä elän ja tekin tulette elämään. Sinä päivänä te ymmärrätte, että minä olen Isässäni ja että te olette minussa ja minä teissä. Joka on ottanut vastaan minun käskyni ja noudattaa niitä, se rakastaa minua. Ja minun Isäni rakastaa sitä, joka rakastaa minua, ja häntä minäkin rakastan ja ilmaisen hänelle itseni.”