Koettelemusten kautta papiksi

Rakentaja, rekkamies, yrittäjä ja toimitusjohtaja. Ison perheen isä ja elämän kovissa koettelemuksissa omaa uskoaan syvältä puntaroinut pappi.

Pappistittelin Petri Lukka saa huomenna sunnuntaina Oulun tuomiokirkossa, kun yhdeksän uutta pappia vihitään kirkon töihin.

Kun Petri Lukka perusti perheen, hän työskenteli rakennusmiehenä. Sitten iski  1990-luvun lama. Työt vaihtuivat, rakennusmiehestä tuli rekkakuski.

Muutaman vuoden päästä uusi työ oli jälleen ajankohtainen asia: Lukasta tuli rakennusalan yrittäjä.

Kaiken aikaa mielessä kyti toive lähteä lukemaan teologiaa.

Lukka aloittikin teologian opiskelut avoimessa yliopistossa, mutta ennätti valmistua välillä merkonomiksi.

Elämä iski lujaa, menetys liikuttaa yhä

Vuonna 2011 Petri Lukan elämässä tapahtui sellaista, mitä hän ei koskaan unohda. Lukan perhe menetti vauvan.

– Se oli elämässäni käännepiste. Vauvan menetys laittoi ajattelemaan myös arvojani, kuten työn roolia elämässäni. Ymmärsin, että olen aina ollut hyvin työorientoitunut, mutta niin ei tarvitse olla.

Kun Lukka kertoo lapsensa kuolemasta, hänen silmänsä kostuvat. Niin ei käy aina, mutta menetys saattaa yhä kirpaista syvältä.

Lukkaa lohduttaa tämä ajatus:

– Vauvamme on perillä taivaassa. Yksi perheemme jäsenistä on jo päässyt kotiin. Näin ajattelemme puolisoni kanssa.

Jälleen tapahtui uusi pysähdyttävä koettelemus

Vain vuosi traagisen tapahtuman jälkeen Petri Lukka oli toisessa elämänsä käännekohdassa.

– Tipahdin rakennustyömaalla kuudesta metristä alas. Lantiokehäni halkesi. Olisin voinut kuolla tai halvaantua, hän kertoo.

Edessä oli kahden vuoden mittainen kuntoutus. Tarjolla oli mahdollisuus jäädä sairaseläkkeelle. Entisiin hommiin rakennusalalla ei olisi paluuta.

Eläkkeelle Lukka ei halunnut jäädä. Hän ryhtyi miettimään kouluttautumista.

2014 Lukka aloitti teologian opinnot Joensuun yliopistossa. Neljä vuotta kului ja hän valmistui teologian maisteriksi.

Viime vuodet Lukka on katsellut niitä harvoja papin paikkoja, joita on ollut tarjolla ja toiminut samalla yrityksessään.

Nyt hänelle on aukeamassa omannäköisensä työpaikka: Lukka on vanhoillislestadiolainen, ja hän aloittaa pappisuransa Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistyksen palveluksessa ja toimii myös Oulujoella seurakunnan pappina.

Nuorille Lukka haluaa puhua toivon näköaloista

Pappisvihkimys sunnuntaina on juhlapäivä, mutta sen jälkeen alkavat papin arkityöt: kesällä  on edessä kahdeksan rippikoulua. Se on aika paljon, Lukka myöntää, mutta on innoissaan siitä, että pääsee opettamaan nuoria.

Heille Lukka haluaa sanoa kokemuksen äänellä, että Jumala on hyvä, vaikka koettelee ihmistä.

– Koettelemukset kuuluvat elämään.  Kun vaikea tilanne on käsillä, ja sen kanssa painii, on vaikea rukoilla ”tapahtukoon sinun tahtosi” saati  nähdä siunaus tapahtuneessa. Ymmärrys tulee jälkeenpäin, kun on voimia katsoa pitemmälle uskon silmillä.

Lukka siteeraa mielellään nuorille Vanhan testamentin Jeremian kirjaa, jossa todetaan: ”Minulla on omat suunnitelmani teitä varten, sanoo Herra. Minun ajatukseni ovat rauhan eivätkä tuhon ajatuksia: minä annan teille tulevaisuuden ja toivon.”

Elämänkohtalot ovat laittaneet uskon puntariin

Lukka palaa oman elämänsä vaikeisiin käänteisiin, joiden hän katsoo valmistaneen häntä papiksi.

– Arkailen puhua suuresti kutsumuksesta. Liekki papiksi palaa. Aina se ei ole ollut kirkas, mutta on kirkastunut. Olen kulkenut pappeuden suuntaan ja siihen suuntaan eri elämäntilanteissani on ollut helppo mennä.

– Koettelemuksissa olen puntaroinut myös omaa uskoani. Uskoni Jumalaan ei ole vaikeuksissa väistynyt tai hiipunut. Taivaan Isä on minua johdattanut ja johdattaa tästedes. Täydellinen pappi minun ei varmaan tarvitse olla.

Mitä Lukka ajattelee lestadiolaisen herätysliikkeen ja kirkon väleistä?

– Minä haluan tuoda evankeliumia kaikille ihmisille. Kaikilla meillä on lupa uskoa se omalle kohdalle.

Lukan tausta on rakentaja. Tässäkin kysymyksessä hän haluaa olla sitä eikä rikkojan roolissa millään lailla.