Terveisiä maailmalta: Ihmiset eivät ota etäisyyttä, kylät ottavat

AIVAN ALUN perin haaveenamme oli Mikon kanssa lähteä lähetystyöhön Etiopiaan. Mitä pitemmälle aika kului lähetyskurssistamme 2012, sitä selvempää oli, että sinne emme viisumiongelmien vuoksi pääsisi.

UUDET VAIHTOEHDOT olivat työ Siperiassa tai Papua-Uusi-Guineassa. Olemme Mikon kanssa molemmat Lapista kotoisin ja ajattelin, että työ Siperiassa olisi sen vuoksi kulttuurisesti jollakin tavalla tuttua. Mikko ei halunnut Siperiaan. Liian kylmä paikka, hän sanoi.

Lähdimme siis maailman suurimmalle lähetysasemalle, mutta pieneen Ukarumpan kylään Papua-Uusi-Guineassa. Lähetyskeskuksessa työskentelee useita satoja ulkomaalaisia ja paikallisia raamatunkäännöstyön parissa.

Minä opetan lapsia kansainvälisessä koulussa ja Mikko työskentelee lähetysaseman tietokoneiden parissa: hän korjaa rikkimenneitä laitteita ja auttaa teknisissä ongelmissa.

Maisema on kuvattu Mikko ja Maria Vuorman kodin pihalta.

MEILLE UKARUMPA on hyvä paikka elää ja tehdä työtä, vaikka kaikki on niin erilaista kuin Suomessa. Haluaisimme olla täällä vielä pitkään.

Pieni talomme puutarhoineen on kodikas ja ympärillämme on kaunis luonto. Vaikka täälläkin työn tekeminen on olennainen osa päivien kulkua, elämässä ei ole kiirehtimisen tunnetta.

Jos Suomessa jotakuta ei saa puhelimella kiinni muutamissa minuuteissa, syntyy kysymys, mitä on tapahtunut. Täällä odotellaan ainakin vuorokausi huolehtimatta turhaan.

Elämä on hitaampaa ja yksinkertaisempaa kuin se olisi Suomessa.

Olemme odottaneet kolme kuukautta pienellä jännityksellä, milloin korona tulee Papua-Uusi-Guineaan. Ei ole tullut sellaisena kuin pahimmillaan pelättiin. Eristäytymistä on hiljalleen ryhdytty purkamaan koko maassa.

Kun täällä puhutaan sosiaalisesta eristäytymisestä taudin torjumiseksi, se ei tarkoita, että saman kylän ihmiset ottaisivat toisiinsa etäisyyttä. Kyläyhteisöt ovat tiiviitä, niissä autetaan toisia.

Eristäytyminen on etäisyyden ottoa toisiin kyliin ja niiden asukkaisiin.

VOIN TUNNUSTAA, että koronan alkaessa pelkäsin. Stressi oli kova. Maan terveydenhuoltoa ei voi edes verrata suomalaisten mahdollisuuksiin saada sairauteensa hoitoa.

Hiljalleen olen rauhoittunut luottamaan siihen, että Jumala pitää meistä huolta. Ystävien huolenpito tällaisena aikana on ollut tärkeää.

Jokainen päivä on lahjaa, myös se on koronan yhteydessä kirkastunut. Jumalan käsissä menemme eteenpäin. Jos uskoa Jumalaan ei olisi, mihin voisin tarrautua kiinni tänä erikoisena aikana?

VAIKKA SUURIN uhka koronasta tuntuu väistyvän, Mikko ja minä olemme yhä edelleen paljon kotona.

Iloksemme kahden kuukauden jälkeen kylän kauppaan on tullut vihdoin myyntiin lihaa ja kananmunia. Kauppaan pääsee kerrallaan sisälle vain viisi asiakasta, joten jono sinne on pitkä.

Useat tuovat mukanaan kokoontaitettavia tuoleja ja kaikenlaista puuhaa, jotta jonotus sujuisi mukavammin.

Toisten kodeissa vieraileminen on edelleen kiellettyä. Suomalaisten kesken olemme suunnitelleet terassikokoontumisia. Siten voisimme pitää etäisyyttä, mutta silti kokoontua yhteen ja olla ulkona yhdessä.