Hartaus sunnuntaille 20.9.

Tässä on “marttaihmisille” opettelemista

Päivän evankeliumiteksti kertoo Jeesuksen vierailusta kahden sisaruksen, Martan ja Marian kodissa. Jeesus puhui ja opetti siellä ihmisille Jumalan valtakunnasta.

Maria asettui Jeesuksen jalkojen juureen kuuntelemaan. Martta sen sijaan touhusi keittiössä, laittoi seuraväelle ruokaa ja palveli heitä. Oliko siis Maria laiska ja Martta ahkera?

Aikansa touhuttuaan Martalla meni ”herneitä nenään”, kun Maria vaan istui ja kuunteli.

Martta vetosi Jeesukseen: ”Etkö lainkaan välitä siitä, että sisareni jättää kaikki työt minun tehtäväkseni. Sano hänelle, että auttaisi”.

Jeesus olisi voinut nätisti sanoa Marialle, että menisitkö auttamaan siskoasi. Mutta Jeesus sanoikin Martalle, että tämä huolehtii ja hätäilee moninaisista asioista vaikka vain yksi on tarpeen. Lisäksi Jeesus sanoi Marian valinneen hyvän osan, eikä sitä oteta häneltä pois.
Mitä Jeesus tarkoitti?

Jeesus opastaa Marttaa ja meitä kaikkia siihen, että Jeesuksen tulisi olla elämässämme ensimmäisenä ja vasta sen jälkeen tulee toiminta ja palvelu.

Martta touhusi ja palveli eikä ehtinyt kuuntelemaan Jeesuksen puhetta. Jos Marttakin olisi asettunut Jeesuksen jalkojen juureen, ehkä seurojen jälkeen olisi voitu tehdä ruoat yhdessä.

Raamatussa kerrotaan, että Jeesus hakeutui itsekin Isän läheisyyteen rukoilemaan. Samaa Jeesus toivoo meidänkin tekevän: että aloitamme päivämme Hänen läheisyydessään, tankaten ”siunauksen sateita”, jolloin siunaus kulkee mukanamme päivän töissä ja touhuissa.

Ihan ensimmäiseksi Jumala haluaa huolehtia meistä jokaisesta henkilökohtaisesti. Ja toiseksi Jumalan tahto on, että me huolehdimme Hänen rakkaudellaan muista ihmisistä.

Tässä järjestyksessä on meille ”marttaihmisille” opettelemista. Onneksi armon auringon alle mahtuvat kaikki Martat ja Mariat.

Salme Kinnunen
Tyrnävän seurakunnan diakoni

16. sunnuntai helluntaista
Psalmi: Ps. 86: 1, 3-7
1. lukukappale: 1. Kun. 17: 1, 8-16
2. lukukappale: Fil. 4: 10-14
Evankeliumi: Luuk. 10: 38-42

Jeesus opettaa, että Jumalaan uskovan ihmisen ei tarvitse kantaa murhetta kaikesta mahdollisesta. Taivaallinen Isä pitää hänestä huolen ja auttaa häntä etsimään sitä, mikä on tärkeintä: Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan. Näin Jumala vapauttaa hänet tekemään hyvää lähimmäisilleen. Kristitty muistaa Jeesuksen sanat ”Autuaampi on antaa kuin ottaa”.

Ps. 86: 1, 3-7
Herra, kuule rukoukseni, vastaa minulle,
minä olen köyhä ja avuton.
  Herra, armahda minua!
  Kaiken päivää huudan sinua avukseni.
Minä ylennän sydämeni sinun puoleesi.
Täytä palvelijasi ilolla!
  Sinä, Herra, olet hyvä, sinä annat anteeksi,
  runsain mitoin sinä jaat armoasi kaikille,
  jotka sinua avuksi huutavat.
Kuule minun rukoukseni, Herra,
ota vastaan avunpyyntöni.
  Sinua minä hädässäni huudan,
  ja sinä vastaat minulle.

1. Kun. 17: 1, 8-16
Elia, joka oli kotoisin Gileadin Tisbestä, ennusti Ahabille: ”Niin totta kuin Herra, Israelin Jumala, elää, hän, jota minä palvelen: näinä vuosina ei tule kastetta eikä sadetta muutoin kuin minun sanani voimasta.”

Elialle tuli sitten tämä Herran sana:
”Lähde Sidonin alueen Sarpatiin ja asetu sinne. Minä olen käskenyt erästä leskivaimoa pitämään sinusta siellä huolta.”

Elia lähti Sarpatiin. Tullessaan kaupungin portille hän näki leskivaimon keräämässä polttopuita. Elia huusi hänelle: ”Toisitko minulle vähän vettä, että saisin juoda.” Nainen lähti hakemaan vettä, ja Elia huusi hänelle vielä: ”Toisitko minulle myös palan leipää.” Mutta nainen vastasi: ”Niin totta kuin Herra, sinun Jumalasi, elää, minulla ei ole jäljellä kuin kourallinen jauhoja ruukussa ja vähän ruokaöljyä pullossa. Kun saan kerätyksi vähän puita, menen kotiin ja teen jauhoista ja öljystä ruokaa itselleni ja pojalleni. Syömme sen ja sitten kuolemme.”

Elia sanoi hänelle: ”Älä pelkää! Mene kotiisi ja tee niin kuin sanoit. Tee kuitenkin ensin minulle pieni leipä ja tuo se tänne. Leivo vasta sitten itsellesi ja pojallesi. Näin sanoo Herra, Israelin Jumala: Ei tyhjene jauhoruukku eikä ehdy öljypullo, ennen kuin Herra antaa sateen maan päälle.”

Leski meni ja teki niin kuin Elia oli sanonut, ja heillä kaikilla riitti syötävää pitkät ajat. Jauhoruukku ei tyhjentynyt eikä öljypullo ehtynyt, sillä näin oli Herra sanonut Elian suulla.

Fil. 4: 10-14
Herra on suonut minulle sen suuren ilon, että te vihdoin olette voineet antaa minulle uuden osoituksen huolenpidostanne. Sitä te tosin olette koko ajan halunneet, mutta ette ole saaneet siihen tilaisuutta. Tällä en tarkoita sitä, että kärsin puutetta, koska olen oppinut tulemaan toimeen sillä, mitä minulla on. Tunnen köyhyyden ja hyvinvoinnin, olen tottunut kaikkeen ja kaikenlaiseen, syömään itseni kylläiseksi ja näkemään nälkää, elämään runsaudessa ja puutteessa. Kestän kaiken hänen avullaan, joka antaa minulle voimaa. Te teitte silti hyvin, kun autoitte minua vaikeuksissani.

Luuk. 10: 38-42
Jeesus vaelsi eteenpäin opetuslastensa kanssa ja tuli erääseen kylään. Siellä muuan nainen, jonka nimi oli Martta, otti hänet vieraakseen. Martalla oli sisar, Maria. Tämä asettui istumaan Herran jalkojen juureen ja kuunteli hänen puhettaan. Martalla oli kädet täynnä työtä vieraita palvellessaan, ja siksi hän tuli sanomaan: ”Herra, etkö lainkaan välitä siitä, että sisareni jättää kaikki työt minun tehtäväkseni? Sano hänelle, että hän auttaisi minua.” Mutta Herra vastasi: ”Martta, Martta, sinä huolehdit ja hätäilet niin monista asioista. Vain yksi on tarpeen. Maria on valinnut hyvän osan, eikä sitä oteta häneltä pois.”