Kuva: Pixabay

Hartaus sunnuntaille 8.11.

4.11.20

Tämän sunnuntain sisältönä ovat anteeksiantamus ja siitä avautuva keskinäinen rakkaus.


Sanojemme painosta

Jeesus kertoi yhä uudelleen eri tilanteissa ihmisille Jumalasta isyyden ja lapseuden sanoin. Taivaallinen Isä rakastaa, hoivaa, ymmärtää ja armahtaa. Ihmisen osa on olla lapsi – heikko, erehtyvä ja riippuvainen.

Kristus käytti tietoisesti Isästään epätäydellisen ihmisen hyvin tuntemaa sanaa. Me elämme, rakastamme, kiitämme, petymme ja annamme anteeksi yhdessä. Perheen rakkaus, vanhemman ja lapsen ainutlaatuinen yhteys on hengellisen elämän kasvusuunta.
Meistä joillekin tämä on vaikeaa. Anteeksi ja kiitos jäivät ehkä perheessä vieraiksi sanoiksi. Omaa paikkaa perheessä ei löytynyt. Omaa perhettä ei ole ikinä saanut. Sisäisen, hengellisen lapseuden löytyminenkin voi olla vaatimus.

Puheemme Jumalasta ei kosketa jokaista. Joskus käytetyt sanat ovat esteenä. Kokemus vanhemmasta tai lapseudesta on kipeä. Kuinka tuolloin voisi puhua Jumalasta aina vain Isänä?

Välillä papinkin on paras olla hiljaa. Ei voi sanoa mitään satuttamatta ihmistä. Joskus aloitan yhteisen rukouksen esimerkiksi: ”Jumala, isämme ja äitimme – rakkautemme”. Toisessa hetkessä on paras käyttää vanhoja, tuttuja sanoja.

Sanojen myötä laskemme toisillemme niiden tunnelman ja painon. Itseään ja sanojaan on hyvä tarkkailla, varsinkin sanojamme Jumalasta.

Ihmissanat rajaavat ja kaventavat Pyhää. Kaikkein kipein palaute jää useimmiten sanoin antamatta. Poissaolossa on viesti.

Sanat luovat todellisuutta. Perheet voivat kasvaa, mutta kovien sanojen vuoksi ne voidaan myös jättää. Jumalan perheessä lasten on oltava samaa sukua kuin Isä, joka on rakkaudessaan rikas.

Kaipaammeko me heitä, jotka eivät tule tänäkään pyhänä kotiin?

Jonna Piirainen
Tuiran seurakunnan pappi

 

23. sunnuntai helluntaista

Psalmi: Ps. 119: 162-168
1. lukukappale: 1. Moos. 13: 5-11, 14-16
2. lukukappale: 1. Piet. 3: 8-12
Evankeliumi: Matt. 18: 15-22

Antakaa toisillenne anteeksi
Koko elämämme perustuu anteeksiantoon, jonka saamme Kristuksen ristinkuoleman ansiosta. Se velvoittaa meidät kohtaamaan lähimmäisemme ystävällisesti, lempeästi ja anteeksiantavasti. Tällainen asenne tekee mahdolliseksi sen, että Jumalan moninaiset lahjat pääsevät vaikuttamaan kaikessa rikkaudessaan.

 

 

 

Ps. 119: 162-168
Minä riemuitsen sinun sanoistasi
niin kuin riemuitaan suuresta saaliista.
Valhetta minä vihaan ja kammoksun,
sinun lakiasi minä rakastan.
Seitsemästi päivässä minä sinua ylistän
vanhurskaista päätöksistäsi.
Ne, jotka rakastavat sinun lakiasi, elävät rauhassa,
mikään ei horjuta heitä.
Herra, minä luotan siihen, että sinä pelastat minut.
Minä teen sinun käskyjesi mukaan.
Minä pysyn uskollisesti sinun liitossasi,
se on minulle ylen rakas.
Minä noudatan sinun liittosi säädöksiä – missä kuljenkin, olen sinun edessäsi.

 

1. Moos. 13: 5-11, 14-16
Myös Lootilla, joka kulki Abramin mukana, oli lampaita, vuohia, nautakarjaa ja telttoja. Mutta laidunmaata ei ollut tarpeeksi, että he olisivat voineet pysyä yhdessä, sillä heillä oli runsaasti karjaa. Siksi Abramin ja Lootin karjapaimenten kesken syntyi riitaa. Siihen aikaan maassa asui kanaanilaisia ja perissiläisiä.

Abram sanoi Lootille: ”Ei sovi, että meidän tai meidän karjapaimentemme välillä on riitaa, sillä me olemme sukulaisia ja veljiä keskenämme. Onhan koko maa avoinna sinun edessäsi. Eroa siis minusta. Jos sinä menet vasemmalle, niin minä menen oikealle. Jos sinä menet oikealle, niin minä menen vasemmalle.” Loot katsoi ympärilleen ja näki, että Jordanin alanko oli runsasvetistä seutua. Ennen kuin Herra hävitti Sodoman ja Gomorran, se oli Soariin saakka kuin Herran puutarhaa, kuin Egyptin maata. Loot valitsi itselleen koko Jordanin alangon ja lähti kulkemaan itää kohden, ja näin he erosivat toisistaan.

Lootin erottua Abramista Herra sanoi Abramille: ”Nosta silmäsi ja katsele tästä paikasta pohjoiseen, etelään, itään ja länteen, sillä koko sen maan, jonka näet, minä annan sinulle ja sinun jälkeläisillesi ikiajoiksi. Minä teen sinun jälkeläisesi lukuisiksi kuin maan tomuhiukkaset: jos osaat ne laskea, osaat laskea jälkeläistesi määrän.

 

1. Piet. 3: 8-12
Olkaa kaikki yksimielisiä, jakakaa toistenne ilot ja surut, rakastakaa toisianne ja olkaa hyväsydämisiä ja nöyriä. Älkää vastatko pahaan pahalla älkääkä herjaukseen herjauksella, vaan päinvastoin siunatkaa. Siihen teidät on kutsuttukin, jotta perisitte siunauksen.

Sillä se, joka tahtoo rakastaa elämää
ja haluaa nähdä hyviä päiviä,
hillitköön kielensä pahoista sanoista
ja huulensa valhetta puhumasta.
Kääntyköön hän pois pahasta ja tehköön hyvää,
etsiköön rauhaa ja pyrkiköön siihen.
Sillä Herran silmät katsovat hurskaiden puoleen,
hänen korvansa kuulevat heidän rukouksensa,
mutta Herran kasvot kääntyvät pahantekijöitä vastaan.

 

Matt. 18: 15-22
Jeesus sanoi opetuslapsille:

”Jos veljesi tekee syntiä, ota asia puheeksi kahden kesken. Jos hän kuulee sinua, olet voittanut hänet takaisin. Mutta ellei hän kuule sinua, ota mukaasi yksi tai kaksi muuta, sillä ’jokainen asia on vahvistettava kahden tai kolmen todistajan sanalla’. Ellei hän kuuntele heitäkään, ilmoita seurakunnalle. Ja jos hän ei tottele seurakuntaakaan, suhtaudu häneen kuin pakanaan tai publikaaniin. Totisesti: kaikki, minkä te sidotte maan päällä, on sidottu taivaassa, ja kaikki, minkä te vapautatte maan päällä, on myös taivaassa vapautettu.

Minä sanon teille: mitä tahansa asiaa kaksi teistä yhdessä sopien maan päällä rukoilee, sen he saavat minun Isältäni, joka on taivaissa. Sillä missä kaksi tai kolme on koolla minun nimessäni, siellä minä olen heidän keskellään.”
Silloin Pietari tuli Jeesuksen luo ja sanoi: ”Herra, jos veljeni yhä uudestaan tekee väärin minua kohtaan, niin kuinka monta kertaa minun on annettava hänelle anteeksi? Peräti seitsemän kertaako?”

”Ei seitsemän, vaan seitsemänkymmentäseitsemän kertaa”, vastasi Jeesus.

 

Lue lisää aiheesta:

Kirkko ja usko Tuiran seurakunta