Diakonissa Marja Rantasuomela, kotipalvelutyöntekijä Marja-Liisa Salminen, perhetyöntekijä Ulla Sauvola, Eveliina Iljana ja Anna Emilia Laurila hymyilevät iltapalapöydän äärellä.
Diakonissa Marja Rantasuomela, kotipalvelutyöntekijä Marja-Liisa Salminen, perhetyöntekijä Ulla Sauvola, Eveliina Iljana ja Anna Emilia Laurila viettivät yhteistä iltaa metsästysmajalla.

Hetki omaa aikaa

9.12.20

Hailuotolaisnaiset nauttivat hengähdyshetkestä Naisten saunaillassa.


Teksti: Marita Ahlgren . Kuvat: Marita Ahlgren .

Aikuisilla pitäisi olla enemmän kavereita, niin heillä olisi hauskempaa.

Hailuotolainen Sonja Vähämetsä kertoo kuulleensa ajatuksen äskettäin omalta jälkikasvultaan. Kolmen lapsen äitiä toteamus hymyilytti. Aika kun kuluu pitkälti perheen parissa.

– Omia hetkiä on lähinnä silloin, kun lapset ovat päiväunilla.

Hailuodon seurakunnan ja kunnan järjestämä Naisten saunailta olikin vaihtelua paitsi Vähämetsälle, myös muille Hailuodon metsästysseuran majalle kokoontuneille äideille.

Pienellä paikkakunnalla moni äiti on toiselle tuttu

Hailuodon seurakunnan diakonissa Marja Rantasuomela ja kunnan perhetyöntekijä Ulla Sauvola olivat sytyttäneet majan kuistille kynttilät toivottamaan tulijat tervetulleiksi. Saunan lämpiämistä odotellessa nautittiin iltapalaa.

Kaikille hailuotolaisnaisille avoimeen ilanviettoon tulleista suurin osa oli tuttuja keskenään.

– Kun väkeä on vähän, monet pienten lasten vanhemmista tuntee ainakin ulkonäöltä, naiset tuumivat.

Tilastokeskuksen mukaan Hailuodossa asui viime vuoden lopussa 73 perhettä, joissa oli vähintään yksi 18-vuotias lapsi. Viimeisen kymmenen vuoden aikana lapsia on syntynyt vuosittain 3–13. Tänä vuonna lukema jää pieneksi.

– Lapsia on tähän mennessä syntynyt kaksi. Lisäksi joitakin lapsiperheitä on muuttanut paikkakunnalle, äidit tiesivät.

Metsästysmajan kuisti, jolla palaa kynttilöitä.

Muutamia kymmeniä tulijoita joka vuosi

Viime vuosikymmenellä Hailuotoon muutti 33–61 ihmistä vuosittain. Nettomuutto jäi kuitenkin pakkasen puolelle.

Saunailtaan saapuneista naissta jokainen on muuttanut saarelle aikuisiällä. Riina Marjomaasta tuli hailuotolainen 15 vuotta sitten.

Pitkään aika saarella kului enimmäkseen töiden ja hevosharrastuksen parissa.

– Uusia tuttuja tuli harrastuksesta, mutta lasten synnyttyä tuttavapiiri on laajentunut, kertoi 1- ja 3-vuotiaiden äiti.

Anna Emilia Laurila on kuullut useankin tuttavan haaveilevan Hailuodossa asumisesta.

– Tulijoita voisi olla, mutta taloja on vähän myynnissä, hän totesi.

Toiset olivat samaa mieltä.

– Tai ainakaan kovin moni ei ole julkisesti kaupan, he lisäsivät.

Oma aika auttaa jaksamaan

Kun löylyn lämpöihin mielineet ovat piipahtaneet saunassa, on aika istahtaa takkatulen äärelle. Makkarat ruskistuvat tikun nokassa. Hetki ilman lapsia on Jessi Kuntulle harvinainen. Yleensä omaa aikaa järjestyy, kun 5- ja 7-vuotiaat lapset ovat kavereiden luona.

– Tai saa kutsun johonkin tällaiseen, hän viittasi saunailtaan.

Kunttu kertoo järjestäneensä tietoisesti itselleen oman hetken kerran viikossa osallistumalla kansalaisopiston liikuntaryhmään. Pienilläkin hengähdyshetkillä on merkitystä.

– Niiden puutteen huomaa siitä, että pinna lyhenee, hän naurahti.

Välillä Kunttu miettii, kuinka itselle jääneen ajan käyttäisi.

– Olisiko ihan yksin silloin kun se on mahdollista vai hakeutuisiko toisten aikuisten seuraan? Kummatkin asiat olisivat tärkeitä.

Sonja Vähämetsä sulattaa mehiläisvahaa kortin päälle Ulla Sauvolan opastuksella.
Illan aikana sai tehdä itselleen voimavärikortin mehiläisvahasta. Sonja Vähämetsä kokeili encaustic-tekniikkaa Ulla Sauvolan opastuksella.

Saarella on turvallista asua lasten kanssa

Lasten kasvattaminen Hailuodossa on erilaista kuin kaupungissa, takkahuoneessa istuvat naiset toteavat.

Diakonissa Marja Rantasuomela katsoo vanhemmuutta teini-ikäisten lasten äidin silmin.

– Kaupungissa on nuorille enemmän ajanviettomahdollisuuksia kuin täällä.

– Toisaalta vaikka peruskoulun jälkeen muutetaankin pois kotoa opintojen vuoksi, ainakin meidän lapsilla on ollut kova kiire takaisin heti viikonlopun alkaessa, Rantasuomela totesi.

Loviisasta Oulun kautta saarelle muuttanut Jessi Kunttu näkee hyvänä asiana sen, että melko pienetkin lapset voi päästää itsekseen ulos leikkimään.

– Kaupungissa sitä ei voi tehdä, jos turvallista aluetta on rivitalopihan verran.

Apua saa nopeammin kuin kaupungissa

Hieman alle tuhannen asukkaan Hailuodossa seurakunnan ja kunnan yhteistyö on itsestäänselvyys.

Viime aikoina perheille on järjestetty yhdessä torstaiaamupäivisin kokoontunutta perhekerhoa sekä kerran kuussa pidettyä Ankkuri-iltaa. Lisäksi on ideoitu yksittäisiä tapahtumia.

Ulla Sauvolasta tuli Rantasuomelan yhteistyökumppani vuosi sitten, kun Hailuodossa vuosikausia mökkeillyt sosiaali-alan ammattilainen aloitti saarella perhetyöntekijänä. Pitkän uran valtakunnallisten järjestöjen perhekoordinaattorina tehnyt Sauvola sanoo työn olevan tyystin erilaista Hailuodossa kuin Oulussa.

– Täällä perheet oppii tuntemaan kunnolla. Heidän rinnallaan on mahdollista kulkea tiiviimmin kuin kaupungissa.

– Oulussa palveluiden piiriin pääseminen on vaikeampaa kuin täällä. Perheiden ongelmat ovat siellä isompia ja niiden syyt syvemmällä.

Saari ei suojaa ongelmilta

Vuonna 1997 Hailuodon seurakunnan diakonissana aloittanut Marja Rantasuomela on työssään tekemisissä jo toisen sukupolven kanssa. Hän muistuttaa, että saari ei suojele ongelmilta, vaan haasteita on myös hailuotolaisperheissä.

Sauvola on samaa mieltä. Avun vastaanottamista voidaan myös arkailla, vaikka Sauvola korostaa että perhetyön ja lastensuojelun tarkoituksena on perheiden tukeminen.

– Useimmiten meidät vastaanotetaan kotiin kuitenkin mielellään, olipa asia mikä tahansa, Sauvola ja Rantasuomela totesivat.

Anna palautetta jutusta

Aamukahvit kiehuvat kaminalla, juomavesi haetaan pyörällä

Lue lisää aiheesta:

Hailuodon seurakunta Ihmiset ja elämä