Hartaus sunnuntaille 14.2.

Matkalla määränpäähän

Vuodenajat ovat aina inspiroineet taiteilijoita. Moni tuntee Vivaldin Neljä vuodenaikaa. Varsin tunnettu on myös sveitsiläisen lääkärin ja kirjailijan Paul Tournierin kirja Elämän vuodenajat. Kirjassaan Tournier pohtii elämän ja luonnon kiertokulkua todeteni, että elämässä vuodenajat eivät aina seuraa kronologisesti toisiaan. Joskus syksyn jälkeen voi tulla kevät.

Millainen elämän vuodenaika tai vuoden kohta voisi laskiainen olla? Vuoden kierrossa Suomessa laskiainen ajoittuu sydäntalveen. Talvi on kauneimmillaan, toivottavasti. Valoa on jo paljon, mutta on kylmää. Kirkon vuoden kierrossa se aloittaa pääsiäisen ajan ja aloittaa pitkän matkan kohti ristiä ja ylösnousemusta.

Entä elämän vuodenaika. Syksyä pidetään luopumisen ja kuolemisenkin aikana, kevättä syntymisen ja heräämisen aikana. Tournier kertoo kirjassaan professorista, joka 80-vuotiaana sai kohdata Jumalan ja kuvasi elämäänsä: ”Olen vastasyntynyt, elämäni alkaa nyt.”

Voisiko laskiainen olla matkan aloitus? Matka kohti jotain, jonka päämäärä ei ole vielä edes kirkastunut, mutta jota kohti päätän kulkea ja valmistautua vastaanottamaan mitä tuleekaan. Matka kylmästä kohti lämpimämpää. Matka yltäkylläisyydestä kohti yksinkertaisempaa. Matka hämärästä kohti kirkkautta.

Ensimmäisiä kristittyjä kutsuttiin ”sen tien kulkijoiksi”. Hän, joka kutsui ja lähetti kulkemaan, oli itse se tie. Siksi tuo matka itsessään on myös päämäärä.

Laskiaisen evankeliumin ensimmäiset lauseet lupaavat tähän matkaan tärkeimmän: ”Kun he sitten nousivat Jerusalemiin vievää tietä, Jeesus kulki muiden edellä.”

Ari Tähkäpää
Kirjoittaja on hiippakuntasihteeri joka
yrittää sanoittaa sanoittamatonta ja koskettaa näkymätöntä

Laskiaissunnuntai
Psalmi: Ps. 31:2–6
1. lukukappale: Hes. 18:30–32
lukukappale: 1. Kor. 13 tai 1. Tim. 2:4–6
Evankeliumi: Mark. 10:32–45

Sunnuntain suomenkielinen nimi tulee paastoon laskeutumisesta. Pian alkaa yksinkertaisten elämäntapojen, itsekieltäymyksen aika.
Jeesuksen julkinen toiminta saavuttaa käännekohtansa. Vaellus Jerusalemiin, kohti kärsimystä ja kuolemaa, alkaa.

Ps. 31:2–6
Herra, sinuun minä turvaan.
Älä milloinkaan hylkää minua.
Sinä olet vanhurskas, pelasta minut!
Kuule minua, riennä avukseni!
Ole minulle kallio, jonka suojaan saan paeta,
vuorilinna, johon minut pelastat.
Sinä olet minun kallioni ja pakopaikkani.
Sinä johdatat ja ohjaat minua, sillä sinä olet minun Jumalani.
Sinä päästät minut verkosta,
jonka viholliset ovat virittäneet eteeni.
Sinä olet minun turvani!
Sinun käsiisi minä uskon henkeni.
Herra, sinä lunastat minut vapaaksi,
sinä uskollinen Jumala.

Hes. 18:30–32
Minä tuomitsen teistä itse kunkin sen mukaan, mitä hän on tehnyt. Näin sanoo Herra Jumala.
”Kääntykää, luopukaa synneistänne, ettei syyllisyys olisi uhkana yllänne! Heittäkää pois kaikki rikkomuksenne, kaikki se millä olette syntiä tehneet, ja ottakaa rintaanne uusi sydän ja uusi henki. Miksi te kuolisitte, israelilaiset? En minä tahdo kenenkään kuolemaa – näin sanoo Herra Jumala. Kääntykää, niin saatte elää!”

1. Kor. 13 (1. vuosikerta)
Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä mutta minulta puuttuisi rakkaus, olisin vain kumiseva vaski tai helisevä symbaali. Vaikka minulla olisi profetoimisen lahja, vaikka tuntisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin siirtää vuoria, mutta minulta puuttuisi rakkaus, en olisi mitään. Vaikka jakaisin kaiken omaisuuteni nälkää näkeville ja vaikka antaisin polttaa itseni tulessa mutta minulta puuttuisi rakkaus, en sillä mitään voittaisi.

Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa. Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii.

Rakkaus ei koskaan katoa. Mutta profetoiminen vaikenee, kielillä puhuminen lakkaa, tieto käy turhaksi. Tietämisemme on näet vajavaista ja profetoimisemme on vajavaista, mutta kun täydellinen tulee, vajavainen katoaa.

Kun olin lapsi, minä puhuin kuin lapsi, minulla oli lapsen mieli ja lapsen ajatukset. Nyt, kun olen mies, olen jättänyt sen mikä kuuluu lapsuuteen. Nyt katselemme vielä kuin kuvastimesta, kuin arvoitusta, mutta silloin näemme kasvoista kasvoihin. Nyt tietoni on vielä vajavaista, mutta kerran se on täydellistä, niin kuin Jumala minut täydellisesti tuntee.
Niin pysyvät nämä kolme: usko, toivo, rakkaus. Mutta suurin niistä on rakkaus.

TAI

1. Tim. 2:4–6
Jumala tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden.
Jumala on yksi,
ja yksi on välittäjä Jumalan ja ihmisten välillä,
ihminen Kristus Jeesus.
Hän antoi itsensä lunnaiksi kaikkien puolesta,
todistukseksi Jumalan tarkoituksesta,
kun oikea aika oli tullut.

Mark. 10:32–45
Kun he sitten nousivat Jerusalemiin vievää tietä, Jeesus kulki muiden edellä. Opetuslapset olivat ymmällä, ja heidän perässään kulkevat ihmiset alkoivat pelätä. Silloin Jeesus kutsui taas luokseen kaksitoista opetuslastaan ja alkoi puhua heille siitä, mitä hänelle oli tapahtuva: ”Me menemme nyt Jerusalemiin, ja Ihmisen Poika annetaan ylipappien ja lainopettajien käsiin. He tuomitsevat hänet kuolemaan ja luovuttavat hänet pakanoille, ja nämä pilkkaavat ja sylkevät ja ruoskivat häntä ja tappavat hänet. Mutta kolmen päivän kuluttua hän nousee kuolleista.”

Jaakob ja Johannes, Sebedeuksen pojat, tulivat Jeesuksen luo ja sanoivat: ”Opettaja, meillä olisi sinulle pyyntö. Suostuthan siihen.” ”Mitä te haluatte minun tekevän?” kysyi Jeesus. He vastasivat: ”Kun kirkkautesi tulee, anna meidän istua vierelläsi, toisen oikealla ja toisen vasemmalla puolella.”

Jeesus sanoi heille: ”Te ette tiedä mitä pyydätte. Onko teistä juomaan sitä maljaa, jonka minä juon? Voitteko te ottaa sen kasteen, jolla minut kastetaan?” ”Voimme”, he vastasivat. Silloin Jeesus sanoi heille: ”Sen maljan, jonka minä juon, te vielä juottekin, ja sillä kasteella, jolla minut kastetaan, kastetaan myös teidät. Mutta minä en määrää siitä, kuka istuu oikealla ja kuka vasemmalla puolellani. Ne paikat ovat niiden, joille ne on tarkoitettu.”

Kun muut kymmenen kuulivat tästä, he suuttuivat Jaakobille ja Johannekselle. Mutta Jeesus kutsui heidät luokseen ja sanoi: ”Te tiedätte, että ne, jotka ovat hallitsijan asemassa, ovat kansojen herroja ja maan mahtavat pitävät kansoja valtansa alla. Niin ei saa olla teidän keskuudessanne. Joka tahtoo teidän joukossanne tulla suureksi, se olkoon toisten palvelija, ja joka tahtoo tulla teidän joukossanne ensimmäiseksi, se olkoon kaikkien orja. Ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi kaikkien puolesta.”