Sisko toteuttaa unelmaansa

Seitsemän viime vuotta ovat olleet Sisko Leinoselle täynnä muutoksia.

Ensiksi kuoli isä alle seitsemänkymppisenä, aivan yllättäen. Tytärtä on jäänyt surettamaan se, että isä oli kuoleman hetkellä yksin.

Kuolema sinänsä on hänelle tuttua, sillä hoivakodissa työskennellessään Sisko saatteli useita asukkaita rajan yli laulamalla.

– Kun tiedettiin, että kuolema lähestyy, minut pyydettiin usein paikalle laulamaan.

Tuttuna hoitajana hän tiesi asukkaiden lempilaulut, ja lauloi niitä lähdön hetkellä.

– Asukas saattoi olla jo tiedottomassa tilassa, mutta huomasin, että laulu vaikutti. Sen näki hymynä, pienenä nyökkäyksenä tai rentoutumisena.

– Kun joskus itse kuolen, haluaisin, että joku olisi saattamassa. Kuoleman tulisi olla kivuton, eikä kenenkään pitäisi kohdata sitä yksin.

Surutyöhön ei riittänyt aikaa ja voimia

Vasta jälkeenpäin Sisko on huomannut, että isän suremiselle ei jäänyt tarpeeksi aikaa. Elämä meni vauhdilla eteenpäin.

Kolmen vuoden aikana Sisko koki työuupumuksen ja avioeron. Niistä toipuminen vei voimia. Suru olisi vienyt niistä viimeisetkin.

Tällä hetkellä Sisko on osatyökyvyttömyyseläkkeellä ja vierellä on uusi puoliso.

– Kolme vuotta sitten joulukuussa laitoin kädet ristiin ja toivoin, että löytäisin jonkun. Vuosi sen jälkeen tapasin Mikon.

Uusi rooli elämässä on ollut isovanhemmuus. Tyttären perhe asuu lähellä ja mummu auttaa lapsenlasten hoidossa.

Musiikki on kulkenut mukana niin hyvinä kuin huonoina aikoina. Esiintymiset Tyrnävältä kotoisin oleva Sisko aloitti jo nuoruudessa.

– Olen laulanut karaokea, vetänyt lauluiltoja ja esiintynyt kaikenlaisissa tapahtumissa. Nyt sitten heittäydyin kokonaan laulajaksi, hän naurahtaa.

Luovuus herää luonnossa liikkumalla

Aiemmin Sisko koki itsensä nimenomaan tulkitsijaksi, mutta isän kuoleman jälkeen niin säveliä kuin sanoja on alkanut syntyä.

Kirjoittamalla hän on kyllä purkanut tuntojaan aiemminkin. Hoitoalan kokemustensa innostamana Sisko osallistui vuonna 2014 Yhteisvastuukeräyksen yhteydessä järjestettyyn runokilpailuun, jonka teemana oli hyvä saattohoito.

Runo pääsi kilpailun annista julkaistuun kirjaan.

Viimeisen vuoden aikana luovuus on herännyt aivan uudella tavalla.

– Kun lähtee ulos luontoon, niin tekstiä ja sävelmiä alkaa putkahdella mieleen.

Usein Sisko laulaa sävelen kännykkäänsä.

– Laulajan on helpompi tehdä sävellyksiä, kun voi koko ajan testata, miltä se kuulostaa.

Valmiina on kaksi omaa laulua

Lavalle Sisko Leinonen nousee useimmiten säestäjänään pianisti Suvi Partanen. Takana on esiintymisiä niin hoitolaitoksissa, kirkoissa kuin erilaisissa tapahtumissa.

Nyt valmiina on kaksi Siskon säveltämää ja sanoittamaa kappaletta, Yhteisvastuukeräyksen runokilpailun runon pohjalta syntynyt Armollinen lähtö ja Tärkeintä tässä.

Niiden julkaisemista varten Sisko kerää joukkorahoitustukea Mesenaatti.fi-palvelun kautta. Keräys on voimassa helmikuun loppuun.

– Äänitimme palvelussa kuuluvat demot Partasen Suvin kanssa hänen kotonaan Oulussa. Radiosoittoa varten toiveena on saada niihin mukaan vielä viulisti tai huilisti.

Tavoitteena on välittää elämänuskoa

Sävelten ja sanojen pulppuamisessa lienee osansa myös verenperinnöllä. Edesmennyt isäkin oli muusikko ja kirjoitti runoja. Isä ja tytär esiintyivät usein yhdessä.

– Isä tulee usein uniini. Uskon, että hän kuuntelee, katselee ja antaa ohjeita. Esimerkiksi erään laulukilpailun alla isä vinkkasi minulle unessa, mikä kappale kannattaisi laulaa.

Vaikka oma isä ei enää ole vierellä, onneksi Taivaan Isä on aina paikalla. Hänelle voi puhua milloin vain.

– Keskustelen autonratissakin hänen kanssaan, Sisko kertoo nauraen.

Äidistään, siskoistaan, puolisostaan, lapsistaan ja jokaisesta päivästä kiitollinen Sisko haluaa antaa lauluillaan elämänuskoa ja toivoa ihmisille.

– Jumala antaa minulle nyt sydämen tunnot sanoina ja sävelinä.

Kolmannen oman kappaleen Mitä minä – ilman sua teksti on valmiina, mutta siihen ei ole säveltä – vielä.