Hartaus sunnuntaille 11.4.

Ilo voittaa epäilykset

Tämän sunnuntain aihe on kirkkovuodessa Ylösnousseen todistajat. Evankeliumitekstissä Jeesus kohtaa pääsiäisen jälkeen seuraajansa, ja he viettävät yhteisen aterian.

Raamatun kertomusten pääosassa ovat ensimmäiset Ylösnousseen todistajat, Mestarinsa kuolemasta hämmetyneet opetuslapset.

Kahden vuosituhannen kuluminen ei ole vähentänyt ylösnousemuksen ihmettelyn määrää, mutta hämmästelevien Ylösnousseen todistajien määrä on kasvanut pariin miljardiin. Jos opetuslasten hämmästys oli epäuskoista, ei tapahtuma käy järkeen nykypäivänäkään.

Jeesus antoi jokaiselle seuraajalleen tehtäväksi todistaa hänestä ja Jumalan valtakunnasta, mutta se ei ole monelle 2000-luvun ihmiselle helppoa.

Ylösnousseen pitäisi todistaa ensin ymmärrettävästi itsensä järkisyillä ennen kuin kyynikko olisi valmis todistamaan.

Todisteiden ja näytön olisi oltava pitäviä todistajanlausunnon syntymiseksi.

Kuinka sitten todistaa Ylösnousseesta? Tämä on kysymys, joka nousee väistämättä mieleen kaduntallaajalle. Harva kun on syntyjään suuri evankeliumin julistaja.

Joskus teot ovat sanoja vaikuttavampia. Kun sanat tai järki eivät riitä ihmeiden kielelle, riittää hyvin, että Ylösnousseesta saa todistaa elämänvalinnoillaan.

Lähimmäistä rakastavat ja luomakuntaa varjelevat teot ovat tekijälleen hyväksi ja toisille malliksi. Parhaat johtajatkin saavat viestinsä läpi näyttämällä itse esimerkkiä. Jos teot ja sanoma ovat keskenään sopusoinnussa, niillä on yhdessä hyvä vaikuttavuus.

Järjellä perusteleminen ei ole aina tehokkain tapa vakuuttaa uskonasioissa. Tarvitaan myös tunnetta, etenkin positiivista tunnetta.

Tunteet tarttuvat helposti ja niillä on valtava vaikutus. Positiivisiin tunteisiin on helppo yhtyä ja siksi ylösnousemuksesta iloitseminen onkin ehkä paras tapa näyttää uskonsa.

Siinä missä opetuslapset olivat epäileväisiä ylösnousemuksen ihmeen edessä, suuri ilon tunne voitti kaikki epäilykset.

Esa-Pekka Helanne
Seurakuntapappi Kotka-Kymin seurakunnasta

Päivän raamatuntekstit kertovat siitä, että ylösnoussut Jeesus ilmestyi epäileville opetuslapsilleen ja vakuutti heidät ylösnousemuksestaan. Ilo valtasi opetuslapset, kun he kohtasivat Jeesuksen elävänä.

Ps. 116:1–9
Minä rakastan Herraa. Hän kuulee minua,
hän kuulee hartaan pyyntöni.
  Kun huudan häntä avuksi,
  hän kuuntelee minua.

Kuoleman köydet kiertyivät ympärilleni,
tuonelan kauhut ahdistivat minua,
minut valtasi tuska ja murhe.
  Silloin minä huusin Herran nimeä:
  ”Herra! Pelasta minut!”

Herra on oikeamielinen ja laupias,
meidän Jumalamme on armollinen.
  Herra on avuttomien suojelija.
  Kun voimani uupuivat, hän tuli avukseni.

Nyt olen saanut rauhan,
Herra piti minusta huolen.
  Hän pelasti minut kuolemasta, hän säästi silmäni kyyneliltä,
  ei antanut jalkani astua harhaan.

Minä saan vaeltaa Herran edessä
elävien maassa.

Sak. 8:12–13
Näin sanoo Herra Sebaot:
– Minä kylvän rauhaa ja menestystä.
Viiniköynnös antaa hedelmänsä,
maa tuottaa satonsa,
ja taivas antaa sateensa.
Kaiken tämän minä lahjoitan
kansastani jäljelle jääneille.
Niin kuin te, Juudan ja Israelin heimot,
olette olleet kansojen keskuudessa
merkkinä minun kirouksestani,
niin te tulette olemaan
merkkinä minun siunauksestani,
kun minä olen pelastanut teidät.
Älkää pelätkö!
Rohkaiskaa mielenne!

Ap. t. 13:23–33
Paavali sanoi puheessaan:
”Daavidin jälkeläisistä Jumala on lupauksensa mukaan antanut Israelille Pelastajan, Jeesuksen. Hänen edellään kulki Johannes, joka julisti Israelin kansalle, että kaikkien tuli kääntyä ja ottaa kaste. Kun Johannes oli matkansa päässä, hän sanoi: ’En minä ole se, joksi te minua luulette. Minun jälkeeni tulee toinen, jonka kenkiäkään minä en kelpaa riisumaan.’

Veljet, Abrahamin jälkeläiset, ja te muut, jotka pelkäätte Jumalaa! Juuri meille on lähetetty sanoma tästä Pelastajasta. Jerusalemilaiset ja heidän hallitusmiehensä eivät tajunneet, kuka Jeesus oli. He tuomitsivat hänet, mutta näin he panivat täytäntöön profeettojen sanat, joita joka sapattina luetaan. Mitään syytä kuolemantuomioon he eivät voineet esittää, mutta silti he vaativat Pilatusta teloittamaan hänet. Kun he olivat toteuttaneet kaiken, mitä hänestä oli kirjoitettu, he ottivat hänet ristinpuulta ja panivat hautaan. Mutta Jumala herätti hänet kuolleista. Hän ilmestyi sitten usean päivän aikana niille, jotka yhdessä hänen kanssaan olivat tulleet Galileasta Jerusalemiin. Nämä ovat nyt hänen todistajiaan, he todistavat hänestä Israelin kansalle.

Me julistamme teille ilosanoman: Minkä Jumala lupasi meidän isillemme, sen hän on täyttänyt meille, heidän lapsilleen. Hän on herättänyt Jeesuksen kuolleista.”

Luuk. 24:36–49
Yhtäkkiä Jeesus itse seisoi opetuslastensa keskellä ja sanoi: ”Rauha teille.” He pelästyivät suunnattomasti, sillä he luulivat näkevänsä aaveen. Mutta Jeesus sanoi heille: ”Miksi te olette noin kauhuissanne? Miksi teidän mieleenne nousee epäilyksiä? Katsokaa minun käsiäni ja jalkojani: minä tässä olen, ei kukaan muu. Koskettakaa minua, nähkää itse. Ei aaveella ole lihaa eikä luita, niin kuin te näette minussa olevan.” Näin puhuessaan hän näytti heille kätensä ja jalkansa. Kuitenkaan he eivät vielä tienneet, mitä uskoa, niin iloissaan ja ihmeissään he nyt olivat. Silloin Jeesus kysyi: ”Onko teillä täällä mitään syötävää?” He antoivat hänelle palan paistettua kalaa ja näkivät, kuinka hän otti sen käteensä ja söi.

Jeesus sanoi heille: ”Tätä minä tarkoitin, kun ollessani vielä teidän kanssanne puhuin teille. Kaiken sen tuli käydä toteen, mitä Mooseksen laissa, profeettojen kirjoissa ja psalmeissa on minusta kirjoitettu.” Nyt hän avasi heidän mielensä ymmärtämään kirjoitukset. Hän sanoi heille: ”Näin on kirjoitettu. Kristuksen tuli kärsiä kuolema ja kolmantena päivänä nousta kuolleista, ja kaikille kansoille, Jerusalemista alkaen, on hänen nimessään saarnattava parannusta ja syntien anteeksiantamista. Te olette tämän todistajat. Minä lähetän teille sen, minkä Isäni on luvannut. Pysykää tässä kaupungissa, kunnes saatte varustukseksenne voiman korkeudesta.”