Kolumni: Elämää ennen kuolemaa?

Kumpi on tärkeämpää: opettaa kuinka päästä Kristuksen valtakuntaan kuoleman jälkeen vai miten elää Kristuksen valtakunnassa jo nyt, ennen kuolemaansa? Suorittaa, eläen sitku-elämää, vai pyrkien tekemään tästä päivästä parhaan mahdollisen?

Kuten Minna Canth on jo sanonut, niin nukkuvaan puolikuolleeseen elämään ei pitäisi yhdenkään ihmisen tyytyä, ja sama koskee kirkkoa.

Jos odotamme Kristuksen paluuta huokaillen ja täysin staattisina, luoden haaveilevat katseemme kuolemanjälkeiseen kirkkauteen, niin kirkon kuolema tulee aiemmin kuin uskommekaan.

Minkälainen muistokirjoitus siitä tulisikaan?

”Kirkko eli odottaen parempia aikoja.
Lämpimästi muistaen tuota sinnikästä odottajaa.
Levätköön rauhassa.”

Vai entä jos meistä sanottaisiinkin, että emme ole jääneet laakereille lepäämään tai haaveilemaan paremmista ajoista, vaan olemme aktiivisesti rakentaneet itse parempaa? Entä jos pystyisi täysin vilpittömästi sanomaan, että me olemme eläneet?

Elävä kirkko hengittää, puhaltaa sisään ja ulos, kasvaa ja kehittyy. Sillä kaiken on määrä jalostua, edistyä, edetä. Tunnen sen itsessäni ja edustan tässä asiassa varmasti lähes kaikkia. Sellaisen maailman Jumala on luonut. Eteenpäin menevän.

Sellaisen maailman Jumala on luonut. Eteenpäin menevän.

Seurakuntien tulee ottaa kantaa yhteiskunnallisiin ongelmiin ja puolustaa heikompia. Jokaisen seurakunnan kohdalla tulee miettiä mitä juuri he tarvitsevat elääkseen täyttä elämää. Haukiputaan seurakunnan tarpeet lähtevät haukiputaalaisista, sen persoonallisista kyläyhteisöistä, sen yhdistelmästä kaupunkia ja maaseutua.

Ja siinä missä koko Suomen tulee nyt kiinnittää huomiota nuorten hyvinvointiin, niin näin on myös Haukiputaalla, jossa on poikkeuksellisen nuori väestö ja paljon lapsiperheitä.

Kirkon tulee olla aktiivinen toimija ja herättelijäkin. Vain niin Kristuksen valtakunta kasvaa keskellämme jo nyt.

Kirkon tulee olla aktiivinen toimija ja herättelijäkin. Vain niin Kristuksen valtakunta kasvaa keskellämme jo nyt. Vain niin hyvyys ja ihmisten hyvinvointi kasvaa. Vain niin kirkko voi tukea sitä, että yksilöillä on mahdollisuus kehittyä, edetä ja elää.

Niin kuin joku viisas on joskus todennut, Yhtenä päivänä kuolen, mutta kaikkina muina elän, ja siihen asti meidän tulee pyrkiä tuomaan Kristuksen valtakunta keskellemme vielä kirkkaampana.

Kirjoittaja on Oulun tuomiokirkkoseurakunnan kappalainen, joka on ehdolla Haukiputaan seurakunnan kirkkoherraksi