Hartaus sunnuntaille 18.4.

Omalta nimeltäni kutsuttu, se minäkin haluan uskoa olevani. Yksi lauman jäsenistä, toivoo hartauskirjoittaja.

Nimeltä kutsuttu

No hei Mari! Oliko se Mari siellä puhelimessa? Oikein kiva kun tavoitin sinut Mari.

Kuinka monta kertaa olenkaan vastannut puhelimeen kuullakseni sieltä edellä olevan tervehdyksen. Pirteällä tai jopa hiukan ylipirteällä äänellä sanottuna. Mahdollisesti leppoisalla murteella höystettynä. Ja ehkäpä rempseän naurahduksen kera. Omalla nimelläni kutsuttuna, mutta tuntemattoman ihmisen vieraasta äänestä ja liian tuttavallisesta tyylistä hiukan ärsyyntyneenä.

”No hei Mari! Onpa mukavaa nähdä sinut ihan näin kasvotusten somemaailman sijaan.” Tämänkaltaiset tervehdykset ovat lisääntyneet huomattavasti sosiaalisen median kasvatettua rooliaan ihmisten elämässä. Ensikohtaamisten muututtua monimuotoisiksi ja eri alustoilla tapahtuviksi. Näytön, ruudun, twiittien, erilaisten postausten tai kommenttien ollessa ensikontakti uuteen ihmiseen. Ensin vieraaseen, mutta kasvotusten kohdatessa jo niin monin tavoin tuttuun ja omalla nimellään ilahduttaneeseen.

”Hei, mitä kuuluu?” -tervehdys ilman Maria. Kuulostaa kylmältä, mutta kasvot kertovat, kenet olen kohdannut tai ääni paljastaa rakkaan tai ystävän. Minut niin hyvin tuntevan ihmisen, että nimelle ei ole tarvetta.

Nimi tai lempinimi tulee käyttöön sitten keskustelun edetessä, yhdessä koettua muistellessa, tilanteesta riippuen naurun tai kyynelten lomassa. Hetkissä, joissa rakkaalla lapsella on monta nimeä.

”Hei Mari!” on tervehdys, jonka haluaisin kuulla Jeesukselta. Maailman valolta, elämän leivältä ja hyvältä paimenelta, joka on tie, totuus ja elämä.

Omalta nimeltäni kutsuttu, se minäkin haluan uskoa olevani. Yksi lauman jäsenistä.

Muiden kanssa yhtä aikaa samanlainen ja erilainen, joka kuulee paimenen äänen monien muiden äänien joukosta. Soraäänien, huuteluiden, räksyttämisen ja sivaltavien sanojen keskeltä. Lempeän ja tutun äänen, joka vakuuttaa: ”Älä pelkää! Minä olen sinut nimeltä kutsunut, sinä olet minun.”

Mari Mattsson
Kirjoittaja on pappi ja vs. hiippakuntasihteeri

 

 

 

2. sunnuntai pääsiäisestä
Psalmi: Ps. 23
1. lukukappale: Miika 7:14–20
2. lukukappale: Hepr. 13:20–21
Evankeliumi: Joh. 10:1–10

Tätä pyhäpäivää sanotaan Hyvän paimenen sunnuntaiksi.
Jeesus on hyvä paimen, joka pitää huolen lampaistaan. Ylimpänä paimenena hän lähettää opetuslapsensa huolehtimaan Jumalan laumasta.

 

Ps. 23
Herra on minun paimeneni,
ei minulta mitään puutu.
  Hän vie minut vihreille niityille, hän johtaa minut vetten ääreen,
  siellä saan levätä.

Hän virvoittaa minun sieluni,
hän ohjaa minua oikeaa tietä nimensä kunnian tähden.
  Vaikka minä kulkisin pimeässä laaksossa,
  en pelkäisi mitään pahaa,
  sillä sinä olet minun kanssani.

Sinä suojelet minua kädelläsi,
johdatat paimensauvallasi.
  Sinä katat minulle pöydän
  vihollisteni silmien eteen.

Sinä voitelet pääni tuoksuvalla öljyllä,
ja minun maljani on ylitsevuotavainen.
  Sinun hyvyytesi ja rakkautesi ympäröi minut
  kaikkina elämäni päivinä,
  ja minä saan asua Herran huoneessa päivieni loppuun asti.

 

Miika 7:14–20
Paimenna, Herra, sauvallasi kansaasi,
kaitse omaa laumaasi,
joka asuu yksin keskellä metsää,
kaukana hedelmätarhoistaan.
Johda se Basanin ja Gileadin laitumille
niin kuin entisinä aikoina.
Niin kuin silloin, kun lähditte Egyptistä,
niin te saatte vieläkin nähdä ihmeitä.
Kaikki kansat näkevät nuo ihmeelliset teot,
katselevat niitä voimattomina mahtavuudestaan huolimatta.

Kaikki mykistyvät,
ja heidän korvansa menevät tukkoon.
He nuolevat tomua kuin käärmeet, kuin maan matelijat.
Vavisten he tulevat varustuksistaan,
lähestyvät kauhusta kalpeina Herraa, meidän Jumalaamme.
Sinua, Herra, he pelkäävät!
Jumala, onko sinun vertaistasi!

Sinä annat synnit anteeksi
ja jätät rankaisematta
jäljelle jääneen kansasi rikkomukset.
Sinä et pidä vihaa iäti,
sinä olet laupias.
Sinä armahdat meitä yhä,
poljet syntimme jalkojesi alle.
Kaikki syntimme sinä heität
meren syvyyteen.

Sinä osoitat uskollisuutta Jaakobille,
hyvyyttä Abrahamille.
Tämän olet vannoen luvannut isillemme
jo muinaisina aikoina.

 

Hepr. 13:20–21
Rauhan Jumala,
joka ikuisen liiton uhriveren tähden
on nostanut kuolleista lampaiden suuren paimenen,
meidän Herramme Jeesuksen,
varustakoon teidät hyvillä lahjoillaan,
niin että voitte täyttää hänen tahtonsa.
Sen, mikä on hänelle mieleen,
hän itse tehköön meissä,
hän ja Jeesus Kristus.
Hänen on kunnia
aina ja ikuisesti. Aamen.

 

Joh. 10:1–10
Jeesus sanoi:
”Totisesti, totisesti: se, joka ei mene lammastarhaan portista vaan kiipeää sinne muualta, on varas ja rosvo. Se, joka menee portista, on lampaiden paimen. Hänelle vartija avaa portin, ja lampaat kuuntelevat hänen ääntään. Hän kutsuu lampaitaan nimeltä ja vie ne laitumelle. Laskettuaan ulos kaikki lampaansa hän kulkee niiden edellä, ja lampaat seuraavat häntä, koska ne tuntevat hänen äänensä. Vierasta ne eivät lähde seuraamaan vaan karkaavat hänen luotaan, sillä ne eivät tunne vieraan ääntä.”

Jeesus esitti heille tämän vertauksen, mutta he eivät ymmärtäneet, mitä hän puheellaan tarkoitti. Siksi Jeesus jatkoi:

”Totisesti, totisesti: minä olen lampaiden portti. Ne, jotka ovat tulleet ennen minua, ovat kaikki olleet varkaita ja rosvoja, eivätkä lampaat ole kuunnelleet heitä. Minä olen portti. Se, joka tulee sisään minun kauttani, pelastuu. Hän voi vapaasti tulla ja mennä, ja hän löytää laitumen. Varas tulee vain varastamaan, tappamaan ja tuhoamaan. Minä olen tullut antamaan elämän, yltäkylläisen elämän.”

 

 


Jaa sivu eteenpäin


Lue artikkeliin liittyviä aiheita

Mitä mieltä olit artikkelista?

Millaisia ajatuksia tai tunteita juttu herätti? Haluatko lähettää viestin haastatellulle tai jutun tekijälle? Anna risuja tai ruusuja alla olevalla lomakkeella. Arvomme palkintoja palautteen antajien kesken, joten jätä yhteystietosi, mikäli haluat osallistua arvontaan.

Palautelomake (artikkelit)

Aiheeseen liittyvää