Vanhempiensa jalanjäljillä

Kun eläkepäiviään Kuusamossa viettävät Anna-Riitta ja Oskari Holmström tapaavat aikuistuneita lapsiaan Anna ja Emma Holmströmiä, syntyy jossakin vaiheessa varmasti keskustelua lähetystyöstä.

Näkemyksiä ei keskustelijoilta puutu, sillä kaikilla Holmströmin perheen jäsenillä on omakohtainen kokemus lähetystyöstä.

Pudasjärvellä pitkään asuneet Oskari ja Anna-Riitta Holmström ovat olleet töissä muun muassa Papua-Uusi-Guineassa ja Tansaniassa.

Emma Holmström on lähetystyöntekijä Kambodzhassa.

Suomen Lähetysseuran palveluksessa Tansaniassa työskentelevä Anna Holmström on perheineen palaamassa lähiviikkoina kotiinsa Dar es Salaamissa.

Anna Holmström tekee työtä lasten oikeuksien asiantuntijana eteläisessä ja itäisessä Afrikassa.

Alkavalle kaksivuotiselle työkaudelle hänet on siunattu tällä viikolla (10.8.) Oulun tuomiokirkossa.

Jotta silpomiset ja lapsiavioliitot vähenisivät

Anna Holmström on ollut Tansaniassa vuodesta 2009 lähtien: 12 vuotta YK:n väestörahastossa UNFPA:ssa ja syksystä 2019 lähtien Suomen Lähetysseurassa. Kummassakin tehtävässään hän on edistänyt naisten ja lasten oikeuksia.

Holmström kertoo, että monissa Tansanian lääneissä tyttöjen sukuelimet silvotaan ennen avioliittoa eivätkä vanhemmat ymmärrä perinteen haitallisuutta.

– Jotta silpominen vähentyisi, on puhuttava muun muassa naisten seksuaali- ja lisääntymisterveydestä, lähetystyöntekijä kertoo.

Jo YK:ssa Holmström näki, että kehitystyöhön on tärkeää saada mukaan pappeja, imaameja ja muita uskonnollisia johtajia. Uskonnollistaustaiset järjestöt ovat tärkeä osa tansanialaista yhteiskuntaa.

Taito verkostoitua onkin olennaista lähetystyöntekijän ammatissa.

Suomen Lähetysseuran etuna Holmström pitää sitä, että maassa pitkään toimineen kirkollisen järjestön edustajia kuunnellaan paikallisissa hengellisissä yhteisöissä.

Vammaisten oikeudet ovat Lähetysseuran työn ydintä

Tansaniassa vammaisuus on tabu. Vammaisia lapsia piilotellaan ja naiset joutuvat kokemaan väkivaltaa, Anna Holmström kertoo.

Vaikka keskustelua naisten oikeuksista tarvitaan, toteaa suomalaislähetti, ettei Tansania ole avoimessa keskustelukulttuurissa lainkaan lähtökuopissa. Tietä suorasukaiselle puheelle on jo raivattu pitkä matka.

Tansaniassa miehetkin kuulevat muun muassa kuukautishygenian tärkeydestä tyttöjen koulunkäynnin sujumiseksi.

Tien raivaamisesta Anna Holmström haluaa antaa kunniaa häntä vanhemmille lähetystyöntekijöille. Tytärtä harmittaa, ettei esimerkiksi hänen vanhempiensa tekemää työtä tuloksineen maasaikansan parissa ole dokumentoitu tarkasti.

– Lasten ja naisten hyväksi työskenneltiin suurella sydämellä eikä tarkka raportointi kuulunut silloisiin käytäntöihin.

– Vanhempieni työssä kulki koko ajan vahvasti mukana ihmisoikeus- ja terveysopetus. Äiti koulutti maasaikyliin opettajia, jotka opettivat lapsia lukemaan äidinkielellään.

– Kouluttautuminen on yksi tärkeä keino välttyä lapsivaimon kohtalolta.

Surkeus ei ole ainoa totuus mistään maasta

Anna Holmström toivoo, että hän voisi olla osaltaan luomassa kehittyvistä maista yhä monipuolisempaa kuvaa.

Hän toteaa, ettei mikään maa ole pelkästään täynnä ongelmia eivätkä sikäläiset ihmiset tarvitse länsimaalaisia ”paapomistyöhön”. Esimerkiksi Tansaniassa muutoksissa ovat keskeisessä roolissa omat kansalaiset. Lähetysseura toimii heidän tukenaan.

Holmström kertoo tansanialaisesta Tyttöjen aloite -järjestön johtajasta Rebeca Gyumista, joka haastoi valtion oikeuteen.

Tansanian virallinen alaikäraja avioitumisessa on tytöillä 15 ja pojilla 18 vuotta. Nykyisen lain mukaan molemmat voivat oikeuden päätöksellä mennä naimisiin kuitenkin jo 14-vuotiaina tai jopa aiemmin.

– Rebeca Gyumi haastoi valtion oikeuteen tästä laista. Hän voitti ja nyt lainsäädäntöä on muutettava.
Gyumi ajoi avioitumisen ikärajaksi myös tytöille 18 vuotta.

– Tansania on täynnä tällaisia mahtavia tyyppejä, sanoo Anna Holmström iloisena.

Jutusta voi antaa toimitukselle palautetta.