Hartaus sunnuntaille 19.9.

Missä on elämä(ä)?

Olin mukana keskustelussa, jossa päädyttiin kertoilemaan kokemuksista sosiaalisessa mediassa, lähinnä Facebookin maailmassa.

Facea moitittiin ja kiiteltiin. Tiedonkulku on nopeaa, tai ainakin kuulumisten jakaminen. Facessa tavoittaa kaukaisten ystävien kuulumiset ilman puhelinsoittoa ja tapaamista.

Pinnallisuutta moitittiin. Ryhmässä ei jaksettu peukuttaa jatkuville täydellisen onnistumisen päivityksille ja minäminä-kampanjoille.

Liiallinen päivitysten seuraaminen masensi ja väsytti, koska oma arki ei näyttänyt niin loisteliaalta.

Useimmat ajattelivat, että kaikkea ei tarvitsekaan jakaa. Kell´ onni on, se onnen somelta kätkeköön ja nauttikoon onnestaan yhdessä läheistensä kanssa. “Renkinä somea voi käyttää, mutta isännän paikalle sitä ei tohi päästää”, todettiin yhteen ääneen.

Jumalan lupaukset Raamatussa ovat totta eilen, tänään ja huomenna. Elävä Jumala on aina puolellamme ja peukuttaa isosti. Olet rakastettu. Olet hyväksytty. Ainutlaatuinen ja riittävä. Ei ole ketään samanlaista kuin sinä. Sinä olet erityinen.

Jumala katsoo meitä rakkauden katseella ja vetää puoleensa kohti yltäkylläistä elämää. Myös läpi sellaisten päivien, josta ei some-päivityksiä tehdä. ”Älä pelkää, minä olen sinun kanssasi. Älä arkana pälyile ympärillesi – minä olen sinun Jumalasi. Minä vahvistan sinua, minä autan sinua, minä tuen sinua vakaalla, lujalla kädelläni.” (Jes. 41: 10)

Rakkauden katse on myös anteeksiannon ja armon katse. Jeesuksessa Kristuksessa tuo rakkaus on tullut todeksi ja mahdolliseksi jokaisen elämässä.

Armahdettuna matkanteko hieman helpottaa. Kristuksen ansion tähden, se kantaa kerran toiseen todellisuuteen, taivaan ihanuuteen, kun päiviemme määrä on täynnä.

Eeva Mertaniemi
pappi, Limingan seurakunta

17. sunnuntai helluntaista
Psalmi: Ps. 86:10–13
1. lukukappale: Jes. 26:12–14, 19
tai 1. Kun. 17:17–24
2. lukukappale: Fil. 1:20–26
Evankeliumi: Joh. 5:19–21

Tätä sunnuntaita on kutsuttu evankeliumitekstien vuoksi pikku pääsiäiseksi tai syksyn pääsiäiseksi. Jeesus on voittanut ihmistä ja koko luomakuntaa uhkaavan kuoleman vallan. Siksi häneen uskovilla on toivo, joka kantaa yli kuoleman rajan. Kerran luomakuntakin vapautetaan katoavaisuuden orjuudesta.

Ps. 86:10–13

Sinä olet suuri ja teet ihmetekoja,
sinä yksin olet Jumala.
Herra, neuvo minulle tiesi,
että noudattaisin sinun totuuttasi.
Paina sydämeeni syvälle
pyhä pelko nimeäsi kohtaan.
Herra, minun Jumalani, sinua minä kiitän koko sydämestäni,
iäti minä kunnioitan nimeäsi.
Sinun hyvyytesi on suuri,
sinä nostit minut tuonelan syvyyksistä.

Jes. 26:12–14, 19

Herra, sinä valmistat meille rauhan.
Myös se on sinun tekoasi,
niin kuin kaikki mitä me olemme saaneet aikaan.
Herra, meidän Jumalamme,
meitä ovat vallinneet toiset herrat, et sinä.
Nyt vain sinun nimesi on huulillamme.

He ovat kuolleet, eivät herää eloon,
nuo mahtajat eivät nouse manalta,
sillä sinä olet vaatinut heidät tilille
ja tuhonnut heidät
ja pyyhkinyt pois heidän muistonsa.

Mutta sinun kuolleesi heräävät eloon,
heidän ruumiinsa nousevat ylös.
Tomuun vaipuneet, herätkää ja riemuitkaa!
Sinun kimaltava aamukasteesi virvoittaa maan,
ja niin maa palauttaa kuolleet elämään.

tai

1. Kun. 17:17–24

Jonkin ajan kuluttua kävi niin, että talon emännän poika sairastui. Hänen tautinsa yltyi niin pahaksi, ettei hänessä lopulta ollut elonmerkkiä. Leski sanoi silloin Elialle: ”Pitikö sinun sekaantua minun elämääni, Jumalan mies! Pitikö sinun tulla tänne vetämään minun syntini esiin ja tappamaan poikani!”

Elia sanoi: ”Anna poika minulle.” Hän otti pojan lesken sylistä, kantoi hänet huoneeseensa talon katolle ja laski hänet vuoteelleen. Hän rukoili Herraa sanoen: ”Herra, minun Jumalani! Tahdotko todella tuottaa onnettomuuden tälle leskelle, jonka luona asun, ja surmata hänen poikansa?” Hän ojentautui kolmesti pojan ylle ja rukoili:

”Herra, minun Jumalani! Anna hengen palata tähän poikaan!” Herra kuuli Elian pyynnön. Henki palasi poikaan, ja hän virkosi eloon. Elia nosti pojan vuoteelta ja vei hänet kattohuoneesta alas taloon. Hän antoi pojan tämän äidille ja sanoi: ”Katso, poikasi elää.” Nainen sanoi Elialle: ”Nyt minä tiedän, että sinä olet Jumalan mies. Se, mitä sinä puhut, on todella Herran sanaa.”

Fil. 1:20–26

Odotan ja toivon hartaasti, että en joudu millään tavoin häpeään vaan voin nyt niin kuin aina ennenkin olla rohkea ja tuottaa kunniaa Kristukselle, jäänpä sitten eloon tai kuolen. Minulle elämä on Kristus ja kuolema on voitto. Mutta jos jään tähän elämään, siitä hyötyy tehtäväni. En tiedä, kumman valitsisin, olen kahden vaiheilla. Haluaisin lähteä täältä ja päästä Kristuksen luo, sillä se olisi kaikkein parasta. Teidän vuoksenne on kuitenkin parempi, että jään eloon. Olen siitä varma. Niinpä tiedänkin, että jään tänne ja pysyn kaikkien teidän luonanne, jotta te edistyisitte uskossa ja saisitte siitä iloita. Silloin te Kristuksen Jeesuksen omina saatte yhä enemmän aihetta riemuita minusta, kun jälleen tulen luoksenne.

Joh. 5:19–21

Jeesus sanoi juutalaisille:
”Totisesti, totisesti: ei Poika voi tehdä mitään omin neuvoin, hän tekee vain sitä, mitä näkee Isän tekevän. Mitä Isä tekee, sitä tekee myös Poika. Isä rakastaa Poikaa ja näyttää hänelle kaiken, mitä itse tekee. Hän näyttää Pojalle vielä suurempiakin tekoja, sellaisia, että hämmästytte. Niin kuin Isä herättää kuolleet ja antaa heille elämän, niin antaa myös Poika elämän kenelle tahtoo.”