Kaukana parhaista tuotoista

Uusi idea toimi: vaivaisukot olivat Yhteisvastuukeräyksen ilonpilkkuja. Myös modernimmat keräystavat poikivat varoja keräykseen, jonka lopputuottoa korona heikentää merkittävästi jo toista vuotta peräkkäin.

||

Keräysjohtaja Tapio Pajunen Kirkkopalveluissa elää tällä hetkellä valtavan epätietoisuuden kanssa, kuten hän itse kuvailee tilannetta.

Epätietoisuuden taustalla on koronapandemian vaikutus Yhteisvastuukeräyksen lopputuottoon. Kun kirkon vuotuinen suurkeräys käynnistyi viime maaliskuussa, kukaan ei tiennyt tarkasti, miten keräys onnistuisi pandemian keskellä.

– Tämänhetkinen tilanne on erityislaatuinen. Tässä vaiheessa olemme yleensä pystyneet arvioimaan suurin piirtein keräyksen tuoton, mutta nykytilanteessa ennustaminen on vaikeaa.

– Nyt tiedämme vain sen, että olemme jäämässä viime vuoden keräyksen loppupotista. Ja sitäkin korona jo heikensi, Pajunen kertoo.

Vuoden 2020 tapaan korona on laittanut tänäkin vuonna monia kokoontumisia seurakunnissa tauolle eikä rahaa ole voitu kerätä tavalliseen tapaan esimerkiksi lippailla.

Kolehtituottoakaan yhteisvastuulle ei ole kertynyt totutusti, koska koronarajoitusten mukaan kirkkoon on pystynyt tulemaan vain rajattu joukko ihmisiä.

Sähköisiä varainhankintakeinoja ilahduttavasti käytössä

Vaikka korona on hankaloittanut yhteisvastuun keräämistä, näkee Pajunen poikkeuksellisen ajan tuoneen vuonna 1950 alkuun polkaistuun kansalaiskeräykseen jotain hyvääkin.

– Moni seurakunta on ihailtavan reippaasti ottanut käyttöön modernit sähköiset lahjoitustavat, kuten MobilePay-sovelluksen ja nettilahjoituksen.

– Sähköiset lahjoitukset ovat moninkertaistuneet. Keräystapojen uudistumista perinteinen keräys tarvitsee, Pajunen sanoo.

Lipaskeräys on ollut tuottoisaa varainkeruuta vuosien ajan, mutta tilanne on muuttunut.

– Käteistä rahaa pitää mukanaan tällä hetkellä enää noin 15 prosenttia suomalaisista. Korona-aika on vauhdittanut vuosia kestänyttä kehitystä, jossa käteisen rahan käyttö vähenee nopeasti.

Kokonaan keräyslippaista ei olla luopumassa, mutta sähköisen varainhankinnan merkitys kasvaa tulevaisuudessa pakostakin, Pajunen sanoo.

Vaivaisukko osoittautui kelpo kerääjäksi

Kun Yhteisvastuukeräys alkoi viime keväänä, Haukiputaalla innostuttiin uudesta ideasta: varoja ryhtyi keräämään kirkon edessä seisova vaivaisukko.

Ukko ei uhmannut koronasäädöksiä, sillä jokainen saattoi käydä antamassa lahjoituksensa oman aikataulunsa mukaan.

Ukko onkin tehnyt osuutensa keräyksessä hyvin, Haukiputaan vs. diakoniatyöntekijä Teija Keränen kehaisee.

– Kaikkiaan sitä kautta yv-varoja on lahjoitettu yli 800 euroa.

Vaikka keräystuoton ennustetaan valtakunnallisesti tippuvan, Haukiputaalla ollaan pääsemässä niin sanottujen normaalivuosien lopputulokseen, eli reiluun 6000 euroon.

Summa voi vielä kasvaa tilityksien edetessä, Keränen painottaa.

Keräsen rinnalla keräysjohtajana toimiva seurakunnan luottamushenkilö Terttu Isohookana uskoo, että hyvään tulokseen Haukiputaalla päästiin, koska keräystapoja onnistuttiin uudistamaan korona-aikaan sopiviksi.

Muun muassa lounasaterioiden ulosmyynti kerrytti varoja lähes 2000 eurolla.

Myös Oulunsalon vaivaisukko keräsi onnistuneesti varoja yhteisvastuuseen.

Kirkkoherra Petri Satomaa rakensi Yhteisvastuukeräyksen alkaessa aivan uuden vaivaisukon Oulunsalon kirkon eteen. (Kuva: Riitta Hirvonen)

Yhä ovelta oville

Yhteisvastuukerääjät ovat yhä liikkeellä Tyrnävällä. Perunapitäjässä keräys onnistuu vielä keinoilla, joita kaupungissa jo vierastetaan.

– Kerääjiä kulkee nyt syksylläkin ovelta ovelle ja mitä olen kuullut, heidät on otettu mukavasti vastaan, kertoo diakoniatyöntekijä Salme Kinnunen.

Kauppojen edessä kerääminen on keryttänyt Tyrnävällä hyvin rahaa lippaisiin, Kinnunen sanoo.

– Maaseudulla erityisesti iäkkäimmillä ihmisillä on yhä mukanaan myös käteistä rahaa.

Keräyksen loppusumman Kinnunen ei usko olevan mikään huipputulos, mutta ”kuiville pääsemme”, hän arvioi.

Muhoksen seurakunnan diakoniatyöntekijä Hanna Kaisto-Vanhamäki kertoo koronan vaikuttaneen keräykseen merkittävästi: lopputuotto on pienentymässä normaalivuosista.

Kaisto-Vanhamäki pitää kiinni siitä, että yhteisvastuun tulee olla iloista auttamista. Diakoniatyöntekijät eivät ole halunneet kiirehtiä ketään keräämään, jos pandemian keskellä siihen ei ole ollut seurakuntalaisten parissa innostusta tai uskallusta.


Jaa sivu eteenpäin


Lue artikkeliin liittyviä aiheita

Mitä mieltä olit artikkelista?

Millaisia ajatuksia tai tunteita juttu herätti? Haluatko lähettää viestin haastatellulle tai jutun tekijälle? Anna risuja tai ruusuja alla olevalla lomakkeella. Arvomme palkintoja palautteen antajien kesken, joten jätä yhteystietosi, mikäli haluat osallistua arvontaan.

Palautelomake (artikkelit)

Aiheeseen liittyvää