Kuva: Pixabay

Hartaus sunnuntaille 24.10.

20.10.21

Sunnuntaina vietetään Reformaation päivän lisäksi myös rauhan, ihmisoikeuksien ja kansainvälisen vastuun rukouspäivää.


Katse kertoo rakkaudesta

Tuleva sunnuntai on rukouspäivä. Pyhä päättää myös ekumeenisen vastuuviikon, jonka teemana tänä vuonna on kohtuullisuus.

Rauhan, ihmisoikeuksien ja kansainvälisen vastuun rukouspäivän teksti on Hesekielin kirjasta, luvusta 11: ”Minä annan heille uuden sydämen ja heidän sisimpäänsä uuden hengen, minä otan heidän rinnastaan kivisydämen pois ja annan tilalle elävän sydämen.”

Oulussa on ehkä maailman ainut Kivisydän, jonka sisin on lämmin. Nimittäin parkkihalli, jonne on hyvä ajaa turvaan ja suojaa räntää, pakkasta ja liukasta keliä. Mutta Hesekielin tarkoittamasta kivisydämestä tämä lämpö ja turva puuttuu.

Ehkä siksi, että kivettynyt sydän ei itse ole saanut lämpöä ja turvaa osaksensa?

Miten voisimme parhaalla tavalla pehmittää sydämiä, omaa ja läheistemme?

Elävä sydän sen tekee. Rakkauden työ on lopulta Jumalan työtä. Omassa voimassamme on vaikea jaksaa rakastaa, saati muuttaa kiveä pehmeäksi. Siihen tarvitaan oikeastaan ihmettä.

Rakkaudellinen katse on aina pieni ihme. Etenkin, jos se kohdistuu kivettyneeseen, paatuneeseen ja puutuneeseen.

Sellainen on Jumalan katse meitä kohtaan. Sellaista katsetta hän meiltä odottaa myös itseämme ja läheistämme kohtaan.
Rakkauden katse kutsuu kohtuullisuuteen kaikessa; odotuksissa, vaatimuksissa ja siinä, miten suhtaudumme tarpeisiimme. Kohtuullisuuden näkökulma vie meidät vastuullisuuteen ihmissuhteissamme, jumalasuhteessamme sekä suhteessamme luontoon ja luomakuntaan.

Presidentti Sauli Niinistö muistuttaa rukouspäiväjulistuksessa: ”Rakkaus ei näy vain puheissa, vaan teoissa. Vaikeina aikoina meidän sanamme ja tekomme punnitaan. Osallisuus on usein omamme ja kanssaihmisten vajavuuden kantamista.”

Tähän pyydämme voimaa ja rakkautta!

Satu saarinen
Kirjoittaja on Oulun tuomiokirkkoseurakunnan kirkkoherra ja tuomiorovasti

Reformaation päivä
Psalmi: Ps. 46:2–8
1. lukukappale: Jer. 17:5–8
2. lukukappale: Room. 10:12–18
Evankeliumi: Matt. 5:13–16

Sunnuntain tekstit liittyvät läheisesti uskonpuhdistuksen keskeiseen sisältöön.
Jumala ei unohda kansaansa, vaan antaa kirkolle uudistumisen aikoja ja niitä ihmisiä, jotka auttavat meitä palaamaan kristillisen uskomme perusteisiin, Raamattuun ja sen julistamaan uskonvanhurskauteen.

Ps. 46:2–8
Jumala on turvamme ja linnamme,
auttajamme hädän hetkellä.
Sen tähden emme pelkää, vaikka maa järkkyy,
vaikka vuoret vaipuvat merten syvyyksiin.
Meret pauhaavat ja kuohuvat,
vuoret vapisevat Jumalan suuruuden edessä.
Virta ja kaikki sen haarat ilahduttavat Jumalan kaupunkia,
Korkeimman pyhiä asuinsijoja.
Jumala on kaupunkinsa keskellä, kaupunki ei järky.
Hän auttaa sitä, kun aamu valkenee.
Kansojen meri kuohuu, valtakunnat horjuvat,
maa järkkyy hänen äänestään.
Herra Sebaot on kanssamme,
Jaakobin Jumala on turvamme.

Jer. 17:5–8
Näin sanoo Herra:
– Kirottu on se mies, joka turvaa ihmisiin,
katoavaisten ihmisten voimaan,
mies, jonka sydän luopuu Herrasta!
Hän on kuin piikkipensas,
joka yksin kituu aavikolla,
kasvaa kivierämaassa,
suolaisella kamaralla,
missä kukaan ei asu.
Siunattu on se mies,
joka luottaa Herraan
ja panee turvansa häneen!
Hän on kuin puron partaalle istutettu puu,
joka kurottaa juurensa veteen.
Ei se pelkää helteen tuloa,
sen lehvät pysyvät aina vihreinä.
Vaikka tulee kuiva vuosi,
ei sillä ole mitään hätää,
silloinkin se kantaa hedelmää.

Room. 10:12–18
Kaikilla on sama Herra, ja häneltä riittää rikkautta kaikille, jotka huutavat häntä avukseen. Onhan kirjoitettu: ”Jokainen, joka huutaa avukseen Herran nimeä, pelastuu.”
Mutta kuinka he voivat huutaa avukseen sitä, johon eivät usko? Kuinka he voivat uskoa siihen, josta eivät ole kuulleet? Kuinka he voivat kuulla, ellei kukaan julista? Kuinka kukaan voi julistaa, ellei häntä ole lähetetty? Onhan kirjoitettu: ”Kuinka ihanat ovat ilosanoman tuojan askelet!” Mutta kaikki eivät ole olleet evankeliumille kuuliaisia. Jesaja sanookin: ”Herra, kuka on uskonut meidän sanomamme?” Usko syntyy kuulemisesta, mutta kuulemisen synnyttää Kristuksen sana. Nyt kysyn: eivätkö he ehkä ole kuulleetkaan sitä? Varmasti ovat:
– Heidän äänensä on kaikunut kaikkialle, heidän sanansa maan ääriin asti.

Matt. 5:13–16
Jeesus sanoo:
”Te olette maan suola. Mutta jos suola menettää makunsa, millä se saadaan suolaiseksi? Ei se kelpaa enää mihinkään: se heitetään menemään, ja ihmiset tallaavat sen jalkoihinsa.
Te olette maailman valo. Ei kaupunki voi pysyä kätkössä, jos se on ylhäällä vuorella. Eikä lamppua, kun se sytytetään, panna vakan alle, vaan lampunjalkaan. Siitä sen valo loistaa kaikille huoneessa oleville. Näin loistakoon teidänkin valonne ihmisille, jotta he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät Isäänne, joka on taivaissa.”

Sunnuntaina vietetään myös rauhan, ihmisoikeuksien ja kansainvälisen vastuun rukouspäivää.

Hes. 11:19–20
Minä annan heille uuden sydämen ja heidän sisimpäänsä uuden hengen, minä otan heidän rinnastaan kivisydämen pois ja annan tilalle elävän sydämen. Niin he seuraavat minun säädöksiäni, he ottavat varteen minun käskyni ja elävät niiden mukaan. He ovat minun kansani, ja minä olen heidän Jumalansa.

Gal. 5:22–25
Hengen hedelmää taas ovat rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys ja itsehillintä. Näitä vastaan ei ole laki. Ne, jotka ovat Jeesuksen Kristuksen omia, ovat ristiinnaulinneet vanhan luontonsa himoineen ja haluineen. Jos me elämme Hengen varassa, meidän on myös seurattava Hengen johdatusta.

Luuk. 6:43–46
»Yksikään hyvä puu ei tee kelvotonta hedelmää eikä yksikään kelvoton puu hyvää hedelmää. Hedelmästään jokainen puu tunnetaan. Eihän orjantappuroista koota viikunoita eikä piikkipensaasta poimita rypäleitä. Hyvä ihminen tuo sydämensä hyvyyden varastosta esiin hyvää, paha ihminen tuo pahuutensa varastosta esiin pahaa. Mitä sydän on täynnä, sitä suu puhuu.
Miksi te sanotte minulle: ’Herra, Herra’, mutta ette tee mitä minä sanon?»

Lue lisää aiheesta:

Kirkko ja usko Oulun tuomiokirkkoseurakunta