Hartaus sunnuntaille 21.11.

Ahdistaako tuomiosunnuntai?

Yleensä sana tuomio ymmärretään niin, että rikottuaan lakia rikoksen tekijä joutuu vastaamaan teostaan olemalla vankilassa.

Mitä muita mielikuvia sana tuomio meissä herättää? Ainakin meidät on opetettu ymmärtämään oikean ja väärän ero. Kun teet väärin, joudut vastaamaan siitä.

Tulevan sunnuntain evankeliumiteksti on puhutteleva. Se herättää ajattelemaan lähimmäistä, toisen auttamista kaikin mahdollisin tavoin.

Äiti Teresan sanoin: nähdä Jeesus jokaisessa kohtaamassaan ihmisessä antaa valtavan suuren ymmärryksen siihen, mitä lähimmäisen auttamisella tarkoitetaan. Meille tuttu Raamatun lause “rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi” antaa kehotuksen kohdella muita siten kuin haluamme itse tulla kohdelluksi.

Jeesus on meille esikuva siitä, mitä rinnalla kulkeminen tarkoittaa. Jeesus heijasti omassa elämässään sanoin, ajatuksin ja teoin Jumalan rakkautta kaikkialle, missä hän liikkui. Kun luemme Raamattua ja varsinkin Uutta testamenttia, meihin tarttuu tuo sama Pyhän Hengen ilo, joka saa myös meidät tekemään hyvää, rakastamaan lähimmäistä.

Tuomiosunnuntai saattaa tuntua kovalta, kenties ahdistavaltakin. Ehkä se ei kosketa sinua mitenkään? Viimeisellä tuomiolla saatamme sanoa, että olisin ollut valmis uskomaan Jeesukseen, jos vain itse olisin Hänet nähnyt. Mutta tämäkään ei meitä välttämättä pelasta.

Kristitty on ihminen, joka uskoo Jeesuksen ylösnousseeksi niiden todistuksen perusteella, jotka ovat Hänet nähneet. Eli uskomme Raamatun sanomaan, joka on meille elämän lähde jokaisena päivänä.

Haluankin rohkaista hiljentymään sanan äärelle. Anna Pyhän Hengen hoitaa sinua niin, että sinusta huokuu säteilevää iloa, joka koskettaa jokaista ympärilläsi olevaa ihmistä.

Luota, voita ja iloitse. Rakkaus antaa väriä tielle. Rakkaus, Kristuksen rakkaus. Jumala on rakkaus. Tuomiosunnuntain sanoma sinulle on: Älä pelkää. Heijasta Kristusvaloa ja iloitse.

Kaija Luukkonen
Kiimingin seurakunnan lastenohjaaja

Tuomiosunnuntai
Psalmi: Ps. 143:1–10
1. lukukappale: Dan. 12:1–3
2. lukukappale: Ilm. 20:11–21:1
Evankeliumi: Matt. 25:31–46

Kirkkovuoden viimeisen sunnuntain nimi vaihtelee eri kirkoissa. Joissain kirkoissa puhutaan vain viimeisestä sunnuntaista ilman lisämääreitä. Suomessa otettiin vuoden 1958 evankeliumikirjaan Ruotsin esikuvan mukaisesti nimitys tuomiosunnuntai. Tästä päivästä käytetään myös nimitystä Kristuksen kuninkuuden sunnuntai. Nämä kaksi erilaista aihetta muodostavat kuitenkin kokonaisuuden: kirkkotaiteessakin Kristus viimeisen tuomion toteuttajana on kuvattu maailmankaikkeuden valtiaaksi (Khristos Pantokrator).

Päivän evankeliumitekstin mukaan Kristus tulee aikojen lopulla ”kirkkaudessaan kaikkien enkeliensä kanssa ja istuutuu kirkkautensa valtaistuimelle” (Matt. 25:31). Näin kirkkovuoden viimeinen sunnuntai liittyy samalla seuraavaan sunnuntaihin, adventtiin. Kirkkovuoden alussa ja lopussa – tai lopussa ja alussa – kuuluu sama viesti: Jumala lähestyy meitä Kristuksessa ja asettaa meidät kasvojensa eteen. Ihminen on vastuussa teoistaan ja tekemättä jättämisistään. Viimeisessä tuomiossa Jumalan vanhurskaus toteutuu lopullisesti.

Ps. 143:1–10
Herra, kuule rukoukseni, ota vastaan pyyntöni!
Sinä uskollinen, sinä vanhurskas, vastaa minulle!
  Älä vaadi palvelijaasi tuomiolle,
  sillä sinun edessäsi ei yksikään ole syytön.

Vihamieheni vainoaa henkeäni,
hän polkee elämäni jalkoihinsa,
  hän suistaa minut pimeyteen,
  kauan sitten kuolleitten joukkoon.

Voimani ovat lopussa,
sydämeni jähmettyy.
  Minä muistelen menneitä aikoja,
  mietin kaikkia tekojasi,
  ajattelen sinun kättesi töitä.

Minä kohotan käteni sinun puoleesi,
sieluni janoaa sinua kuin kuivunut maa.
  Vastaa minulle, Herra! Vastaa pian,
  kauan en enää jaksa!

Älä kätke minulta kasvojasi,
muutoin olen haudan partaalla.
  Sinuun minä turvaan –
  osoita laupeutesi jo aamuvarhaisesta!

Sinun puoleesi minä käännyn –
opeta minulle tie, jota kulkea!
  Herra, pelasta minut vihollisteni käsistä!
  Sinun luonasi olen turvassa.

Sinä olet minun Jumalani –
opeta minua täyttämään tahtosi!
Sinun hyvä henkesi johdattakoon minua tasaista tietä.

Dan. 12:1–3
Lopun hetkellä astuu esiin Mikael,
suuri enkeliruhtinas,
joka seisoo kansasi suojana.
Ja tulee ahdistuksen aika,
jonka kaltaista ei ole ollut
siitä alkaen, kun kansoja on ollut,
aina tuohon aikaan saakka.
Mutta sinun kansasi pelastuu,
pelastuu jokainen, jonka nimi on kirjoitettu kirjaan.
Monet maan tomussa nukkuvista heräävät,
toiset ikuiseen elämään,
toiset häpeään ja ikuiseen kauhuun.
Oikeat opettajat loistavat
niin kuin säteilevä taivaankansi,
ja ne, jotka ovat opastaneet monia vanhurskauteen,
loistavat kuin tähdet,
aina ja ikuisesti.

Ilm. 20:11–21:1
Minä näin suuren valkean valtaistuimen ja sen, joka sillä istuu. Hänen kasvojensa edestä pakenivat maa ja taivas, eikä niistä jäänyt jälkeäkään. Näin myös kuolleet, suuret ja pienet, seisomassa valtaistuimen edessä. Kirjat avattiin, avattiin myös elämän kirja, ja kuolleet tuomittiin sen perusteella, mitä kirjoihin oli merkitty, kukin tekojensa mukaan. Meri antoi kuolleensa, Kuolema ja Tuonela antoivat kuolleensa, ja kaikki heidät tuomittiin tekojensa mukaan. Kuolema ja Tuonela heitettiin tuliseen järveen. Tämä on toinen kuolema: tulinen järvi. Jokainen, jonka nimeä ei löytynyt elämän kirjasta, heitettiin tuohon tuliseen järveen.

Minä näin uuden taivaan ja uuden maan. Ensimmäinen taivas ja ensimmäinen maa olivat kadonneet, eikä merta ollut enää.

Matt. 25:31–46
Jeesus sanoi opetuslapsille:
”Kun Ihmisen Poika tulee kirkkaudessaan kaikkien enkeliensä kanssa, hän istuutuu kirkkautensa valtaistuimelle. Kaikki kansat kootaan hänen eteensä, ja hän erottaa ihmiset toisistaan, niin kuin paimen erottaa lampaat vuohista. Hän asettaa lampaat oikealle ja vuohet vasemmalle puolelleen. Sitten kuningas sanoo oikealla puolellaan oleville: ’Tulkaa tänne, te Isäni siunaamat. Te saatte nyt periä valtakunnan, joka on ollut valmiina teitä varten maailman luomisesta asti. Minun oli nälkä, ja te annoitte minulle ruokaa. Minun oli jano, ja te annoitte minulle juotavaa. Minä olin koditon, ja te otitte minut luoksenne. Minä olin alasti, ja te vaatetitte minut. Minä olin sairas, ja te kävitte minua katsomassa. Minä olin vankilassa, ja te tulitte minun luokseni.’

Silloin vanhurskaat vastaavat hänelle: ’Herra, milloin me näimme sinut nälissäsi ja annoimme sinulle ruokaa, tai janoissasi ja annoimme sinulle juotavaa? Milloin me näimme sinut kodittomana ja otimme sinut luoksemme, tai alasti ja vaatetimme sinut? Milloin me näimme sinut sairaana tai vankilassa ja kävimme sinun luonasi?’ Kuningas vastaa heille: ’Totisesti: kaiken, minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.’

Sitten hän sanoo vasemmalla puolellaan oleville: ’Menkää pois minun luotani, te kirotut, ikuiseen tuleen, joka on varattu Saatanalle ja hänen enkeleilleen. Minun oli nälkä, mutta te ette antaneet minulle ruokaa. Minun oli jano, mutta te ette antaneet minulle juotavaa. Minä olin koditon, mutta te ette ottaneet minua luoksenne. Minä olin alasti, mutta te ette vaatettaneet minua. Minä olin sairas ja vankilassa, mutta te ette käyneet minua katsomassa.’

Silloin nämäkin kysyvät: ’Herra, milloin me näimme sinut nälissäsi tai janoissasi, kodittomana tai alasti, tai sairaana tai vankilassa, emmekä auttaneet sinua?’ Silloin hän vastaa heille: ’Totisesti: kaiken, minkä te olette jättäneet tekemättä yhdelle näistä vähäisimmistä, sen te olette jättäneet tekemättä minulle.’

Ja niin he lähtevät, toiset iankaikkiseen rangaistukseen, mutta vanhurskaat iankaikkiseen elämään.”

Vaihtoehtoisia saarnatekstejä

Joh. 5:22–29
Jeesus sanoo:
”Isä itse ei tuomitse ketään, vaan hän on antanut kaiken tuomiovallan Pojalle, jotta kaikki kunnioittaisivat Poikaa niin kuin he kunnioittavat Isää. Se, joka ei kunnioita Poikaa, ei kunnioita myöskään Isää, joka on hänet lähettänyt.

Totisesti, totisesti: se, joka kuulee minun sanani ja uskoo minun lähettäjääni, on saanut ikuisen elämän. Hän ei joudu tuomittavaksi, vaan hän on jo siirtynyt kuolemasta elämään. Totisesti, totisesti: tulee aika – ja se on jo nyt – jolloin kuolleet kuulevat Jumalan Pojan äänen. Ne, jotka sen kuulevat, saavat elää, sillä Isä, elämän lähde, on tehnyt myös Pojasta elämän lähteen. Isä on myös antanut hänelle tuomiovallan, koska hän on Ihmisen Poika. Älkää ihmetelkö tätä! Tulee aika, jolloin kaikki, jotka lepäävät haudoissaan, kuulevat hänen äänensä. He nousevat haudoistaan – hyvää tehneet elämän ylösnousemukseen, pahaa tehneet tuomion ylösnousemukseen.”

Matt. 13:47–50
Jeesus sanoi:
”Taivasten valtakunta on kuin nuotta, joka laskettiin mereen ja joka keräsi kaikenlaisia kaloja. Kun se tuli täyteen, kalastajat vetivät sen rantaan, istuutuivat ja lajittelivat hyvät kalat koreihin mutta viskasivat huonot pois. Samoin käy maailman lopussa: enkelit tulevat, erottavat pahat vanhurskaista ja heittävät heidät tuliseen pätsiin. Siellä itketään ja kiristellään hampaita.”