Hartaus joulupäivälle: Joulun ihmeen äärellä
Vaikka järki ei pystyisi selittämään joulun tapahtumia, on armollista, kun voi vain luottaa siihen, että ensimmäinen joulu oli osa suunnitelmaa, jossa Jumalan rakkaus tuli näkyväksi ihmiskunnalle.
Tämä on se päivä, jolloin on aika heittää arkihuolet painamasta. Tämä on se päivä, kun koko ihmiskunta on kutsuttu seimen äärelle hämmästelemään joulun ihmettä ihmiseksi tulleesta Jumalasta.
Sana ”ihme” liittyy jouluun oleellisella tavalla ja siitä juontuu verbi ”ihmetellä”, joka kuvaa hyvin, mikä on pienen ihmisen paikka joulun sanoman äärellä. Järki ei nimittäin riitä selittämään, kuinka Joulun lapsessa Jumalan rakkaus tulee lähelle ja konkreettiseksi. Ihmiseksi syntynyt Jumala tarjoaa pelastuksen koko ihmiskunnalle ja sellaista rakkautta ei voi täysin edes ihmisen järjellä tavoittaa.
Ihmettelyyn liittyy oleellisesti tuntemus selittämättömyydestä ja tuntemattomuudesta. Tuntemattomuuteen sekoittuu usein mukaan myös pelottavuutta. Vaikka joulun sanoma on lähtökohtaisesti iloinen, tuntemattoman pelko on myös läsnä jouluevankeliumissa. Paimenetkin pelkäsivät järjelle käsittämättömiä tapahtumia, kun enkeli ilmestyi kertomaan suurta uutista seimeen syntyneestä lapsesta.
Pelon ja ihmettelyn vastapainoksi joulupäivän evankeliumi tarjoaa lupauksen varmuudesta. Se lupaus on, että valo loistaa pimeydessä ja se valo valaisee jokaisen ihmisen. Siinä on se joulun valo ja joulun ihme.
Ihmeiden ei lopulta tarvitse olla puhtaasti järjellä tavoitettavissa, vaan jouluna saa olla rauhassa hämmästelijän roolissa. Vaikka järki ei pystyisi selittämään joulun tapahtumia, on armollista, kun voi vain luottaa siihen, että ensimmäinen joulu oli osa suunnitelmaa, jossa Jumalan rakkaus tuli näkyväksi ihmiskunnalle.
Siunattua joulua sinulle!
Esa-Pekka Helanne
Kirjoittaja on seurakuntapappi Kotka-Kymin seurakunnasta
Nyt Betlehemiin!
Jouluaamun jumalanpalveluksessa (paimenten messu), joka täällä Pohjolassa on perinteisesti ollut joulun tärkein jumalanpalvelus, lähdemme paimenten kanssa Betlehemiin. Siellä näemme sen, mitä on tapahtunut.
Raamatun tekstit
Ps. 98:1–4
Laulakaa Herralle uusi laulu!
Hän on tehnyt ihmeellisiä tekoja.
Hänen oikea kätensä,
hänen pyhä voimansa on tuonut voiton.
Herra näytti, että hän on meidän pelastajamme,
hän osoitti vanhurskautensa kansojen nähden.
Hän muisti Israelin kansaa,
osoitti jälleen laupeutensa ja uskollisuutensa.
Maan ääretkin saivat tietää,
että Jumalamme pelasti meidät.
Maa, kohota Herralle riemuhuuto!
Iloitkaa ja riemuitkaa, laulakaa ja soittakaa!
Jes. 9:1–6
Kansa, joka pimeydessä vaeltaa,
näkee suuren valon.
Niille, jotka asuvat kuoleman varjon maassa,
loistaa kirkkaus.
Sinä teet runsaaksi riemun,
annat suuren ilon.
He iloitsevat sinun edessäsi
niin kuin elonkorjuun aikana iloitaan,
niin kuin saaliinjaossa riemuitaan.
Ikeen, joka painaa heidän hartioitaan,
valjaat, jotka painavat olkapäitä,
ja heidän käskijänsä sauvan
sinä murskaat,
niin kuin murskasit Midianin vallan.
Ja kaikki taistelukenttiä tallanneet saappaat,
kaikki veren tahrimat vaatteet
poltetaan,
ne joutuvat tulen ruoaksi.
Sillä lapsi on syntynyt meille,
poika on annettu meille.
Hän kantaa valtaa harteillaan,
hänen nimensä on
Ihmeellinen Neuvontuoja, Väkevä Jumala,
Iankaikkinen Isä, Rauhan Ruhtinas.
Suuri on hänen valtansa,
ja rauha on loputon
Daavidin valtaistuimella
ja hänen valtakunnassaan.
Oikeus ja vanhurskaus
on sen perustus ja tuki
nyt ja aina.
Tämän saa aikaan
Herran Sebaotin pyhä kiivaus.
Hepr. 1:1–6
Monet kerrat ja monin tavoin Jumala muinoin puhui isillemme profeettojen suulla, mutta näinä viimeisinä aikoina hän on puhunut meille Pojassaan, jonka hän on pannut kaiken perilliseksi ja jonka välityksellä hän myös on luonut maailmat. Poika on Jumalan sädehtivä kirkkaus, hänen olemuksensa kuva, ja hän ylläpitää kaikkea olemassa olevaa sanansa voimalla. Toimitettuaan puhdistuksen synneistä hän on asettunut korkeuksissa istuimelleen Majesteetin oikealle puolelle. Näin hänestä on tullut enkeleitä suurempi, yhtä lailla kuin hänen saamansa nimi on enkelien nimiä ylhäisempi.
Ei Jumala ole yhdellekään enkelille milloinkaan sanonut:
– Sinä olet minun Poikani,
tänä päivänä minä sinut synnytin.
Ei myöskään näin:
– Minä olen oleva hänen Isänsä, ja hän on oleva minun Poikani.
Kun Jumala jälleen tuo Esikoisensa maailmaan, hän sanoo:
– Kaikki Jumalan enkelit kumartakoot häntä.
TAI
Room. 1:2–4
Julistamani evankeliumi, jonka Jumala on profeettojensa suulla edeltäpäin luvannut pyhissä kirjoituksissa, on sanoma hänen Pojastaan. Inhimillisen syntyperänsä puolelta hän oli Daavidin jälkeläinen; pyhyyden Hengen puolelta hän oli Jumalan Poika, jolla on valta, ylösnousemuksessa tähän asemaan asetettu. Hän on Jeesus Kristus, meidän Herramme.
Luuk. 2:1–20
Siihen aikaan antoi keisari Augustus käskyn, että koko valtakunnassa oli toimitettava verollepano. Tämä verollepano oli ensimmäinen ja tapahtui Quiriniuksen ollessa Syyrian käskynhaltijana. Kaikki menivät kirjoittautumaan veroluetteloon, kukin omaan kaupunkiinsa.
Niin myös Joosef lähti Galileasta, Nasaretin kaupungista, ja meni verollepanoa varten Juudeaan, Daavidin kaupunkiin Betlehemiin, sillä hän kuului Daavidin sukuun. Hän lähti sinne yhdessä kihlattunsa Marian kanssa, joka odotti lasta. Heidän siellä ollessaan tuli Marian synnyttämisen aika, ja hän synnytti pojan, esikoisensa. Hän kapaloi lapsen ja pani hänet seimeen, koska heille ei ollut tilaa majapaikassa.
Sillä seudulla oli paimenia yöllä ulkona vartioimassa laumaansa. Yhtäkkiä heidän edessään seisoi Herran enkeli ja Herran kirkkaus ympäröi heidät. Pelko valtasi paimenet, mutta enkeli sanoi heille: ”Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle. Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra. Tämä on merkkinä teille: te löydätte lapsen, joka makaa kapaloituna seimessä.” Ja samalla hetkellä oli enkelin ympärillä suuri taivaallinen sotajoukko, joka ylisti Jumalaa sanoen:
– Jumalan on kunnia korkeuksissa,
maan päällä rauha
ihmisillä, joita hän rakastaa.
Kun enkelit olivat menneet takaisin taivaaseen, paimenet sanoivat toisilleen: ”Nyt Betlehemiin! Siellä me näemme sen, mitä on tapahtunut, sen, minkä Herra meille ilmoitti.” He lähtivät kiireesti ja löysivät Marian ja Joosefin ja lapsen, joka makasi seimessä. Tämän nähdessään he kertoivat, mitä heille oli lapsesta sanottu. Kaikki, jotka kuulivat paimenten sanat, olivat ihmeissään. Mutta Maria kätki sydämeensä kaiken, mitä oli tapahtunut, ja tutkisteli sitä.
Paimenet palasivat kiittäen ja ylistäen Jumalaa siitä, mitä olivat kuulleet ja nähneet. Kaikki oli juuri niin kuin heille oli sanottu.
Jaa sivu eteenpäin
Lue artikkeliin liittyviä aiheita
Mitä mieltä olit artikkelista?
Millaisia ajatuksia tai tunteita juttu herätti? Haluatko lähettää viestin haastatellulle tai jutun tekijälle? Anna risuja tai ruusuja alla olevalla lomakkeella. Arvomme palkintoja palautteen antajien kesken, joten jätä yhteystietosi, mikäli haluat osallistua arvontaan.