Suora kysymys: Pitääkö mokaa hävetä?

Oulun seurakuntien 20 ja 30 vuotta täyttävien onnittelukorttien postituksessa ilmeni viime viikolla ongelmia. Osa korteista ei päätynyt oikeille vastaanottajille osoiteajossa tapahtuneen virheen vuoksi. Erehdyksen seurauksena osa korteista meni 40 ja 50 vuotta täyttäville henkilöille.

Mokailusta sanotaan usein, että se ei haittaa. Erehtymistä kuvataan jopa hyväksi asiaksi. Oulun tuomiokirkkoseurakunnan nuorisotyönohjaaja Mono Kuoppala, kun huomasitte virheen postituksessa, tunsitko sillä hetkellä, että kömmähdys on ok: sellaista sattuu elämässä?

– Moka on lahja, vaikka ei se lahjalta tunnu sillä hetkellä, kun virheen tajuaa. Tässä tapauksessa kömmähdys oli kirjaimellisesti lahja monelle oululaiselle. He nuortuivat hetkessä 20 vuotta. Toisaalta suurin osa 20- ja 30-vuotiaista jäi ilman heille tarkoitettua muistamista.

Me suomalaiset olemme kovia häpeämään ja myös salaamaan häpeän kokemuksiamme. Oliko virhe osoiteajossa tapahtuma, joka synnytti sinussa häpeän tunteita?

– Olin työmatkalla Helsingissä, kun ensimmäiset viestit tapahtuneesta tavoittivat minut. En tuntenut häpeää. Vahvemmin pinnalla oli harmistumisen ja nolouden tunne.

Miten mokasta, tästäkin, mennään eteenpäin?

– Virheet ovat hyviä opettajia. Ne näyttävät sen, mitä pitää kehittää ja kannustavat varmistamaan, ettei vastaavia erehdyksiä satu jatkossa. Tässä tapauksessa virhe on tuonut suuresti nuortumisen iloa. Muutama pyyntö on jo tullut siitä, voisiko seurakunta muistaa minuakin parin vuoden päästä, jolloin oma ”nuortumispäivä” olisi edessä.

Lähteekö seurakunnasta uutta postia heille, jotka eivät nyt saaneet omaa onnittelukorttiaan?

– Mietimme parhaillaan, miten voimme muistaa 20- ja 30-vuotiaita esimerkiksi postin jouluruuhka huomioiden.