Kuva: Pixabay

Hartaus sunnuntaille 23.1.

20.1.22

Kristillisyyden tulisi olla rakkauden tekoja, muistuttaa Juha HIlli hartaustekstissään.


Jumala rakastaa muukalaista, entä me?

Maakuntavaalien ehdokkaat tuovat esille halunsa pitää huolta sairaista, vanhuksista ja heikompiosaisista. Mutta politiikka ei ole vain julkilausumia, vaan myös tekoja.

Myös kristillisyyden tulisi olla rakkauden tekoja.

Ensi sunnuntaina kirkoissa luetaan Vanhan testamentin lukukappaleena teemasta, joka liittyy kiinteästi maakuntavaaleihin: ”Jumala ei ole puolueellinen eikä häntä voi lahjoa. Hän huolehtii leskien ja orpojen oikeuksista, hän rakastaa muukalaista ja ruokkii ja vaatettaa hänet.”

Tuon ajan maailmassa koettiin samalla tavalla ennakkoluuloja erilaisuutta kohtaan kuin nykyään. Mielikuvien seurauksena tapahtui myös muukalaisten oikeuksien rikkomisia.

Erityisesti kriisiaikoina ennakkoasenteet pääsevät valtaan.

Kysymys ei ole ainoastaan muukalaisista. Kyse on myös heikompiosaista, joilla voimat eivät riitä vahvojen yhteiskunnassa. Kyse on heistä, joiden mieli on järkkynyt vaikeuksien alla. Kyse on sukupuolivähemmistöön kuuluvista, jotka kipuilevat herkän elämänalueen kanssa.

Kristinusko on kasvanut siellä, missä on pidetty huolta muukalaista, eli heikommassa asemassa olevista.

Voidaan kysyä, miksi sanat ja teot eivät kohtaa toisiaan. Raamatun teksteissä on voimakas ilmaisu: Jumala rakastaa muukalaista. Sen jälkeen muistutetaan israelilaisia siitä, että juuri he pääsivät Jumalan rakkaudesta osalliseksi ollessaan muukalaisina Egyptin maassa.

Mekin voimme nousta sohviltamme kohtaamaan muukalaisen. Saamme kaivautua epäluuloisuuden poteroista kohtaamaan hänet, jonka kanssa olemme erilaisia ja joka on sinulle “mielipidemuukalainen”.

Tahdon toivottaa sinulle rikasta matkaa myös omaan muukalaisuuteesi, näkemään ne väärät asenteet, jotka sinulla on ollut itseäsi ja sitä kautta toisia ihmisiä kohtaan.

Asenne tuottaa ajatuksia, ajatukset sanoja, sanat tekoja. Lähdetään asenteista, nähdään keskellämme oleva muukalainen ja toimitaan hänen hyväkseen.

Juha Hilli
Kirjoittaja on oululainen teologian maisteri

 

3. sunnuntai loppiaisesta
Psalmi: Ps. 102:16–23
1. lukukappale: 5. Moos. 10:17–21 tai 1. Kun. 8:41–43
2. lukukappale: Room. 1:16–17
Evankeliumi: Matt. 8:5–13

 

Jeesus herättää uskon

Jeesuksen julkinen toiminta on alkanut. Opettamalla ihmisiä ja parantamalla sairaita Jeesus ilmaisee jumalallisen kirkkautensa. Hänen ihmetekonsa ja niiden ihmisten todistukset, jotka ovat saaneet tuntea hänen voimansa, herättävät kansallisuudesta riippumatta uskon häneen auttajana ja Vapahtajana.

 

 

Ps. 102:16–23
Kansat pelkäävät Herran nimeä,
maan kuninkaat kumartavat häntä,
  kun Herra jälleen rakentaa Siionin
  ja ilmestyy kunniassaan.
Hän katsoo sorrettujen puoleen,
ei torju heidän rukoustaan.
  Tämä on kirjoitettu tulevalle polvelle,
  jotta uudeksi luotu kansa ylistäisi Herraa.
Herra katsoo pyhästä korkeudestaan,
tähyää taivaasta maan päälle.
  Hän kuulee vankien vaikerruksen,
  hän vapauttaa kuoleman omat.
Siionissa kuulutetaan Herran nimeä,
Jerusalem kaikuu hänen kiitostaan,
  kun kansat kokoontuvat yhteen,
  kun valtakunnat tulevat palvelemaan Herraa.

5. Moos. 10:17–21
”Herra, teidän Jumalanne, on jumalien Jumala ja korkein Herra, suuri, väkevä ja pelottava Jumala. Hän ei ole puolueellinen eikä häntä voi lahjoa. Hän huolehtii leskien ja orpojen oikeuksista, hän rakastaa muukalaista ja ruokkii ja vaatettaa hänet. Samoin tulee myös teidän rakastaa muukalaista; olettehan itsekin olleet muukalaisina Egyptissä.
Pelätkää Herraa, Jumalaanne, palvelkaa häntä, pysykää hänelle uskollisina ja vannokaa valanne hänen nimeensä! Ylistäkää häntä, hän on teidän Jumalanne. Hän teki teidän hyväksenne ne suuret ja pelottavat teot, jotka olette omin silmin nähneet.”

TAI

1. Kun. 8:41–43
Salomo kohotti kätensä taivasta kohti ja sanoi:
”Myös voi tulla muukalaisia kaukaisesta maasta. He eivät ole sinun kansaasi, mutta he ovat kuulleet suuresta nimestäsi ja voimakkaasta ja pelottavasta kädestäsi, jonka olet kohottanut. Kun muukalainen tulee ja rukoilee tähän temppeliin päin kääntyneenä, niin kuule se asuinsijaasi taivaaseen ja tee niin kuin hän sinulta pyytää. Silloin kaikki maailman kansat oppivat tuntemaan nimesi, kunnioittavat sinua kansasi Israelin tavoin ja tietävät, että tämä rakentamani temppeli on pyhitetty sinun nimellesi.”

Room. 1:16–17
Minä en häpeä evankeliumia, sillä se on Jumalan voima ja se tuo pelastuksen kaikille, jotka sen uskovat, ensin juutalaisille, sitten myös kreikkalaisille. Siinä Jumalan vanhurskaus ilmestyy uskosta uskoon. Onhan kirjoitettu: ”Uskosta vanhurskas saa elää.”

Matt. 8:5–13
Kun Jeesus oli saapunut Kapernaumiin, muuan sadanpäällikkö tuli hänen luokseen ja pyysi häneltä apua sanoen: ”Herra, palvelijani makaa kotona halvaantuneena, kovissa tuskissa.” Jeesus sanoi: ”Minä tulen ja parannan hänet.” Mutta sadanpäällikkö vastasi: ”Ei, Herra, en minä ole sen arvoinen, että tulisit kattoni alle. Sano vain sana, ja palvelijani paranee. Minä tottelen itsekin toisten käskyjä ja komennan omia sotilaitani. Kun sanon sotilaalle: ’Mene’, niin hän menee, tai toiselle: ’Tule’, niin hän tulee, tai palvelijalleni: ’Tee tämä’, niin hän tekee.”
Tämän kuullessaan Jeesus hämmästyi ja sanoi niille, jotka häntä seurasivat: ”Totisesti: näin vahvaa uskoa en ole tavannut yhdelläkään israelilaisella. Minä sanon teille, että niin idästä kuin lännestä tulee monia, jotka taivasten valtakunnassa käyvät aterialle yhdessä Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin kanssa. Mutta ne, joiden oli määrä periä valtakunta, heitetään ulos pimeyteen. Siellä itketään ja kiristellään hampaita.” Sitten Jeesus sanoi sadanpäällikölle: ”Mene. Tapahtukoon niin kuin uskot.” Sillä hetkellä palvelija parani.

 

Lue lisää aiheesta:

Kirkko ja usko