Kuva: Pixabay

Hartaus sunnuntaille 30.1.

27.1.22

Mistä saan sydämen rauhaa, lohtua ja tukea, pohtii mutsinsa pikkuhiljaa muistisairaudelle menettävä Juha Vähäkangas.


Älä pelkää!

Kuvittele olevasi laivan kannella myrskyävällä merellä. Mitä tekisit? Minä olisin kauhuissani, pelkäisin ja olisin huolissani, miten pelastuisin, kuka auttaisi.

Mitä Jeesus teki? Jeesus nukkui. Hän heräsi vasta kun opetuslapset herättivät hänet, ”Herra, pelasta meidät! Me hukumme”. Voin mielessäni nähdä seuraavan käänteen: Jeesus nousi seisomaan ja totesi: nyt riittää. Myrsky laantui.

Olen ollut viimeiset viikot sisäisessä myrskyssä, tuntuu että olen hävinnyt kaikki taistelut. Mutsi on ollut aina minun suojani, peruskallioni ja turvani, mutta nyt muistisairaus hänessä jyllää pahasti.

Mieleni on levoton. Pelkään, olen kauhuissani. En ole kuin Jeesus, tyynenä ja itsevarmana. Mistä saan sydämen rauhaa, lohtua ja tukea? Itselleni tutuksi tulleessa nuoren seurakunnan veisussa todetaan: ”Tunnen pelon vyöryvän aaltojen lailla valtaansa kahliten kokonaan”.

Suljen silmäni ja hiljaa rukoilen, Herra auta!

En voi tehdä muutakaan kuin rukoilla ja luottaa Jumalan armolliseen huolenpitoon. Jeesus on luvannut olla kanssamme kaikki päivät maailman loppuun asti.

Kaaoksessakin Jeesus on läsnä ja lähellä. Hän ei säiky maailman kaaosvoimia, ei luonnonvoimia eikä ihmisen sisäisiä tuhoavia mahteja, vaan on paikalla rauhallisena ja järkkymättömänä: Älä pelkää!

Juha Vähäkangas
Karjasillan seurakunnan pastori

Psalmi: Ps. 107:1–2, 23–31
1. lukukappale: Jes. 51:9–16
2. lukukappale: 2. Kor. 1:8–11
Evankeliumi: Matt. 8:23–27

Jeesus auttaa hädässä
Tämän sunnuntain sanoma kehottaa meitä jättäytymään kaikessa Jeesuksen varaan.
Hän auttaa meitä sisäisessä ja ulkonaisessa hädässä.
Luonnonvoimatkin ovat Jeesukselle alamaisia.

 

Ps. 107:1–2, 23–31
Kiittäkää Herraa! Hän on hyvä,
iäti kestää hänen armonsa.
Näin sanokoot ne, jotka Herra on pelastanut,
jotka hän on tuonut ahdingosta vapauteen.

Jotkut heistä nousivat laivoihin
ja hankkivat elantonsa aavoilla merillä.

He näkivät Herran teot,
syvyyksien ihmeet, hänen suuret tekonsa.
Herra käski, ja nousi myrskytuuli,
meri aaltoili rajusti.

He nousivat korkeuksiin, vaipuivat syvyyksiin,
hädän hetkellä heidän rohkeutensa murtui.
He keinuivat, he huojuivat kuin juopuneet,
heidän taidoistaan ei ollut apua.

Mutta hädässään he huusivat avuksi Herraa,
ja Herra auttoi heidät ahdingosta.
Hän tyynnytti tuulen,
ja aallot hiljenivät.

He riemuitsivat, kun myrsky laantui
ja Herra vei heidät kaivattuun satamaan.
Kiittäkööt he Herraa hänen hyvyydestään,
ylistäkööt ihmeellisiä tekoja, jotka hän on ihmisille tehnyt!

 

Jes. 51:9–16
Herää, Herran käsivarsi!
Herää ja näytä voimasi!
Nouse niin kuin muinaisina päivinä,
menneitten sukupolvien aikana.
Sinähän iskit hengiltä Rahabin,
lävistit syvyyden hirviön.
Sinähän kuivasit meren,
suuren syvyyden vedet.
Sinä muutit syvänteet valtatieksi
lunastettujen kulkea yli.

Herran vapaiksi ostamat palaavat
ja saapuvat riemuiten Siioniin.
He kantavat päänsä päällä ikuista iloa.
Ilo ja riemu astuvat portista,
huoli ja huokaus pakenevat kauas.
– Minä, minä olen teidän lohduttajanne.

Kuinka olet voinut pelätä kuolevaista ihmistä,
Aadamin lasta, joka lakastuu kuin ruoho?
Kuinka olet voinut unohtaa Herran, joka sinut loi,
joka levitti auki taivaan
ja laski maan perustukset?

Kuinka olet voinut pelätä aina ja kaiken päivää
vainoojasi vihaa,
kun hän yritti tuhota sinut?
Missä on nyt vainoojasi vimma?
Pian vapautetaan kahleistaan
kumaraan kangistunut vanki.
Ei hän kuole vankikuoppaan,
eikä hänen enää tarvitse nälkää nähdä.

Minä olen Herra, sinun Jumalasi,
minä nostatin meren pauhuun,
minun nimeni on Herra Sebaot.
Minä olen pannut sanani sinun suuhusi
ja kätkenyt sinut kätteni suojaan.
Minä, joka levitin auki taivaan
ja laskin maan perustukset,
minä sanon Siionille: ”Sinä olet minun kansani.”

 

2. Kor. 1:8–11
Teidän on hyvä tietää, veljet, millaisessa ahdingossa me olimme Aasian maakunnassa. Jouduimme niin suunnattomiin ja ylivoimaisiin vaikeuksiin, ettemme enää uskoneet selviävämme hengissä. Me saimme tuntea olevamme kuolemaan tuomittuja, jotta emme luottaisi itseemme, vaan Jumalaan, joka herättää kuolleet.

Tällaisesta kuolemanvaarasta hän pelasti meidät, ja niin hän pelastaa vastedeskin. Me luotamme siihen, että hän on pelastava meidät, kun tekin autatte meitä rukouksellanne. Näin nousee monista sydämistä kiitos Jumalalle siitä armosta, jota hän on osoittanut meitä kohtaan.

 

Matt. 8:23–27
Jeesus astui veneeseen, ja opetuslapset seurasivat häntä. Järvellä nousi äkkiä ankara myrsky. Aallot löivät yli veneen, mutta Jeesus nukkui. Silloin opetuslapset herättivät hänet ja sanoivat: ”Herra, pelasta meidät! Me hukumme.”

”Miksi te noin pelkäätte, vähäuskoiset?” Jeesus sanoi. Sitten hän nousi ja nuhteli tuulta ja aaltoja, ja tuli aivan tyven. Ihmiset hämmästyivät ja sanoivat: ”Mikä tämä mies on? Häntähän tottelevat tuulet ja aallotkin.”

Lue lisää aiheesta:

Karjasillan seurakunta Kirkko ja usko