Kuva: Henri Rousseau, Eve and the Serpent, Kunsthalle Hamburg (Wikimedia Commons)

Hartaus sunnuntaille 6.3.

3.3.22

Entä jos lähestyisimme tätä tarinaa kuten esimodernin ajan ihmiset?, pohtii Päivi Jussila.


Tiedonjanosta ja vapaudenkaipuusta

Paastonajan alussa mietiskelemme Raamatun alkulehdille tallennettua paratiisikertomusta (1. Moos. 3). Tämä ikivanha tarina miehestä, naisesta ja käärmeestä on apostoli Paavalin mukaan rikostarina. Se paljastaa, että ensimmäisten ihmisten tottelemattomuuden takia me kaikki olemme syntymästämme saakka syntisiä.

Entä jos lähestyisimme tätä tarinaa kuten esimodernin ajan ihmiset?

Rikostarinan sijasta pohdittavanamme on kasvutarina, kuvaus ihmisen sisäisestä maailmasta, tiedonjanosta ja vapaudenkaipuusta.

Tässä tarinassa me tunnistamme oman tarinamme.

Kertomuksen nainen tahtoo olla vapaa ja ymmärtää, mikä on hyvää ja mikä pahaa. Mies taas paljastuu haluttomaksi ottamaan vastuun omista teoistaan.

Jos tutkiskelemme itseämme, huomaamme, että meissä jokaisessa on naista ja miestä. Me etsimme tietoa, kaipaamme vapautta ja välttelemme vastuuta.

Kaikkina aikoina ihmisen on pakko jättää paratiisi taakse, murtautua pois tilasta, jossa ei ole vapautta, vapautta kasvaa ja kehittyä, ottaa vastuuta ja tehdä valintoja.

Vain näin voi uusi ja vapaa ihminen syntyä. Vapauden hinta on alastomuus: pelko kasvojen menettämisestä, paljastetuksi joutumisesta ja nähdyksi tulemisesta sellaisena kuin emme haluaisi olla.

Meitä saattaa myös ahdistaa ajatus Jumalasta, jota ei pääse pakoon, joka tietää, näkee ja kuulee kaiken ja vaatii täydellisyyttä ja tottelevaisuutta.

Raamatun kirjoitusten perusteella meidän on lupa omaksua positiivisempi käsitys ihmisen osasta Jumalan maailmassa kuin mitä luterilainen kirkko on tarjonnut.

Paratiisin ulkopuolellakin me voimme noudattaa Jumalan käskyjä. Tämä laki, jonka Jumala on meille antanut, ei ole liian vaikea, etäinen tai salattu. Se on meidän lähellämme, meidän suussamme ja sydämessämme, valmiina noudatettavaksi. (5. Moos. 30:11,14)

Päivi Jussila
Tuiran seurakunnan kappalainen

 

1. paastonajan sunnuntai
Psalmi: Ps. 91:1–4, 11–12
1. lukukappale:
1. Moos. 3: 1–7 (8–19)
2. lukukappale: Hepr. 4:14–16
Evankeliumi: Matt. 4:1–11

Ensimmäisen paastonajan sunnuntain keskeinen aihe on kertomus Jeesuksen kiusaamisesta autiomaassa. Häntä houkuteltiin pettämään kutsumuksensa, mutta hän voitti kiusaukset. Kiusaaja ei jätä rauhaan ketään nykypäivänkään ihmistä, mutta apumme on Kristus.

 

 

Ps. 91:1–4, 11–12
Se, joka asuu Korkeimman suojassa
ja yöpyy Kaikkivaltiaan varjossa, sanoo näin:
  ”Sinä, Herra, olet linnani ja turvapaikkani.
  Jumalani, sinuun minä turvaan.”
Herra pelastaa sinut linnustajan ansasta
ja pahan sanan vallasta.
  Hän levittää siipensä yllesi, ja sinä olet turvassa niiden alla.
  Hänen uskollisuutensa on sinulle muuri ja kilpi.
Hän antaa enkeleilleen käskyn varjella sinua, missä ikinä kuljet,
ja he kantavat sinua käsillään, ettet loukkaa jalkaasi kiveen.

1. Moos. 3: 1–7 (8–19)
Käärme oli kavalin kaikista eläimistä, jotka Herra Jumala oli luonut. Se sanoi naiselle: ”Onko Jumala todella sanonut: ’Te ette saa syödä mistään puutarhan puusta’?” Nainen vastasi käärmeelle: ”Kyllä me saamme syödä puutarhan puiden hedelmiä. Vain siitä puusta, joka on keskellä paratiisia, Jumala on sanonut: ’Älkää syökö sen hedelmiä, älkää edes koskeko niihin, ettette kuolisi.’” Silloin käärme sanoi naiselle: ”Ei, ette te kuole. Mutta Jumala tietää, että niin pian kuin te syötte siitä, teidän silmänne avautuvat ja teistä tulee Jumalan kaltaisia, niin että tiedätte kaiken, sekä hyvän että pahan.” Nainen näki nyt, että puun hedelmät olivat hyviä syödä ja että se oli kaunis katsella ja houkutteleva, koska se antoi ymmärrystä. Hän otti siitä hedelmän ja söi ja antoi myös miehelleen, joka oli hänen kanssaan, ja mieskin söi.

Silloin heidän silmänsä avautuivat, ja he huomasivat olevansa alasti. He sitoivat yhteen viikunanlehtiä ja kietoivat ne vyötärölleen.

(Kun iltapäivä viileni, he kuulivat Jumalan kävelevän puutarhassa. Silloin mies ja nainen menivät Jumalaa piiloon puutarhan puiden sekaan. Herra Jumala huusi miestä ja kysyi: ”Missä sinä olet?” Mies vastasi: ”Minä kuulin sinun askeleesi puutarhassa. Minua pelotti, koska olen alasti, ja siksi piilouduin.” Herra Jumala kysyi: ”Kuka sinulle kertoi, että olet alasti? Oletko syönyt siitä puusta, josta minä kielsin sinua syömästä?” Mies vastasi: ”Nainen, jonka sinä annoit minulle kumppaniksi, antoi minulle sen puun hedelmän, ja minä söin.” Silloin Herra Jumala sanoi naiselle: ”Mitä oletkaan tehnyt!” Nainen vastasi: ”Käärme minut petti, ja minä söin.”

Herra Jumala sanoi käärmeelle:
– Koska tämän teit, olet kirottu.
Toisin kuin muut eläimet,
karja ja pedot,
sinun on madeltava vatsallasi
ja syötävä maan tomua
niin kauan kuin elät.

Ja minä panen vihan sinun ja naisen välille
ja sinun sukusi ja hänen sukunsa välille:
ihminen on iskevä sinun pääsi murskaksi,
ja sinä olet iskevä häntä kantapäähän.

Naiselle hän sanoi:
– Minä teen suuriksi sinun raskautesi vaivat,
ja kivulla sinä olet synnyttävä lapsesi.
Kuitenkin tunnet halua mieheesi,
ja hän pitää sinua vallassaan.

Ja miehelle hän sanoi:
– Koska teit niin kuin vaimosi sanoi
ja söit puusta, josta minä kielsin sinua syömästä,
niin olkoon maa sinun takiasi kirottu.
Kovalla työllä sinun on hankittava siitä elantosi
niin kauan kuin elät.
Maa kasvaa sinulle
orjantappuraa ja ohdaketta,
mutta sen kasveista joudut ottamaan ravintosi.
Otsa hiessä sinun on hankittava leipäsi,
kunnes tulet maaksi jälleen,
sillä siitä sinut on otettu.
Maan tomua sinä olet,
maan tomuun sinä palaat.)

 

Hepr. 4:14–16
Koska meillä on suuri ylipappi, joka on kulkenut läpi taivaiden, Jeesus, Jumalan Poika, pysykäämme tässä tunnustuksessa. Meidän ylipappimmehan jos kukaan kykenee ymmärtämään vajavuuksiamme, sillä häntä on koeteltu kaikessa samalla tavoin kuin meitäkin koetellaan; hän vain ei langennut syntiin. Astukaamme sen tähden rohkeasti armon valtaistuimen eteen, jotta saisimme armoa ja laupeutta, löytäisimme avun silloin kun sitä tarvitsemme.

 

Matt. 4:1–11
Sitten Henki vei Jeesuksen autiomaahan Paholaisen kiusattavaksi. Kun Jeesus oli paastonnut neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä, hänen vihdoin tuli nälkä. Silloin kiusaaja tuli hänen luokseen ja sanoi hänelle: ”Jos kerran olet Jumalan Poika, niin käske näiden kivien muuttua leiviksi.” Mutta Jeesus vastasi: ”On kirjoitettu: ’Ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka lähtee Jumalan suusta.’”

Sitten Paholainen vei Jeesuksen pyhään kaupunkiin ja asetti hänet temppelimuurin harjalle. Hän sanoi Jeesukselle: ”Jos kerran olet Jumalan Poika, niin heittäydy alas. Onhan kirjoitettu: ’Hän antaa enkeleilleen käskyn. He kantavat sinua käsillään, ettet loukkaa jalkaasi kiveen.’” Jeesus vastasi hänelle: ”On myös kirjoitettu: ’Älä kiusaa Herraa, Jumalaasi.’”

Vielä Paholainen vei Jeesuksen hyvin korkealle vuorelle, näytti hänelle maailman kaikki valtakunnat ja niiden loiston ja sanoi: ”Kaiken tämän minä annan sinulle, jos polvistut eteeni ja kumarrat minua.” Silloin Jeesus sanoi hänelle: ”Mene pois, Saatana! On kirjoitettu: ’Herraa, Jumalaasi, sinun tulee kunnioittaa ja ainoastaan häntä palvella.’”

Silloin Paholainen jätti Jeesuksen rauhaan, ja hänen luokseen tuli enkeleitä, jotka palvelivat häntä.

 

Lue lisää aiheesta:

Kirkko ja usko Tuiran seurakunta