Hartaus: Epäilijääkään ei jätetä

Seisoin ruokakassin kanssa kerrostalon rappukäytävässä. Olin ollut asiakkaastani huolissani ja päätin käydä tavoittamassa häntä kotoaan, koska hänellä ei ollut puhelinta. Soitin ovikelloa ja odotin. ”Kuka siellä?” kuului ääni oven takaa ja minä huhuilin takaisin. Rapsauksista kuulin, miten turvalukkoja avattiin. Ovi aukesi ja sain kutsun astua sisään.

Tämä yksi muistikuva vuosien takaa nousi jostain syystä mieleeni pyhän evankeliumitekstin äärellä. Diakonian arjessa olemme usein erilaisilla ovilla: kotien ovilla, sairaaloiden ovilla, sydänten ovilla. Lähetettyinä, kohtaamassa ja auttamassa. Sisään-kutsussa on toivon siemen.

Kristittyinä olemme itse kukin lähettäjän asialla ja Hänen varustaminaan. Vajavaisina aina. Mutta juuri siksi minua puhuttelevat nuo opetuslapset. Peloissaan hekin olivat, lukittujen ovien takana, kunnes Jeesus tuli ja toi rauhan. Löydän itsestäni toisinaan Tuomaksenkin, kun ympärillä riehuva pahuus ja iholle tuleva inhimillinen hätä saa epäuskon sumun nousemaan. Silti evankeliumi sen todistaa: epäilijääkään ei jätetä! Jeesus tuntee omansa.

Vain täydellinen rakkaus voi tulla lukkojen läpi ja tuoda olosuhteista riippumattoman rauhan. Vaikka pelko tai epäusko sumentaisi meidän näkökykymme, Jeesus ei jätä meitä. Usko on lahjaksi saatua, eikä se ole tunteistamme kiinni. Virren 513 sanoin: ”Usko alkaa siitä, käsiisi kun jään.”

Tänäänkin, juuri nyt, Jeesus sanoo: ”Rauha sinulle. Minä lähetän sinut.” Ehkä epäilet kelpaavuuttasi tai riittämistäsi. Ehkä et tiedä, mitä sanoa, kun näet lähimmäisen kärsimyksen. Ehkä pelkäät itsekin. Et kuitenkaan ole yksin. Epäilijääkään ei jätetä.

”Rauha sinulle. Minä lähetän sinut.”

Kirsi Männistö
Kirjoittaja on diakoniatyöntekijä, joka latautuu hiljaisuudessa ja innostuu luomisen voimasta

Hartaus sunnuntaille 24.4.2022
1. sunnuntai pääsiäisestä
Joh. 20:19–31

Evankeliumista Johanneksen mukaan, luvusta 20

Samana päivänä, viikon ensimmäisenä, opetuslapset olivat illalla koolla lukittujen ovien takana, sillä he pelkäsivät juutalaisia. Yhtäkkiä Jeesus seisoi heidän keskellään ja sanoi: ”Rauha teille!” Tämän sanottuaan hän näytti heille kätensä ja kylkensä. Ilo valtasi opetuslapset, kun he näkivät Herran. Jeesus sanoi uudelleen: ”Rauha teille! Niin kuin Isä on lähettänyt minut, niin lähetän minä teidät.” Sanottuaan tämän hän puhalsi heitä kohti ja sanoi: ”Ottakaa Pyhä Henki. Jolle te annatte synnit anteeksi, hänelle ne ovat anteeksi annetut. Jolta te kiellätte anteeksiannon, hän ei saa syntejään anteeksi.”
    Yksi kahdestatoista opetuslapsesta, Tuomas, josta käytettiin myös nimeä Didymos, ei ollut muiden joukossa, kun Jeesus tuli. Toiset opetuslapset kertoivat hänelle: ”Me näimme Herran.” Mutta Tuomas sanoi: ”En usko. Jos en itse näe naulanjälkiä hänen käsissään ja pistä sormeani niihin ja jos en pistä kättäni hänen kylkeensä, minä en usko.”
    Viikon kuluttua Jeesuksen opetuslapset olivat taas koolla, ja Tuomas oli toisten joukossa. Ovet olivat lukossa, mutta yhtäkkiä Jeesus seisoi heidän keskellään ja sanoi: ”Rauha teille!” Sitten hän sanoi Tuomaalle: ”Ojenna sormesi: tässä ovat käteni. Ojenna kätesi ja pistä se kylkeeni. Älä ole epäuskoinen, vaan usko!” Silloin Tuomas sanoi: ”Minun Herrani ja Jumalani!” Jeesus sanoi hänelle: ”Sinä uskot, koska sait nähdä minut. Autuaita ne, jotka uskovat, vaikka eivät näe.”
    Monia muitakin tunnustekoja Jeesus teki opetuslastensa nähden, mutta niistä ei ole kerrottu tässä kirjassa. Tämä on kirjoitettu siksi, että te uskoisitte Jeesuksen olevan Kristus, Jumalan Poika, ja että teillä, kun uskotte, olisi elämä hänen nimensä tähden.