Joka kymmenes kirkon työntekijä on kokenut työssään häirintää

Kyselyyn vastanneista kirkon työntekijöistä 11 prosenttia kertoi kokeneensa häirintää esimiehensä, alaisensa, työtoverinsa tai luottamushenkilön taholta. Sama määrä  vastaajista oli kokenut häirintää työyhteisön ulkopuolelta – esimerkiksi asiakkailta tai yhteistyökumppaneilta.

Kyselyyn vastanneista luottamushenkilöistä häirintää oli kokenut 8 prosenttia.

Työntekijöistä lähes joka viides on kuullut sukupuoleen, ulkonäköön tai seksuaalisuuteen liittyviä ikäviä huomautuksia tai loukkauksia nykyisessä työpaikassaan. Luottamushenkilöistä 3 prosenttia oli kokenut tällaista häirintää.

Fyysistä lähentelyä oli kokenut joka kymmenes työntekijöistä ja muutama prosentti luottamushenkilöistä.

Seurakuntien työntekijät kertoivat kokeneensa eriarvoisuutta erityisesti sukupuolen, ammatti- tai henkilöstöryhmänsä tai iän perusteella.

Luottamushenkilöillä eriarvoisuuden kokemukset perustuivat erityisesti uskonnolliseen vakaumukseen, sukupuoleen tai ikään.

”Näitä tuloksia ei voi ohittaa”

– Ei näitä tuloksia voi ohittaa. Häirintä ja eriarvoinen kohtelu eivät kuulu nykyajan työkulttuuriin, sanoo hiippakuntapastori Päivi Liiti.

Tasa-arvo- ja yhdenvertaisuusasioiden yhdyshenkilönä Oulun hiippakunnassa toimiva Liiti luki kyselyn tuloksia kaksijakoisissa tunnelmissa:

– Ilahduttavaa on, että häirintätapauksia ei ollut tämän enempää. Toisaalta: eihän häirintää kuuluisi työyhteisöissä ilmetä ollenkaan.

– Prosentit kertovat siitä, että seurakunnissa on tällä saralla paljon parannettavaa. Yhtä lailla tulokset kertovat sitä, että epäasiallinen kohtelu tunnistetaan jo paremmin; ihmiset huomaavat herkemmin tulleensa epäasiallisesti kohdelluiksi.

Yllättävintä Liitin mielestä oli se, kuinka laajan kirjon kehittämistä kaipaavia asioita kysely nosti esille.

Koettuun tasa-arvoon, syrjintään ja häirintään liittyviin kysymyksiin saadaan Liitin mukaan parannusta työyhteisöjen yhteisellä tekemisellä ja hyvällä johtamisella.

– Tässä kirkkoherrat, henkilöstöpäälliköt ja luottamushenkilöt ovat keskeisissä rooleissa.

Iso kehittämisen paikka on esimerkiksi henkilöstöryhmien välinen tasa-arvo. Kyselytutkimuksessa kolmasosa vastaajista näki siinä paljon kehitettävää.

– Ei kirkossa voi olla tärkeitä ja vähemmän tärkeitä ammattiryhmiä, Liiti sanoo.

Epäasialliset puheet ja teot pitää nostaa esille

Hiippakunnan tasa-arvo- ja yhdenvertaisuusasioiden yhdyshenkilö nimettiin noin vuosi sitten. Yhteydenottoja on tähän mennessä tullut kolme.

Aluksi Liiti keskustelee yhteyttä ottaneen kanssa siitä, miten epätasa-arvo tai häirintä konkreettisesti näkyy työpaikalla.

– Jos yhteyttä ottanut toivoo, soitan hänen esihenkilölleen. Voimme myös tavata kolmistaan ja puhua asiat läpi, Liiti kuvailee prosessia.

Yksi keino vähentää häirintää ja epätasa-arvoa työpaikoilla on tiedon lisääminen, mutta Liitin mukaan ihan kaikkea ei koulutuksellakaan ratkaista.

– Jos meillä on ei-toivottuja rakenteita, joissa ikä, sukupuoli tai ammattiryhmä näyttäisivät vaikuttavan ihmisen kohteluun työpaikalla tai luottamustoimessa, rakenteet täytyy nostaa esiin.

Nuorille sukupolville tasa-arvo on itsestäänselvyys

Etenkin nuorille sukupolville reilu ja tasa-arvoinen kohtelu on Päivi Liitin mukaan itsestäänselvyys. Mutta seurakunnissa on töissä hyvin eri-ikäisiä ihmisiä. Kaikki eivät ehkä ole sisäistäneet yhteiskunnassa ja työkulttuurissa tapahtunutta muutosta.

– Epäasiallista käytöstä ei enää voi perustella sillä, että ”onhan näin ennenkin voinut tehdä”. Epäasiallisia kommentteja ei voi kuitata sanomalla, että älä nyt leikistä suutu.

Jos työkaveri ei itse huomaa häiritsevänsä, syrjivänsä tai toimivansa epätasa-arvoisesti, siitä pitää Liitin mukaan tälle sanoa.

–Asian puheeksi ottaminen antaa toiselle ihmiselle mahdollisuuden korjata toimintaansa.

Papin sukupuoli edelleen ajankohtainen kysymys

Lähes 17 prosenttia työntekijöistä ja jopa kolmannes luottamushenkilöistä kertoi keskustelun pappien sukupuolesta ja viranhoidosta olevan seurakunnassa edelleen ajankohtaista. Tämä tulee esiin esimerkiksi siten, että seurakunnan jäsen ei halua osallistua naispuolisen papin toimittamaan jumalanpalvelukseen. Noin neljäsosalla vastaajista oli kokemuksia tästä.

Vastaajista alle viidennes kertoi myös seurakuntaan tulevan vierailijan toivoneen pappien työvuorojen järjestelyjä jumalanpalveluksissa sukupuolen perusteella.

Seitsemän prosenttia työntekijöistä ja kahdeksan prosenttia luottamushenkilöistä kertoi seurakunnassa tehdyn jumalanpalveluksia koskevia työvuorojärjestelyjä sukupuolen perusteella.

Seurakunnissa esiintyy myös opetusta, jonka mukaan nainen ei voi toimia pappina.

– Pappeus ei ole sidottu sukupuoleen. Seurakunnissa tehtävät työvuorojärjestelyt sukupuolen perusteella ovat sääntöjen perusteella syrjintää eikä niiden olemassaoloa voi laillisesti perustella, toteaa Kirkon tutkimus ja koulutus -yksikön vs. johtaja Veli-Matti Salminen.

Lähde: evl.fi