Hartaus helatorstaille 26.5.

Mahdoton tehtävä?

Elämä tuo eteen välillä tilanteita, jolloin voi tuntua, että on mahdottoman tuntuisen tehtävän edessä. Silloin vaihtoehtoina on luovuttaa, ja varmasti epäonnistua, tai yrittää. Se saattaa johtaa samaan lopputulokseen, mutta myös lopputuloksiin, joita koskaan ei olisi osannut edes aavistella.

Se, kumman keinon valitsee, saattaa riippua paljon siitä, onko mahdoton tehtävä ulkoapäin annettu, vai onko siihen sisäinen into ja palo. Ihmiset haluaisivat mahdollisimman pitkälle valita itse omat tehtävänsä, mutta aina se ei ole mahdollista. Lisäksi aina ei voi tietää millaiseen tehtävään on ryhtymässä. Ajattelen, että vaikkapa vanhemmuus, tai puolisona oleminen eivät ole tehtäviä, jotka voi vain suorittaa loppuun, vaan tehtäviä, joihin täytyy sitoutua joka päivä uudestaan.

Mietin, miltä opetuslapsista on mahtanut tuntua Jeesuksen antaessa heille mahdottomalta tuntuvan tehtävän helatorstaina. ”Menkää kaikkialle maailmaan, ja julistakaa evankeliumi kaikille luoduille.” (Mark. 16:15). Mikähän oli kaukaisin paikka, jossa tuota ennen kukaan opetuslapsista oli käynyt? Opetuslapset valitsivat, että haluavat yrittää. Heissä yhdistyi sisäinen palo, ja ulkoinen kutsu. Ilosanoma kulkikin ensimmäisten Jeesuksen seuraajien mukana vaikkapa Roomaan, Euroopan reunamille ja jopa Intiaan saakka.

Kun teemme omia suunnitelmiamme ja mietimme tehtäviämme, on hyvä rukoillen pyytää Jumalaa niihin mukaan. Koska yksin suunnitelmamme ja tehtävämme ovat ihmisen kokoisia. Mutta kuten helatorstain evankeliumi kertoo, toimi Herra opetuslasten kanssa myös taivaaseenastumisen jälkeen, ja silloin suunnitelmamme voivat olla paljon suurempia. Jopa mahdottoman tuntuisia.

Tuntuu, että kovin usein kirkossakin suunnitelmamme ja tehtävämme ovat vain ihmisen kokoisia, vaikka tehtävien pitäisi olla niin suuria, ettei ilman Jumalaa niistä voi selvitä.

Visa Viljamaa
Kirjoittaja on pappi ja sosiaalisen median sisällöntuottaja

Helatorstai eli Kristuksen taivaaseenastumisen päivä.

Kristus korotettiin taivaisiin. Hän on astunut taivaalliselle valtaistuimelle ja istuu nyt Jumalan oikealla puolella. Hänelle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Mikään ei voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta. Me emme voi saada yhteyttä Kristukseen inhimillisten aistiemme välityksellä, mutta silti hän on Pyhän Henkensä kautta sanassa ja sakramenteissa läsnä seurakuntansa keskellä. Hänen seuraajiensa tehtävä on viedä sanoma korotetusta Herrasta koko maailmaan.

Ps. 47:6–9

Jumala nousee valtaistuimelleen,
riemuhuudot kaikuvat, pasuunat soivat.
  Ylistäkää Jumalaa, kuningastamme,
  ylistäkää ja laulakaa!

Hän on koko maailman kuningas.
Laulakaa hänelle psalmi.
  Jumala on kansojen kuningas,
  hän istuu pyhällä istuimellaan.

Ps. 110:1–4

Psalmista 110

Herra sanoo minun herralleni:
”Istu oikealle puolelleni.
Minä kukistan vihollisesi,
panen heidät jalkojesi alle,
korokkeeksi valtaistuimesi eteen.
Herra, Siionin valtias,
ojentaa sinulle hallitsijan sauvan.
Ulottukoon sinun mahtisi
myös vihollistesi yli!
Nyt sinulla on valta,
kansasi seuraa sinua yhtenä miehenä.
Pyhillä vuorilla minä sinut synnytin,
sinä synnyit kuin kaste aamuruskon helmasta.”
Näin on Herra vannonut, eikä hän valaansa peruuta:
”Sinä olet pappi ikuisesti,
sinun pappeutesi on Melkisedekin pappeutta.”

Ap. t. 1:1–11

Apostolien teoista, luvusta 1

Edellisessä kirjassani, hyvä Teofilos, kerroin kaikesta siitä, mitä Jeesus teki ja mitä hän opetti, alusta alkaen aina siihen päivään saakka, jona hän Pyhän Hengen voimalla antoi valitsemilleen apostoleille käskynsä, ennen kuin hänet otettiin taivaaseen. Heille hän myös monin kiistattomin todistein osoitti kuolemansa jälkeen olevansa elossa. Hän näyttäytyi heille neljänkymmenen päivän aikana useasti ja puhui Jumalan valtakunnasta. Ollessaan heidän kanssaan aterialla Jeesus sanoi: ”Älkää lähtekö Jerusalemista, vaan jääkää odottamaan sitä, minkä Isä on teille luvannut ja mistä olette minulta kuulleet. Johannes kastoi vedellä, mutta teidät kastetaan Pyhällä Hengellä. Siihen ei ole enää montakaan päivää.”
    

Silloin ne, jotka olivat koolla, kysyivät häneltä: ”Herra, onko nyt tullut se aika, jolloin sinä rakennat Israelin valtakunnan uudelleen?” Hän vastasi: ”Ei teidän kuulu tietää aikoja eikä hetkiä, jotka Isä oman valtansa nojalla on asettanut. Mutta te saatte voiman, kun Pyhä Henki tulee teihin, ja te olette minun todistajani Jerusalemissa, koko Juudeassa ja Samariassa ja maan ääriin saakka.”
    

Kun hän oli sanonut tämän, he näkivät, kuinka hänet otettiin ylös, ja pilvi vei hänet heidän näkyvistään. Ja kun he Jeesuksen etääntyessä vielä tähysivät taivaalle, heidän vieressään seisoi yhtäkkiä kaksi valkopukuista miestä. Nämä sanoivat: ”Galilean miehet, mitä te siinä seisotte katselemassa taivaalle? Tämä Jeesus, joka otettiin teidän luotanne taivaaseen, tulee kerran takaisin, samalla tavoin kuin näitte hänen taivaaseen menevän.”

Mark. 16:14–20

Evankeliumista Markuksen mukaan, luvusta 16

Viimein Jeesus ilmestyi myös yhdelletoista opetuslapselleen heidän ollessaan aterialla. Hän moitti heidän epäuskoaan ja heidän sydämensä kovuutta, kun he eivät olleet uskoneet niitä, jotka olivat nähneet hänet kuolleista nousseena. Hän sanoi heille: ”Menkää kaikkialle maailmaan ja julistakaa evankeliumi kaikille luoduille. Joka sen uskoo ja saa kasteen, on pelastuva. Joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen. Ja niitä, jotka uskovat, seuraavat nämä tunnusmerkit: Minun nimissäni he ajavat pois pahoja henkiä. He puhuvat vierailla kielillä. He tarttuvat käsin käärmeisiin, ja vaikka he juovat tappavaa myrkkyä, se ei vahingoita heitä. He panevat kätensä sairaiden päälle, ja nämä paranevat.”
    

Kun Herra Jeesus oli puhunut heille tämän, hänet otettiin ylös taivaaseen ja hän istuutui Jumalan oikealle puolelle. Opetuslapset lähtivät matkaan ja saarnasivat kaikkialla. Herra toimi heidän kanssaan ja vahvisti sanan tunnusmerkeillä.