Tansanian opintomatka toteutettiin yhteistyönä Oulun hiippakunnan, Lapuan hiippakunnan ja Kalajoen Kristillisen Opiston kanssa.

Seurakuntaa perustamassa

28.7.22

Kotikäynnit ja kuorolaulu tekivät vaikutuksen suomalaisiin Tansaniassa. Matkalla he törmäsivät myös pahojen henkien karkottamiseen.


Teksti: Virve Rissanen . Kuvat: Virve Rissanen .

Kymmenenhenkinen suomalaisryhmä pääsi kesäkuussa mukaan Tansaniassa vuosittain järjestettävälle evankelioimisviikolle, jossa Mwanzan hiippakunnan väki lähtee perustamaan uutta seurakuntaa.

– Jännitti etukäteen, että saisin kauhean kulttuurishokin, kertoo matkalla mukana ollut Tornion seurakunnan diakoniatyöntekijä Johanna Wennerström.

Väki jaettiin pieniin ryhmiin, joista jokaisessa oli joko pappi tai evankelista, tansanialaisia kirkon aktiiveja ja suomalaisia vieraita.

Ryhmät tekivät kotikäyntejä, ja jotkut ehtivät käydä läpi myös oman alueensa kioskit.

– Kylänraitilla oli paljon pieniä kojuja. Yhdessä myytiin kankaita, toisessa jyviä, kolmannessa chapati-leipiä, neljännessä cd-levyjä, Wennerström kuvailee.

Kyläläisiltä kysyttiin, oliko heitä kastettu mihinkään kirkkokuntaan. Mikäli vastaus oli ei, heille tarjottiin mahdollisuutta tulla kasteelle luterilaiseen kirkkoon.

Johanna Wennerstöm halusi kohdata evankelioimisviikolla mahdollisimman paljon paikallisia.

Kohtaamisia arjen keskellä

Wennerström jutteli ihmisten kanssa heidän elämäntilanteistaan yleisesti. Diakoniatyöntekijänä hän halusi saada aikaan hyviä kohtaamisia.

– Huomasin, että aika samanlaisia iloja ja suruja elämässä on, vaikka ympäristöt ovat erilaiset. Kohtasin paljon uupuneita äitejä ja yksinhuoltajia. Olen itsekin ollut yksinhuoltaja, ja pystyin rohkaisemaan heitä, Wennerström sanoo.

Kotikäynnit olivat matkan parasta antia myös oululaiselle Saara Poukelle. Hän huomasi erityisesti naistyön merkityksen.

Moni nainen kertoi, että heidän miehensä olivat kieltäneet tulemasta kirkkoon.

 

– Moni nainen kertoi, että heidän miehensä olivat kieltäneet tulemasta kirkkoon. Oli hienoa, miten me sitten seurakunnasta tulimme heidän luokseen, ja he ottivat meidät vastaan, Pouke kertoo.

Häneen teki vaikutuksen myös musiikki ja tanssi. Vielä matkan jälkeenkin Pouke huomasi hyräilevänsä joitain Tansaniassa kuulemiaan kappaleita.

– Ne kuorot olivat ihan omaa luokkaansa.

Nuoret eivät ehdi tai jaksa tulla kirkkoon

Suomalaiset ja tansanialaiset eivät kuitenkaan ole kovin erilaisia, reissulla huomattiin.
Johanna Wennerström kuuli, että kylällä oli paljon nuoria, jotka eivät ole käyneet kirkossa vuosikausiin. Eivät ole omien sanojensa mukaan ehtineet tai jaksaneet.

Kannustin heitä pyhittämään lepopäivänsä, ja ottamaan kirkossa käynnistä ajan, jona työt voi unohtaa.

 

– Kerroin, että Suomi ja Ruotsi on tällaisia seurakuntalaisia täynnä. Sitten mietimme yhdessä, miten tilanne voisi muuttua. Kannustin heitä pyhittämään lepopäivänsä, ja ottamaan kirkossa käynnistä ajan, jona työt voi unohtaa, Wennerström sanoo.

Pahoja henkiä karkotettiin rukouksella

Yksi kirkon piirre Wennerströmiä hätkähdytti: Tansaniassa pahojen henkien karkottamiseksi rukoiltiin voimakkaasti.

– Suomessa ehkä olisi virka vaakalaudalla, jos rukoilisimme niin vahvasti, hän arvelee.
Toisaalta Suomessakin on uuspakanuutta, ja Wennerstöm kertoo olleensa joskus neuvoton, kun seurakuntalainen kertoo kohtaamistaan pahoista hengistä.

– Suomessa se on vähän tabu. Ehkä olisi syytä käydä opiskelemassa henkimaailmaa Afrikan maissa enemmänkin.

Ehkä olisi syytä käydä opiskelemassa henkimaailmaa Afrikan maissa enemmänkin.

 

Entä sen kulttuurishokin laita? Sellaista ei Wennerströmin yllätykseksi tullut.
Kaikki toimi paremmin kuin hän odotti. Kulttuuriin solahtaminen näkyi parhaiten jumalanpalveluksessa:

– Suomessa jo 1,5 tunnin messu tuntuu pitkältä, mutta Tansaniassa aloin tylsistyä vasta viiden tunnin kohdalla.

=> Anna palautetta jutusta täällä

Lue lisää aiheesta:

Ihmiset ja elämä