Luulojen tilalle tietoa lähetystyöstä

Lähetystyö pitäisi lopettaa heti, sanoo Lähetyssanomien toimituspäällikkö ja Suomen Lähetysseuran viestinnän asiantuntija Virve Rissanen.

Hätkäyttävä toteamus ei ole Rissasen oma näkemys, vaan esimerkki ennakkokäsityksistä, joita lähetystyöhön liitetään.

Äkkiväärän lopetuskehotuksen taustalla on mielikuva lähetystyöstä, joka edistää evankeliumin julistuksessa länsimaisten vallanpitäjien pyrkimyksiä.

Virve Rissanen vieraili helmikuun lopussa Oulunsalon seurakunnassa puhumassa lähetystyön myyteistä ja niiden murtamisesta. Aihe oli osa lähetystyön koulutuspäivää, jossa olivat vahvasti esillä Oulunsalossa ensi kesänä järjestettävät Oulun hiippakunnan lähetysjuhlat.

Lähetystyössä julistustyötä tekevät usein paikalliset papit. Pastori Peweni Kikoti saarnasi naisten rukouspäivässä.

Arvostelua laidasta laitaan

Lähetystyön ympärille kietoutuu paljon tunteita. Jotkut kritisoivat lähetystyötä muun muassa liiallisesta jeesuspuheesta, mutta samalla osa seurakuntalaisista antaa Lähetysseuralle palautetta Jeesuksen unohtamisesta. Näiden kommenttien taustalla on usein arvostelu Suomen Lähetysseuran tekemää kehitysyhteistyötä kohtaan.

– Mikä on “oikea määrä jeesusta”, Rissanen kysyi Oulunsalossa.

Lähetystyötä muun muassa Tansaniassa tehnyt Virve Rissanen kertoo, että lähetystyöhön sitkeästi liitettyjä ennakkokäsityksiä korjataan Lähetysseurassa jatkuvasti.

– Samalla teemme päivittäin työtä sen hyväksi, että lähetystyöstä puhuttaisiin tavalla, joka tekee oikeutta lähetystyötä tukevien kansalaisten, suomalaislähettien sekä paikallisten ihmisten työlle.

– Haluamme korostaa, että suomalaisten tukea tarvitaan edelleen, mutta käytännön työtä tekevät parhaiten paikalliset itse.

Vaikka viestintätyötä tehdään, yhä edelleen jopa osa kirkon töihin valmistuvista ajattelee, että lähetystyö on ikäihmisten ryhmätoimintaa ja työtä tekevät vain lähetysjärjestöjen ihmiset. Tuoreen Opinnoista pappisuralle -julkaisun mukaan tällaisia käsityksiä on nuorten pappien parissa.

– Oikeasti lähetystyö on koko kirkon ja kaikkien seurakuntalaisten asia, Rissanen sanoo.

Ajankohtaistietoa on tarjolla

Rissanen on valmis ottamaan väärien käsitysten oikomisen Lähetysseuran haasteeksi, mutta toteaa samalla, että tuoretta tietoa seuran työstä on koko ajan helposti saatavilla muun muassa Lähetysseuran verkkosivuilta.

– Toivon, että ihmiset ovat avoimia lähetystyön ajankohtaisille kuulumisille. Moni asia on muuttunut siitä, kun ensimmäiset suomalaislähetit lähtivät Afrikkaan 1800-luvun loppupuolella, mutta Jeesuksen antamaa lähetyskäskyä toteutetaan edelleen.

Oulunsalossa kesän päätteeksi pidettäviä Siivillä-lähetysjuhlia Rissanen pitää oivallisena tilaisuutena tutustua tämän päivän lähetystyöhön.

– Paikalle tulee myös kansainvälisiä vieraita muun muassa Keniasta ja Kambodžasta, hän vinkkaa.

Oulun hiippakunnan lähetysjuhlat järjestetään 30.8.–1.9. Ohjelmaan voi tutustua verkossa oulunseurakunnat.fi/lahetysjuhlat

Haluamme korostaa, että suomalaisten tukea tarvitaan edelleen, mutta käytännön työtä tekevät parhaiten paikalliset itse. Virve Rissanen

Virve Rissanen on työskennellyt aiemmin muun muassa Tansaniassa lähetystyöntekijänä.

Raamattu lyömäaseena?

Kun lähetysjärjestö tekee kehitysyhteistyötä, jää evankeliumi syrjään. Suomalaislähettejä tarvitaan vain lähetyskannatuksen ylläpitämiseen. Yhä vielä lähetystyössä saatetaan iskeä ihmisiä niin sanotusti Raamatulla päähän.

Rauhan Tervehdys antoi Suomen Lähetysseuran viestinnän asiantuntijalle Virve Rissaselle yhdeksän lähetystyötä koskevaa väitettä kommentoitavaksi.

 Lähetystyö on nykyisin yhä enemmän kehitysyhteistyötä, mikä merkitsee evankelioinnin vähentymistä.

– Kun Lähetysseuran työ 1800-luvulla alkoi, termiä kehitysyhteistyö ei ollut olemassa. Mutta jo silloin tehtiin työtä, jota nykyisin voisi kutsua kehitysyhteistyöksi. Lähetysseura on alusta saakka panostanut esimerkiksi koulutukseen, tasa-arvoon ja terveydenhuoltoon. Tätä samaa työmme on myös nykyisin: tuemme hengellistä julistustyötä ja esimerkiksi koulutusta ja ruokaturvaa.

– Kokonaisvaltainen lähetystyö on Jumalasta kertomista sanoin ja teoin.

Kolonialismin kritiikki vaikuttaa yhä lähetystyöhön.

– Toivottavasti vaikuttaa, koska meidän kaikkien niin kirkon sisällä kuin sen ulkopuolella on hyvä tiedostaa kolonialistiset katseet ja asenteet, jotka edelleen ohjaavat ja usein vääristävät käsityksiämme kehittyvistä maista. Suhteellisen tuoretta ajattelutapaa edustaa se, että lähetystyöllä tuetaan paikallisia kirkkoja eikä mennä ulkopuolelta kertomaan, miten esimerkiksi evankeliointi pitää tehdä.

Suomalaislähetit takaavat taloudellisen tuen lähetystyölle, vaikka esimerkiksi opetustyössä Afrikassa enemmistö opettajista on paikallisia.

– Seurakuntien on helpompi pitää yhteyttä lähetystyön alueille, joissa linkkinä on suomalainen työntekijä. Lisäksi työ perustuu kumppanuuteen, jota läsnäolo vahvistaa. Siinä mielessä Suomesta lähetetyt työntekijät ovat edelleen tarpeen. Tavoitteena on kuitenkin tukea evankelioinnin ja kirkkojen toiminnan edellytyksiä siten, että suomalaisia tarvitaan koko ajan vähemmän. 

Lähetystyö on muuttunut paljon viimeisten vuosikymmenten aikana eikä sitä voi enää verrata suomalaislähettien työhön 1800-luvulla.

– Paljon on muuttunut: matkustustavat ovat helpottuneet, viestintämahdollisuudet parantuneet ja tieto vieraista kulttuureista karttunut. Enemmistö kristityistä asuu jo niissä maissa, jotka aiemmin olivat lähetystyön kohteina. Koska kristinuskon painopiste on siirtynyt Euroopasta ja Pohjois-Amerikasta kehittyviin maihin, Lähetysseura pitää tärkeänä toimia yhteistyössä paikallisten itsenäisten kirkkojen eli kumppaneidensa kanssa.

– Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että tuemme sitä lähetystyötä, jota paikalliset kristityt tekevät. He kertovat hyvää sanomaa eteenpäin, julistavat, kastavat, opettavat ja kouluttavat. 

–  Paljon on kuitenkin pysynyt samana. Edelleen työ perustuu lähetyskäskyyn, edelleen palvellaan globaalia Kristuksen kirkkoa ja levitetään evankeliumin ilosanomaa. Kuten ennen myös nyt lähetystyö vastaa erityisesti heikoimpien ja sorrettujen ihmisten tarpeisiin kokonaisvaltaisesti. 

Lähetystyö pitäisi lopettaa -väitteen esittäjät eivät tunne lähetystyötä kunnolla.

Monesti tällaisen väitteen esittäjällä on suppea tai vanhentunut käsitys lähetystyöstä. Tai sitten väitteen esittäjän mielestä koko kirkon voisi lopettaa – kirkko kun ei voi elää ilman lähetystyötä. 

 Lähetystyöstä hyötyvät ennen kaikkea naiset, lapset ja vammaiset. 

– Kirkko auttaa heikoimpia kaikkialla maailmassa, ja monesti vaikeimmassa asemassa ovat juuri naiset, lapset ja vammaiset. Tavoittavaa työtä tehdään laajasti.

Yhä vielä lähetystyössä saatetaan iskeä niin sanotusti Raamatulla päähän eli ihmisiä käännytetään.

– Toivottavasti ei! Jumalan sanan levittäminen sanoin ja teoin ei oikeuta väkivaltaan – ei fyysiseen eikä hengelliseen. 

 Lähetystyöhön lahjoitettujen rahojen hyöty näkyy liian hitaasti.

– Isot muutokset tapahtuvat hitaasti, mutta yksilöiden, perheiden ja kyläyhteisöjen kohdalla hyöty voi näkyä nopeastikin. Esimerkiksi Kristuksen löytänyt tansanialaisnuori voi vapautua henkimaailmojen peloista välittömästi. Perheen ruokaturva parantuu hedelmäpuiden istuttamisen jälkeen jo vuodessa. Yhteiskunnan koulutustason kasvu taas kestää kauemmin. 

Esimerkiksi ilmastokysymykset eivät kuulu lähetystyöhön.

–  Raamatussa tehtäväksemme annettiin viljellä ja varjella luomakuntaa. Meidän täytyy siis pitää maapallostamme huolta yhtä lailla kuin velvollisuutemme kristittyinä on rohkaista arkoja, tukea heikkoja ja auttaa sorrettuja.