Hartaus sunnuntaille 21.8.

The Jumala has left the Building…

Elviksen sanottiin aikanaan lähteneen talosta, jotta väki konsertin jälkeen rauhoittuisi. Miten tämä liittyy Jumalaan? Joskus lapsena luulin, että Jumala asuu kirkossa ja, että häntä voi tulla tapaamaan vain sunnuntaisin. Silloin on juhlapäivä ja pikku-Harrinkin pitää laittaa juhlavaatteet päälle. On sitä ollut varmaan muillakin samanlaisia ajatuksia. Vanhan Testamentin juutalaiset uskoivat, että Jumalan erityinen asuinpaikka on temppelissä ns. kaikkein pyhimmässä. Kyllä meillä kristillisessä ja kirkollisessa perinteessäkin on tuollainen erityinen paikka, ”kaikkein pyhin”. Etenkin menneinä vuosisatoina uskottiin, että Jumalan erityisen läsnäolon paikka on kirkossa alttari. Alttari koettiin pyhäksi, ja sinne ei niin vain saanutkaan mennä. Jotkut varakkaat ja ainakin omasta mielestään hurskaat ihmiset vaativat jopa tulla haudatuksi kirkkoon lattian alle ja mahdollisimman lähelle alttaria. Aika usein he olivat seurakunnan kirkkoherroja tai jotakin muita kirkkoruhtinaita.

Jeesus oli ihan toista maata. Hän kyllä kävi temppelissä, mutta useimmiten käynnit päätyivät pienempään tai suurempaan ”itkupotkuraivariin”. Jeesus ei ollut ns. temppelityyppiä. Tässäkin evankeliumitekstissämme Jeesus määrittelee temppelin muuttuneen ”rosvojen luolaksi”. Temppelin papisto ja muu henkilökunta ei oikein tunnu puhuvan Jeesuksen kanssa ”samaa kieltä”. Kerta toisensa jälkeen temppeliväki alkoi miettimään, miten he saisivat raivattua Jeesuksen pois pahennusta aiheuttamasta. Tavallinen väki kyllä viihtyi Jeesuksen seurassa, ja he halusivat Jeesusta yhä uudestaan ja uudestaan esille ja puhumaan heille. Sekös temppelin väkeä raivostutti.

Jumala on siis ”poistunut rakennuksesta”. Hän ei asu enää temppelissä eikä kirkossakaan. Jumalan kohtaamispäiväkään ei ole enää sapatti eikä edes sunnuntai. Hän on nykyään kohdattavissa periaatteella 24/7 eli joka hetki ja joka ikinen päivä ja yö ja joka ikisessä paikassa. Jumalan ääni ei tarvitse enää pyhältä kuulostavaa Kaanaan kieltä eikä paatoksellista liturgiaa tullakseen kuulluksi. Jeesus muutti kaiken. Jeesus oli oman aikansa outo tyyppi, jonka sanat ja elämä eivät millään tavoin enää mahtuneet vanhoihin muotteihin eikä perinteisiin oppilauselmiin. Jeesus oli aikanaan ja on edelleen Uusi Alku – ihan kaikelle!

Ihmiskunta ei vain tuollaista Uutta Alkua tunnu kaipaavan. Me haluamme toistaa menneisyytemme virheitä ja paeta tuttuun ja turruttavan turvalliselta tuntuvaan eiliseen. Meillä on halu ja taipumus mennä piiloon silloin, kun elämässä myrskyää ja omat selittelymme eivät enää toimi. Sielua jäytävä syyllisyys yritetään tavalla tai toisella unohtaa, tai sitten se jotenkin yritetään selitellä pois. Eivät sielun haavat unohdu. Niistä jää aina pysyvät arvet jäljelle. Anteeksiantaminen ja -saaminen eivät ole koetun vääryyden ja epäoikeudenmukaisuuden unohtamista. Myrskyn jälkeen elämä onneksi jatkuu, mutta toivottavasti ilman katkeruutta ja vihaa.

Jumala on siellä missä sinäkin. Ei häntä tarvitse etsiä. Hän kyllä löytää meistä jokaisen – ennemmin tai myöhemmin. Se on sitä ihanan turvallista ”kosmista elämän kuurupiiloa”. Sinä olet Jumalan uusi temppeli ja kirkko. Me yhdessä olemme Jumalan Pyhän Hengen temppeleitä. Siksi ihmisen elämä on aina pyhä – kaikkien ihmisten!

Harri Henttinen
Kirjoittaja on pappi Vesilahdessa

11. sunnuntai helluntaista

Jumalan oman kansan historia osoittaa, että elämässä on aikoja, jolloin ihminen ja ihmisyhteisöt erityisesti joutuvat ratkaisujen ja valintojen eteen. Omiin kykyihin, ihmisviisauteen ja omaan erikoisasemaan luottaminen estävät usein näissä tilanteissa kuulemasta Jumalan ääntä ja noudattamasta hänen kutsuaan. Etsikkoaikaan pätee sana: ”Jos te tänä päivänä kuulette hänen äänensä, älkää paaduttako sydäntänne” (Hepr. 3:15).

Raamatun tekstit

Psalmi: Ps. 81:9–17
”Kuule, kansani, minä varoitan sinua.
Kunpa kuulisit minua, Israel!
  Muuta jumalaa sinulla ei saa olla,
  vierasta jumalaa älä kumarra.
Minä olen Herra, sinun Jumalasi.
Minä johdatin sinut pois Egyptin maasta.
Avaa suusi, niin minä annan mitä tarvitset.
  ”Mutta kansani ei kuullut minun ääntäni,
  Israel ei halunnut totella.
Siksi minä hylkäsin sen,
jätin sen paatuneen sydämensä valtaan,
kulkemaan oman ymmärryksensä varassa.
  Kunpa kansani vihdoin kuulisi minua,
  kunpa Israel kulkisi minun teitäni!
Minä nujertaisin heti sen viholliset,
kohottaisin käteni sen ahdistajia vastaan.”
  Ne, jotka vihaavat Herraa,
  joutuvat matelemaan hänen edessään,
  ja heidän alennuksensa kestää ikuisesti.
Mutta Israelia hän ruokkii parhaalla vehnällä,
hän vuodattaa sille kalliosta hunajaa.

1. lukukappale: Jer. 18:1–10
Jeremialle tuli tämä Herran sana: ”Mene savenvalajan työpajaan! Siellä saat kuulla, mitä minä haluan sanoa sinulle.”
Minä menin savenvalajan työpajaan, jossa hän parhaillaan työskenteli pyöränsä ääressä. Jos valmistumassa oleva astia meni pilalle hänen käsissään, hän muotoili samasta savesta uuden, sellaisen kuin halusi.

Silloin minulle tuli tämä Herran sana:
”Enkö minä, Herra, voi tehdä sinulle, Israelin kansa, samalla tavalla kuin tämä savenvalaja savelleen? Katso, niin kuin savi on valajan kädessä, niin sinä, Israelin kansa, olet minun kädessäni. Minä voin päättää, että revin, tuhoan ja hävitän kansan tai valtakunnan. Mutta jos se kansa luopuu pahuudestaan, minä muutan mieleni enkä anna rangaistukseni kohdata sitä. Minä voin myös päättää, että rakennan ja istutan kansan tai valtakunnan. Mutta jos se kansa tekee pahaa eikä tottele minua, minä muutan mieleni enkä anna sille sitä hyvää, minkä olin luvannut.”

2. lukukappale: Ilm. 3:1–6
”Sardeksen seurakunnan enkelille kirjoita:
Näin sanoo hän, jolla on Jumalan seitsemän henkeä ja seitsemän tähteä:

Minä tiedän sinun tekosi. Sinä olet elävien kirjoissa, mutta sinä olet kuollut. Herää ja vahvista sitä, mikä vielä on jäljellä, sitä, mikä jo oli kuolemaisillaan. Olen havainnut, että tekosi eivät täytä minun Jumalani vaatimusta. Muista, kuinka kuulit sanan ja otit sen vastaan, tarkkaa sitä ja tee parannus. Ellet ole hereillä, minä tulen kuin varas, yllätän sinut hetkellä, jota et aavista.

Muutamia sinulla sentään on Sardeksessa, jotka eivät ole tahranneet vaatteitaan. He saavat käyskennellä minun seurassani valkeissa vaatteissa; he ovat sen arvoisia. Se, joka voittaa, saa ylleen valkeat vaatteet, enkä minä pyyhi hänen nimeään elämän kirjasta, vaan tunnustan hänet omakseni Isäni ja hänen enkeliensä edessä.
Jolla on korvat, se kuulkoon, mitä Henki sanoo seurakunnille.”

Evankeliumi: Luuk. 19:41–48
Kun Jeesus tuli lähemmäksi ja näki kaupungin, hän puhkesi itkuun sen tähden ja sanoi:”Kunpa sinäkin tänä päivänä ymmärtäisit, missä turvasi on! Mutta nyt se on sinun silmiltäsi kätketty. Vielä tulet näkemään ajan, jolloin viholliset rakentavat ympärillesi vallin, saartavat sinut ja käyvät kimppuusi joka puolelta. He murskaavat maan tasalle sinut ja sinun asukkaasi. Sinuun ei jätetä kiveä kiven päälle, koska et tajunnut etsikkoaikaasi.”

Jeesus meni temppeliin ja alkoi ajaa ulos niitä, jotka siellä kävivät kauppaa. Hän sanoi heille: ”On kirjoitettu: ’Minun huoneeni on oleva rukouksen huone.’ Mutta te olette tehneet siitä rosvojen luolan.”

Hän opetti sitten joka päivä temppelissä. Ylipapit, lainopettajat ja muut kansan johtomiehet miettivät, miten raivaisivat hänet pois tieltä. He eivät kuitenkaan keksineet, mitä tehdä, sillä koko kansa oli jatkuvasti Jeesuksen ympärillä kuuntelemassa häntä.