Pyhiinvaellus osa 1: Caminon kutsu

Henna Perätalo ei osaa sanoa, mistä ajatus pyhiinvaellukselle lähtemisestä tuli.

– Muistan nähneeni joko yläasteikäisenä tai lukiossa uskonnon oppikirjassa kuvan ja tekstin Santiago de Compostelan pyhiinvaelluksesta. Ajattelin jo silloin, että vau, muistelee opettajana Helsingissä nykyisin työskentelevä Perätalo.

Moni lähtee vaellukselle, kun elämässä on tapahtunut suuria mullistuksia. Sellaisia ei hänen elämässään ole ollut.

– Pari vuotta sitten alkoi tuntua, että törmään kaikkialla reittiin. Kun sitten luin erään reitin kävelleen kirjan aiheesta, en saanut sitä enää pois mielestäni. Tuli vahva tunne, että minun kuuluu lähteä.

Perätalo raportoi matkan etenemisestä Facebook-sivullaan. Pääsemme seuraamaan vaellusta näiden tekstien avulla. Ohessa välähdyksiä matkan ensimmäiseltä puoliskolta.

***

Etappi 1:
Saint Jean Pied de Port–Auberge Borda
Etäisyys: n. 9 km
Kesto: noin 4 tuntia

Tänään, heti ensimmäisen päivän kunniaksi, oli ilmeisesti yksi Caminon raskaimmista etapeista. Nousua kertyi pystysuunnassa noin 900 metriä, ja se kyllä tuntui.
Maisemat olivat henkeäsalpaavan upeat, kun kapusin Pyreneitten vuoristossa, mutta raskasta oli.

Todella raskasta. Itse asiassa välillä oli niin raskasta, että tuntui etten selviä tämän päivän majapaikkaan asti hengissä ja kerkesin jo katua, että mihin olen ryhtynyt.
Mutta niin vain selvittiin onnellisesti perille. Onneksi aamu oli välillä pilvinen, ettei ollut niin kuuma ja sateiltakin vältyttiin. Nyt tuntuu siltä, että pystyn mihin vain. Camino virallisesti aloitettu.

Etappi 2: Auberge Borda–Burguete
Etäisyys: n. 19 km
Kesto: n. 6,5 tuntia

Tänään oli paljon helpompi päivä kuin eilen, vaikka kilometrejä kertyi lähes tuplasti. Ylämäki oli loivempi, mutta se jatkui ja jatkui. Monta kertaa luulin (lue: toivoin), että olimme jo saavuttaneet reitin korkeimman kohdan, mutta ei. Se antoi odottaa itseään. Kuumakin oli, sillä nyt aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta.

Viimein pitkän loivan nousun jälkeen reitti lähti alamäkeen, mutta ei alamäkikään kovin helppo ollut. Välillä mentiin melko jyrkästikin alaspäin kuoppaista alustaa, joten tarkkana sai olla. Selvisin kuitenkin heikkojen nilkkojeni kanssa, luojan kiitos erinomaisille kengille.

Vapaapäivä
Pamplonassa

Päivä sisälsi kiertelyä ympäri kaupunkia, todella hyvän lounaan Cafe Iruñassa, hiustenpesun kampaamossa (turhake, kallista, mutta ai että nautin) sekä jalkahieronnan.

Tekipä kyllä hyvää tähän väliin jo ensimmäinen välipäivä. Mietin etukäteen, tuleeko tämä lepopäivä liian pian, mutta ei ollenkaan. Tässä kohtaa oli täydellinen sauma lepuuttaa jalkoja. Toki kävelyä kertyi melko paljon kaupunkia kierrellessä, mutta ei ainakaan tarvinnut pitää vaelluskenkiä jalassa.

Etappi 5: Pamplona–Puente la Reina
Etäisyys: n. 24 km
Kesto: n. 8 tuntia
Ensimmäiset noin viisi kilometriä kuljettiin kaupunkiympäristöstä, minkä jälkeen polku vei viljapeltojen keskelle ja kohti anteeksiannon kukkulaa (Alto del perdón). Tuolla kukkulalla sijaitsee pyhiinvaeltaja-monumentti, jonka näkemistä olin odottanut paljon.

Monumentissa lukee ”Donde se cruza el camino del viento con el de las estrellas” eli englanniksi ”Where the way of the wind crosses the way of the stars”.

Pyhiinvaeltaja-monumentti.

Etappi 6: Puente la Reina–Estella
Etäisyys: n. 22 km
Kesto: n. 7 tuntia

Tänään tuli reissun ensimmäiset 100 km täyteen, mutta ”maaliin” on vielä pitkä matka, huhhuh.

Olen jo tähän mennessä oppinut sen, että kävelen kaikista mieluiten yksin. Käveleminen on jo itsessään tarpeeksi raskasta, joten energiaa ei halua kuluttaa vieraalla kielellä kommunikoimiseen. Sen lisäksi yksin kulkiessa voi mennä täysin omaan tahtiin ja pysähdellä niin usein kuin mieli tekee.

Täällä on kyllä niin ihana tunnelma, ihmiset ovat niin ystävällisiä toisilleen ja kaikki toivottavat ainakin ”Buen camino” jos ei muuta. Monien kanssa tulee vaihdettua ainakin muutama sananen kävelyn lomassa tai samaan kahvilaan tai ravintolaan sattuessa.

Etappi 7: Estella–Los Arcos
Etäisyys: n. 22 km
Kesto: n. 8 tuntia sisältäen yhden tunnin mittaisen ruokatauon

Tänään kävelin taas yksin, mutta kanssakulkijat alkaa jo tunnistaa, sillä samojen ihmisten kanssa täällä taivalletaan yhtä matkaa toisiamme vuoroin ohitellen päivästä toiseen. Vakiokysymyksiin kuuluu se, mistä toinen on kotoisin, ja olenkin tavannut jo ihmisiä ympäri maailmaa.

Huvittavinta on se, että minua on välillä luultu englantilaiseksi, vaikka puhun kunnon rallienglantia. Täällä on kuitenkin mukava harjoittaa kielitaitoa, sillä monet muut ovat ihan yhtä huonoja. Yhdessä mokelletaan menemään käsieleiden siivittämänä.

Etappi 8: Los Arcos–Logroño
Etäisyys: n. 28 km
Kesto: n. 7 tuntia

Eilen illalla pallottelin kahden vaihtoehdon välillä: pitääkö tänään välipäivä ja liikkua etappi bussilla vai käyttääkö rinkalle kuljetuspalvelua. Ajatus bussilla ajelusta ei tuntunut tässä vaiheessa siltä, mitä halusin tehdä, joten päädyin kävelemään ilman rinkkaa.

Kävelin etapin pelkällä pikkurepulla ja voi herttinen kuinka paljon kevyempää ja nopeampaa ja mukavampaa kävely oli! Ensimmäiset 10 km meni nopeammin kuin ehdin edes huomata.

Etappi 9: Logroño–Nájera
Etäisyys: n. 31 km, joista 20 km kävellen
Kävelyn kesto: n. 5,5 tuntia

Tänään ei mikään sujunut. Jo lähtiessä kroppa tuntui tosi väsyneeltä ja ajatus takkusi, sillä pari yötä olen nukkunut todella huonosti. Reppu meni rikki noin 4 km kävelyn jälkeen ja kävely tuntui todella tahmealta. Jalat kipeytyivät jo parin kilometrin jälkeen ja eksyin myös kerran hetkellisesti reitiltä, kun se oli tänään niin huonosti merkattu.

Taistelin kävellen 20 km ja taukoa pitäessä pari kanssavaeltajaa tulivat sanomaan, että he aikovat ottaa taksin, ja pääsisin samalla kyydillä, jos haluaisin. Tämä tuntui enemmän kuin merkiltä, joten otin tarjouksen vastaan ja viimeiset 11 km ajelin siis taksilla.

Etappi 11:
Santo Domingo
de la Calzada–Belorado
Etäisyys: n. 22 km
Kesto: n. 6,5 tuntia

Monet ovat kysyneet, mikä sai minut tulemaan Caminolle, ja itseasiassa, tätä olen miettinyt nyt itsekin paljon. Varsinkin niinä hetkinä, kun kävely tuntuu erityisen raskaalta, kysyn itseltäni, miksi tulin tänne. Ja ei mulla edelleenkään ole yhtään sen parempaa vastausta kuin se, että mulla oli vain erittäin vahva tunne siitä, että mun kuuluu tulla tänne. Sitä tunnetta on hyvin vaikea selittää muille, sillä järjellistä syytä ei oikeastaan ole. Tänään mulle sanoikin yksi caminoystävä, että niin se vain menee, että kun camino kutsuu, kutsuun on vastattava.

Vapaapäivä
Burgosissa

Aamulla nukuin pitkään, söin aamupalan kahvilassa ja menin hierontaan. Jalkahieronta sattui aivan älyttömästi ja hieroja oli kauhuissaan jumissa olevista lihaksista. Minä taas olin kauhuissani hieronnan rivakkuudesta ja siitä ettei hieroja keventänyt otettaan, vaikka kiemurtelin ja ähisin tuskissani.

Loppupäivän kiertelin eri kirkoissa ja kaupungilla, josta löytyy paljon erilaisia patsaita ja muuta nähtävää. Tajusin tänään viehättyväni kirkoissa erityisesti niiden katoista, joten kiertelenkin niissä pääosin pää takakenossa. Linnoitukseen vieviä portaita noustessani mietin itsekseni, että ei tämä ylämäkien kiipeäminen lopu vapaapäivinäkään.

Etappi 14: Burgos–Hornillos del Camino
Etäisyys: n. 21 km
Kesto: n. 5,5 tuntia

Tänään tajusin, että viihdyn paljon paremmin pienissä kylissä kuin suurissa kaupungeissa. Pikkukylät on vaan jotenkin niin symppiksiä ja helpommin lähestyttäviä.
Eilen esimerkiksi Burgosissa oli koko ajan tunne, että pitää kierrellä, nähdä ja kokea eikä ruokapaikkaakaan meinannut löytyä, kun oli niin paljon vaihtoehtoja.

Tänään taas olen nauttinut siitä, että kylässä on oikeastaan vain yksi lyhyt katu, joka menee sen läpi ja kaikki (kauppa, 3 ravintolaa ja kirkko sekä majapaikat) on tämän kadun varrella. Saa rauhassa levätä majapaikassa tietäen, ettei menetä mitään.

Etappi 15:
Hornillos del Camino–Castrojeriz
Etäisyys: n. 20 km
Kesto: n. 6 tuntia
Tultu/jäljellä: n. 324 km/453 km

Meseta (taitaa tarkoittaa ylätasankoa) on joidenkin mielestä tylsin osuus caminoa ja monet skippaavatkin sen kokonaan. Eilen ja tänään olen kävellyt mesetalla, ja mielestäni se ei ollut lainkaan tylsä vaan upea. Oli lumoavaa tuijottaa lähes äärettömyyteen jatkuvia peltoja ja uppoutua ajatuksiinsa. Onneksi ei ollut hirveä helle, paremminkin viileää, sillä varjoa mesetalla ei löydy.

Tänään muutenkin oli taas vaihteeksi mielestäni erityisen hienot maisemat ja jouduinkin ihan muistuttamaan itseäni siitä, että hidastaisin vauhtia. Sitä ajattelee liikaa perille pääsyä ja joskus unohtuu nauttia itse matkasta. Sama asia pätee muutenkin elämässä, sitä on aina kiire johonkin ja päämäärä jossakin eikä turhan usein pysähdy nauttimaan hetkestä.

Etappi 16: Castrojeriz–Fromista
Etäisyys: n. 25 km
Kesto: n. 7 tuntia
Tultu/jäljellä: n. 349 km/428 km

Tänään aamu oli todella kaunis! Maisemat olivat niin upeat, että päässä alkoi pyöriä vaikka mitä lauluja. Ja minähän lauleskelin niitä ääneen yksin kulkiessani.
Monesti sitä kulkee ylhäisessä yksinäisyydessä niin, ettei ketään kulje edessä eikä takana lähimaillakaan, ja välillä olenkin lauleskellut itsekseni, koska miksi ei?

Sen lisäksi, että täällä on kaunista, on nyt myös yllättävän kylmä. Ajattelin jo helteiden aikana, että on sitä tyhmä, kun raahaa mukana mm. makuupussia, fleecetakkia ja kuoritakkia, mutta ehei. Näitä kaikkia olen tarvinnut viime päivinä, kun lämpötila on noussut iltapäivällä korkeimmillaan hädin tuskin pariinkymmeneen asteeseen.

Etappi 17: Frómista–Carrión de los Condes
Etäisyys: n. 20 km
Kesto: n. 5,5 tuntia
Tultu/jäljellä: n. 369 km/408 km

Carrión de los Condes vaikuttaa todella kivalta paikalta, mutta harmittavasti täällä tuntuu olevan vähän kaikki kiinni maanantaisin, joten ei ole paljoa nähtävää tänään sen takia.

Törmäsin kylänraitilla kävellessä tuttuihin vaellusystäviin ja sovittiin, että mennään syömään illallista yhdessä. Sydämessä läikähti, kun hotelliin päin lähtiessäni kuulin takaa englanniksi lausuttuna ”olen niin iloinen, kun törmättiin Hennaan”. Ja voi kuinka ihana illallinenkin meillä oli! Tästä tässä kaikessa on kyse, sydän pakahtuu onnellisuudesta.

Etappi 18: Carrión de los Condes – Ledigos
Etäisyys: n. 23 km
Kesto: n. 7 tuntia
Tultu/jäljellä: n. 392 km/385 km

Tänään päivä alkoi hiukan eri tavalla kuin yleensä. Nukuin pitkään (jopa puoli yhdeksään), söin aamupalan ja lähdin ystävieni hotellille. Siitä otimme taksin ja lähdettiin kohti edellistä kylää. Edellisessä kylässä sijaitsee nimittäin kirkko, joka on kuulemma todella hieno. Ja eilen kirkko oli kiinni, joten päätimme mennä sinne tänään ennen kävelyä.

Kirkko oli upea! Todellakin kannatti käydä. Ihastelun jälkeen otimme taksin takaisin lähtöpaikkaan, ja tämän päivän kävelyurakka alkoi vasta kello 11.30.

Itse maisemat olivat tänään kyllä tosi tylsät. Oli ehkä pisimmän tuntuinen ja tylsin päivä koko matkalla tähän asti. Suoraa tietä, jota näki eteenpäin kilometrien päähän eikä matka tuntunut etenevän ollenkaan. Mutta hei, puoliväli näköjään ylitetty! Apua, siistiä!

=> Anna palautetta tekstistä täällä

Lue Caminon jälkiosasta:

Pyhiinvaellus osa 2: Camino päättyy