Kuva: Sanna Krook

Hartaus Pyhäinpäivälle 5.11.

3.11.22

Kirkko on täällä maailmassa, koska täällä kuollaan. Yhä. Ja kuuluttaa valoa, tulevaa elämää niin kauan kunnes Hän saapuu., kirjoittaa Ville Karppelin.


Murheesta iloon

Sinulle kaikki elävät,
myös tuolle puolen siirtyjät (Virsi 829)

Katsoessaan rakkaansa juuri peiteltyä hautaa, hänen katseensa ei päässyt irti haudalle pystytetystä valkoiseksi maalatusta rististä. Rististä jonka hän oli nähnyt lukemattomat kerrat muualla, muttei vielä tässä. Yhtäkkiä kaikki tuon ristin ympärillä oli toisarvoista, sanan kaikkein painokkaimmassa merkityksessä. Tässä hetkessä tuo risti oli ainoa millä olisi jotain väliä.

Kun pysähdyn katsomaan rakasta ihmistä, saatan liikuttua. Liikutun koska rakastan. Liikutun koska ymmärrän, että hän kuolee vielä joku päivä. Joku ehkä sanoo minulle, sellaista elämä on. Ja minä vastaan yhä itselleni, en halua, enkä voi uskoa sitä. Että elämä olisi sattumaa ja päättyisi kuolemaan. Näin myös lapsi uskoo.

Tässä lapsenuskossa elää koko kristikunta. Kirkko on täällä maailmassa, koska täällä kuollaan. Yhä. Ja kuuluttaa valoa, tulevaa elämää niin kauan kunnes Hän saapuu.

”Tiedättehän, että meidät kaikki Kristukseen Jeesukseen kastetut on kastettu hänen kuolemaansa.

Jos kerran yhtäläinen kuolema on liittänyt meidät yhteen hänen kanssaan, me myös nousemme kuolleista niin kuin hän.”

Näin kirjoittaa Paavali roomalaiskirjeessä ensimmäisille Jeesuksen seuraajille.

Tiedättehän. Nousemme kuolleista. Noita kolmea sanaa kannattaa lukea rauhassa.

Tässä lapsen uskossa minäkin käyn päivä päivältä lähemmäs hetkeä jolloin usko saa muuttua näkemiseksi. Täällä maailmassa me sytytämme toistemme haudoille kynttilän – valoksi pimeässä. Kerran pimeys on poissa ja on vain elämää.

”Minä näin suuren kansanjoukon, niin suuren, ettei kukaan kyennyt sitä laskemaan. Siinä oli ihmisiä kaikista maista, kaikista kansoista ja heimoista, ja he puhuivat kaikkia kieliä. He seisoivat valtaistuimen ja Karitsan edessä yllään valkeat vaatteet ja kädessään palmunoksa.” (Ilm.7:9)

Ville Karppelin
Tyrnävän kappalainen

Pyhäinpäivä
Psalmi: Ps. 89:6–8, 16–19
1. lukukappale: Jes. 65:17–19
2. lukukappale: Ilm. 7:2–3, 9–17
Evankeliumi: Matt. 5:1–12

Pyhäinpäivä on sulautuma kahdesta juhlasta, kaikkien pyhien päivästä 1.11. (Festum omnium sanctorum) ja kaikkien uskovien vainajien muistopäivästä 2.11. (Commemoratio omnium fidelium defunctorum). Siten muistelun kohteena ovat sekä kaikki kristikunnan marttyyrit että muut uskossa Kristukseen kuolleet. Sana pyhä ei kuitenkaan viittaa vain kuolleisiin. Jokainen Kristuksen oma on pyhä. Hän on uskossa osallinen näkymättömästä pyhien yhteydestä. Päivän perinteinen evankeliumi onkin Jeesuksen vuorisaarnan alussa oleva autuaaksijulistus.

 

 

Ps. 89:6–8, 16–19
Taivaat ylistävät sinun ihmeitäsi, Herra,
taivaan joukot sinun uskollisuuttasi.
Ei kukaan korkeuksissa ole Herran vertainen,
ei kukaan hänen kaltaisensa jumalien joukossa!
Hän on Jumala, jonka edessä taivaan pyhät vapisevat,
jota kaikki hänen ympärillään pelkäävät ja palvovat.
Onnellinen se kansa, joka riemuiten ylistää sinua, Herra!
Se kansa saa vaeltaa sinun kasvojesi valossa.
Alati sinä olet ilomme lähde,
sinä olet uskollinen, sinä annat meille menestyksen.
Sinä olet meidän voimamme ja ylpeytemme,
sinun hyvyytesi rohkaisee meitä.
Herra on meidän kilpemme,
Israelin Pyhä meidän kuninkaamme!

 

Jes. 65:17–19
Näin sanoo Herra:
– Katso, minä luon uuden taivaan
ja uuden maan.
Menneitä ei enää muistella,
ne eivät nouse mieleen.
Ei, vaan te saatte iloita ja riemuita aina ja ikuisesti
siitä, mitä minä luon.
Katso, ilon kaupungiksi minä luon Jerusalemin,
teen riemuitsevaksi sen kansan.
Ja minä riemuitsen Jerusalemista,
iloitsen kansastani.
Ei siellä enää kuulu itkun ääntä,
ei valitusta.

 

Ilm. 7:2–3, 9–17
Näin vielä yhden enkelin, joka nousi idästä kantaen elävän Jumalan sinettiä. Hän huusi kovalla äänellä noille neljälle enkelille, joille oli annettu valta hävittää maata ja merta: ”Älkää hävittäkö maata, älkää merta älkääkä puita, ennen kuin olemme painaneet sinetin meidän Jumalamme palvelijoiden otsaan.”
Minä näin suuren kansanjoukon, niin suuren, ettei kukaan kyennyt sitä laskemaan. Siinä oli ihmisiä kaikista maista, kaikista kansoista ja heimoista, ja he puhuivat kaikkia kieliä. He seisoivat valtaistuimen ja Karitsan edessä yllään valkeat vaatteet ja kädessään palmunoksa ja huusivat kovalla äänellä:
– Pelastuksen tuo meidän Jumalamme,
hän, joka istuu valtaistuimella,
hän ja Karitsa!
Kaikki enkelit seisoivat valtaistuimen, vanhinten ja neljän olennon ympärillä, ja he heittäytyivät kasvoilleen valtaistuimen eteen ja osoittivat Jumalalle kunnioitustaan sanoen:
– Aamen.
Ylistys ja kirkkaus,
viisaus, kiitos,
kunnia, valta ja voima
meidän Jumalallemme
aina ja ikuisesti!
Aamen.
Yksi vanhimmista kysyi minulta: ”Keitä nämä valkeavaatteiset ovat? Mistä he ovat tulleet?” Minä vastasin: ”Herra, sinä sen tiedät.” Hän sanoi minulle:
– Nämä ovat päässeet suuresta ahdingosta.
He ovat pesseet vaatteensa
ja valkaisseet ne Karitsan veressä.
Sen tähden he ovat Jumalan valtaistuimen edessä
ja palvelevat häntä hänen pyhäkössään
päivin ja öin,
ja hän, joka istuu valtaistuimella,
on levittänyt telttansa heidän ylleen.
Nälkä ei heitä enää vaivaa, ei jano,
enää ei heitä polta aurinko
eikä paahtava helle.
Karitsa, joka on valtaistuimen edessä,
kaitsee heitä
ja vie heidät elämän veden lähteille,
ja Jumala pyyhkii heidän silmistään
kaikki kyyneleet.

Matt. 5:1–12

Nähdessään kansanjoukot Jeesus nousi vuorelle. Hän istuutui, ja opetuslapset tulivat hänen luokseen. Silloin hän alkoi puhua ja opetti heitä näin:
”Autuaita ovat hengessään köyhät,
sillä heidän on taivasten valtakunta.
Autuaita murheelliset:
he saavat lohdutuksen.
Autuaita kärsivälliset:
he perivät maan.
Autuaita ne, joilla on vanhurskauden nälkä ja jano:
heidät ravitaan.
Autuaita ne, jotka toisia armahtavat:
heidät armahdetaan.
Autuaita puhdassydämiset:
he saavat nähdä Jumalan.
Autuaita rauhantekijät:
he saavat Jumalan lapsen nimen.
Autuaita ovat ne, joita vanhurskauden vuoksi vainotaan:
heidän on taivasten valtakunta.
Autuaita olette te, kun teitä minun tähteni herjataan ja vainotaan ja kun teistä valheellisesti puhutaan kaikkea pahaa. Iloitkaa ja riemuitkaa, sillä palkka, jonka te taivaissa saatte, on suuri. Niinhän vainottiin profeettojakin, jotka elivät ennen teitä.”

 

 

Lue lisää aiheesta:

Kirkko ja usko Tyrnävän seurakunta