Vapaaehtoiset ovat suuressa roolissa Tyhjän sylin messussa. Kuvassa Juho Jokitalo (vas.), Piritta Aatsinki, Elena-Amalia Jokitalo, Ilona Ward sekä Pauliina Orrensuo sylissään Leo. Oikeassa reunassa istuu Kerttu.

”Miksi kynttilään lyhyeen saa tulta, mutta vain lainaan?”

8.11.22

Tyhjän sylin messu tarjoaa tilaa, teetä ja vertaistukea lapsensa menettäneille ja lapsettomille. Messua vietetään lauantaina 12. marraskuuta Tuiran kirkossa.


Teksti: Saara Pasanen . Kuvat: Jonna Piirainen .

Tyhjällä sylillä viitataan lapsensa menettäneisiin tai lapsettomiin henkilöihin. Esikoislapsensa kymmenen vuotta sitten menettänyt Piritta Aatsinki sanoo, että syli voi olla tyhjä monella tavalla ja monesta syystä. 

– Jokainen elämä on merkityksellinen, myös se, jota mielessä kaipaa. Elämän merkityksellisyyttä ei voi määritellä kenenkään iän tai vaikkapa raskausviikkojen perusteella. 

Aatsingin ensimmäinen raskaus sujui normaalisti puoliväliin saakka. Rakenneultrassa hän sai puolisonsa kanssa tietää, että lapsella on rakennepoikkeavuus, joka tulee väistämättä johtamaan kuolemaan. He päättivät tiedosta huolimatta jatkaa raskautta normaalisti.

Mieli ei ollut vielä valmis luopumaan. 

– Rakenneultran jälkeen tuli ensimmäinen luopumisshokki. Raskauden jatkaminen antoi lisää valmistautumisaikaa. Ehdimme myös käydä tutkimuksissa, jossa saatiin lisätietoa vauvan tilanteesta. 

 

Jokainen elämä on merkityksellinen, myös se, jota mielessä kaipaa.

 

Synnytys käynnistettiin kolme kuukautta rakenneultran jälkeen. Aatsinki tiesi, että vaikka vauva syntyisi elävänä, mitään ei voida tehdä. Elinaika laskettaisiin minuuteissa. Aatsinki muistaa vauvan liikkeet vielä synnytyssaliin mennessä. 

Rinnalle nostettiin kuitenkin kuollut vauva. 

– Silloin syli oli todellakin tyhjä. Ehdin raskauden aikana pohtia juuri tämän lapsen elämän merkitystä. Tunsin valtavaa kiintymystä ja kiitollisuutta. Samaan aikaan se teki entistä selvemmäksi sen, miten paljosta joudun luopumaan. 

Treffit, joita ei koskaan tullut  

Ilona Ward on toivonut puolisonsa kanssa lasta jo useamman vuoden. Lapsettomuushoidot alkoivat lupaavasti, kun Ward tuli raskaaksi toisella hoitokerralla. Varhaisvaiheen ultra paljasti kuitenkin, että pieni alkio oli ollut kuolleena kohdussa jo pidemmän aikaa. 

– Osasin aavistaa, että jotain saattaa olla pielessä, koska en tuntenut minkäänlaisia raskausoireita. Tieto oli silti järkytys. 

Wardin oli tarkoitus mennä miehensä kanssa ultrakäynnin jälkeen ravintolaan syömään. Haaveena oli, että neuvolasta lähtisi mukaan ultrakuva ja muistitikulle tallennettu video vauvan liikkeistä kohdussa. 

Näitä treffejä ei koskaan tullut. 

Wardin olo tuntui epätodelliselta.

Toivo kannattelee 

Piritta Aatsinki on saanut esikoisen kuoleman jälkeen kaksi elävää lasta. Lapset ovat tuoneet ajatusmaailmaan konkretiaa siitä, että erilaiset tunteet vuorottelevat elämässä luontaisesti. 

Ensimmäisen raskauden vaikeimpina hetkinä häntä piti koossa toive siitä, että tilanne voi joskus kääntyä parempaan. 

– Olimme jollakin tavalla väliinputoajia siinä vaiheessa, kun odotimme kuolevaa lasta. Silloin tuntui todella yksinäiseltä ja vaikealta saada apua. Tuntui, ettei oikein kuulu mihinkään lokeroon eikä meille löytynyt minkäänlaista täsmävertaistukea. 

Ward käy puolisonsa kanssa edelleen lapsettomuushoidoissa. He eivät olet luopuneet toivosta. 

 

Olen onnellinen, että meillä on ollut mahdollisuus näihin hoitoihin.

 

Tämä on kuitenkin Wardin viimeinen mahdollisuus saada lapsettomuushoitoja julkisen terveydenhuollon puolella – hoitokerrat on rajattu kolmeen. 

– Olen onnellinen, että meillä on ollut mahdollisuus näihin hoitoihin. Yksityisen terveydenhuollon puolella annettaviin hoitoihin meillä ei kuitenkaan ole varaa. 

Ward kuvaa saavansa lohtua perheeseen hiljattain saapuneesta kissasta. 

– Tämä yksilö haluaa selkeästi enemmän silityksiä ja hellyyttä kuin meillä pidempään asunut kissa. Se on hieman paikannut sitä, että on joku, kenelle voi osoittaa läheisyyttä. Ei se lasta kuitenkaan korvaa. 

Kaikki ovat tervetulleita tyhjän sylin messuun  

Useilla eri paikkakunnilla järjestettävä tyhjän sylin messu on suunnattu lapsettomille tai lapsensa menettäneille. Messun tarkoituksena on antaa konkreettinen aika ja paikka surun käsittelylle ja lohdun saamiselle. 

Oulun messussa saarnasta vastaa Simpukka ry:n toimija, kokemusasiantuntija Pauliina Orresuo. Liturgian johtaa pastori Jonna Piirainen

Ward ja Aatsinki osallistuvat messuun tänä vuonna ensimmäistä kertaa. Molemmat toimivat messussa tietynlaisessa kaksoisroolissa: Aatsinki on mukana lapsikuoleman kohdanneiden perheiden yhdistyksen  Käpy Ry:n vapaaehtoisena, Ward puolestaan auttaa tapahtuman teehetken järjestämisessä.

Ennen kaikkea he tulevat tapahtumaan kuitenkin omana itsenään, omien tarinoidensa kanssa. 

Molemmat korostavat vertaistuen merkitystä. On tärkeää saada tunne siitä, että asian kanssa ei ole yksin. 

– Koen merkityksellisenä sen, että tämänkin asian kanssa saa tulla Jumalan armon alle. Käpy Ry:n toiminta on uskonnollisesti sitoutumatonta, eli vertaistukiryhmissä ei ole tarjolla varsinaista hengellistä tukea.  Seurakunnan tarjoama tuki ja huomio antaa erilaista lohtua heille, ketkä sitä tarvitsevat, diakoniatyöntekijänä työskentelevä Aatsinki pohtii.

  • Tyhjän sylin messu Tuiran kirkossa lauantaina 12.11. klo 18.

Otsikko on lainaus Kaija Koon kappaleesta Ei yksi pääsky kesää tee. 

Anna palautetta jutusta täältä.

Lue myös:

Surutyö ottaa aikansa

Kuolemaan liittyy jälleennäkemisen toivo

Lue lisää aiheesta:

Ihmiset ja elämä Kirkko ja usko