Hartaus sunnuntaille 23.4.

Ristin ja ylösnousemuksen tien kulkijoille

Ylösnoussut Jeesus kysyi Pietarilta kolme kertaa, rakastaako Pietari Jeesusta. Joka kerta Pietari vastasi rakastavansa. Lopulta Pietari tunsi jo surua, kun Jeesus yhä kysyi samaa. ”Herra, sinä tiedät kaiken. Sinä tiedät, että olet minulle rakas.”

Mitä mahtoi Pietari ajatella vastatessaan? Ymmärsikö hän täysin oikeastaan itsekään, mitä kysyttiin ja mitä vastasi? Rakkaus on nimittäin monin tavoin selittämätön voima. Se ei aukene tunteilla tai järjellä.

Jos olemme onnekkaita, lähellämme on ihmisiä, jotka pysyvät vierellämme niin ilossa kuin surussa. Ja me pysymme heidän vierellään. ”Se joka suree, on onniteltava, koska hän on saanut rakastaa”. Jotakin tämänkaltaista lukee hautaansiunaamisessa käyttämäni kirjan sivuille vuosia sitten jääneessä lapussa. Surussa ja ikävässä, ilossa ja onnessa, rakkaus paljastaa yhtälailla kauniit kasvonsa.

Vuosia myöhemmin Pietari kirjoitti toisille ristintien kulkijoille: ”Minä näet tiedän, että majani puretaan kohta — sen on meidän Herramme Jeesus Kristuskin minulle ilmoittanut.” Hän muisti yhä, mitä Jeesus oli hänelle sanonut: ”…kun tulet vanhaksi, sinä ojennat kätesi ja sinut vyöttää toinen, joka vie sinut minne et tahdo.”

Perimätiedon mukaan Pietari ristiinnaulittiin pian tämän jälkeen Roomassa pää alaspäin, koska hän ei kokenut olevansa arvollinen samaan kuolemaan kuin Herransa. Eipä olisi Jeesuksen kieltäjä voinut arvata sitä, mihin elämä johtaa.

Pietarista puhutaan kirkon ensimmäisenä johtajana. Hänet tehtäväkseen Jeesus antoi huolehtia toisista ristintien kulkijoista, veljistä ja sisarista. Erityisesti meidän kirkon palvelijoiden tulee muistaa tämä.

Ristintien kulkijaksi Sinua ja minua kutsutaan. Seurakunta ja maailmanlaaja kirkko, on tämä ristintien kulkijoiden joukko.

Pyhän kasteen kaavassa sanotaan: ”Ota pyhä ristinmerkki otsaasi ja rintaasi todistukseksi siitä, että ristiinnaulittu ja ylösnoussut Jeesus Kristus on sinut lunastanut ja kutsunut opetuslapsekseen”.

Ville Karppelin
Tyrnävän seurakunnan kappalainen

2. sunnuntai pääsiäisestä
Psalmi: Ps. 23
1. lukukappale: Jer. 23:1–4
2. lukukappale: 1. Piet. 5:1–4
Evankeliumi: Joh. 21:15–19

Tätä pyhäpäivää sanotaan Hyvän paimenen sunnuntaiksi. Jeesus on hyvä paimen, joka pitää huolen lampaistaan. Ylimpänä paimenena hän lähettää opetuslapsensa huolehtimaan Jumalan laumasta.

Ps. 23
Herra on minun paimeneni,
ei minulta mitään puutu.
Hän vie minut vihreille niityille, hän johtaa minut vetten ääreen,
siellä saan levätä.
Hän virvoittaa minun sieluni,
hän ohjaa minua oikeaa tietä nimensä kunnian tähden.
Vaikka minä kulkisin pimeässä laaksossa,
en pelkäisi mitään pahaa,
sillä sinä olet minun kanssani.
Sinä suojelet minua kädelläsi,
johdatat paimensauvallasi.
Sinä katat minulle pöydän
vihollisteni silmien eteen.
Sinä voitelet pääni tuoksuvalla öljyllä,
ja minun maljani on ylitsevuotavainen.
Sinun hyvyytesi ja rakkautesi ympäröi minut
kaikkina elämäni päivinä,
ja minä saan asua Herran huoneessa päivieni loppuun asti.

Jer. 23:1–4
”Voi paimenia, jotka hävittävät ja hajottavat minun laitumeni lampaat!” sanoo Herra. Sen tähden Herra, Israelin Jumala, sanoo minun kansani paimenille:
”Te olette hajottaneet laumani, päästäneet lampaani omille teilleen ettekä ole pitäneet niistä huolta! Mutta minä kyllä pidän huolen teistä: minä vaadin teidät tilille pahoista teoistanne.
Sitten minä itse kokoan laumani rippeet kaikista maista, joihin olen lampaani karkottanut. Minä tuon lampaani takaisin laitumelleen, siellä ne ovat hedelmälliset ja lisääntyvät. Minä annan niille paimenia, jotka huolehtivat niistä. Enää ne eivät pelkää eivätkä säiky eikä yksikään niistä joudu hukkaan, sanoo Herra.”

1. Piet. 5:1–4
Seuraavan kehotuksen minä osoitan niille, jotka teidän joukossanne ovat vanhimman asemassa – minä, joka itsekin olen vanhin ja Kristuksen kärsimysten todistaja sekä myös osallinen siitä kirkkaudesta, joka on ilmestyvä: Kaitkaa sitä laumaa, jonka Jumala on teille uskonut, älkää pakosta, vaan vapaaehtoisesti, Jumalan tahdon mukaan, älkää myöskään alhaisesta voitonhimosta, vaan sydämenne halusta. Älkää herroina vallitko niitä, jotka teidän osallenne ovat tulleet, vaan olkaa laumanne esikuvana. Silloin te ylimmän paimenen ilmestyessä saatte kirkkauden seppeleen, joka ei kuihdu.

Joh. 21:15–19
Kun he olivat syöneet, Jeesus sanoi Simon Pietarille: ”Simon, Johanneksen poika, rakastatko sinä minua enemmän kuin nämä toiset?” ”Rakastan, Herra”, Pietari vastasi, ”sinä tiedät, että olet minulle rakas.” Jeesus sanoi: ”Ruoki minun karitsoitani.” Sitten hän kysyi toistamiseen: ”Simon, Johanneksen poika, rakastatko minua?” ”Rakastan, Herra”, Pietari vastasi, ”sinä tiedät, että olet minulle rakas.” Jeesus sanoi: ”Kaitse minun lampaitani.” Vielä kolmannen kerran Jeesus kysyi: ”Simon, Johanneksen poika, olenko minä sinulle rakas?” Pietari tuli surulliseksi siitä, että Jeesus kolmannen kerran kysyi häneltä: ”Olenko minä sinulle rakas?”, ja hän vastasi: ”Herra, sinä tiedät kaiken. Sinä tiedät, että olet minulle rakas.” Jeesus sanoi: ”Ruoki minun lampaitani. Totisesti, totisesti: Kun olit nuori, sinä sidoit itse vyösi ja menit minne tahdoit. Mutta kun tulet vanhaksi, sinä ojennat kätesi ja sinut vyöttää toinen, joka vie sinut minne et tahdo.”
Näin Jeesus ilmaisi, millaisella kuolemalla Pietari oli kirkastava Jumalaa. Sitten hän sanoi: ”Seuraa minua.”