Päivän työ: Olipa rikas päivä!
Lumijoen kanttori Emilia Soranta sai hyvän mielen, kun kirkko täyttyi: konsertti tavoitti ja palveli. Ilonlähde hänelle ovat myös työkaverit, joiden kanssa rinta rinnan luovitaan tilanteesta toiseen.
Palaan kirjoituksessani hiljaisen viikon tiistaihin, jolloin kaarrattelen töitä kohti yhdeksän aikoihin. Tiedossa on, että tänään tapahtuu monenlaista. Ensin ajelen kauppaan. Äänikirja korvilla kerään koriin evästä, jonka ajattelin olevan tarpeeksi sujuvaa tarjoiltavaa illan konserttitohinassa. Nappaan mukaan myös keväisiä narsisseja.
Olin valinnut narsissit ja keltaisen värin illan konsertin viestinnän pohjaksi. Viestintä on osa työtäni; toiveemme on, että järjestämämme tilaisuudet tavoittaisivat. Tätä varten teemme työyhteisössä kovasti myös töitä.
Käsiohjelmien teko on arpapeliä
Viiden työntekijän seurakunnassa ei ole omaa viestintäyksikköä, joka vastaisi konserttijulisteiden, some-mainonnan, lehdistötiedotteiden ja käsiohjelmien tekemisestä. Haaveilen pääseväni joskus oppimaan lisää viestinnän saloja. Ja eipä haittaisi, jos viestinnän perusteita sisältyisi myös kanttorin koulutukseen.
Haaveilen pääseväni joskus oppimaan lisää viestinnän saloja.
Virastolla pohdimme, kuinkahan paljon väkeä konserttiin on tulossa. On jännittävää arpapeliä miettiä, montako käsiohjelmaa tehdään. Yleensä niitä tuppaa jäämään yli – sitä haluaisimme välttää, ympäristödiplominkin nimissä.
Teen käsiohjelmat valmiiksi, tulostan ja taittelen. Kopiokone on yhteistyökykyinen, värit toistuvat oikein ja asettelut menevät kohdilleen. Hoidan nopeasti kuntoon konsertin pohjakassan, infokyltit, esiintyjien muistamiset, sinitarrapalaset ja muut tilpehöörit.
Päivällä kinkerit sekä urkutunteja
Puoliltapäivin on vuorossa eläkekerhon kinkerit seurakuntatalolla. Osuuteni on säestää yhteislaulut sekä opettaa kinkerien aiheeseen liittyvä virsi ja kertoa siitä taustatietoja. Kinkerit sujuvat leppoisissa ja huumorinsävyttämissä merkeissä – ei virren opettelu niin vakavaa ole!
Kinkerien jälkeen pidän urkutunnin kolmelle hurmaavalle kolmosluokkalaiselle. Teen parhaillaan kouluyhteistyötä urkutoiminnan merkeissä. Myös osa seurakunnan Suvilinnut-kuorolaista käy urkutunneilla. Nuoret urkurit esiintyvät musiikintunneilla, messuissa ja konserteissa. Urkutoiminta liittyy osaltaan Sibelius-Akatemian tohtoriopintoihini.
Lasten kirmatessa kevätsäähän laittelen kirkon valmiiksi iltaa varten.
Lasten kirmatessa kevätsäähän laittelen kirkon valmiiksi iltaa varten: kukkakimpun freesaus, narsissit ja kynttilät alttarikaiteelle, käsiohjelmien myyntipöydät, äänentoiston varmistus… Tänään ei poikkeuksellisesti ole suntio töissä – huomaan taas, miten arvokasta ja tärkeää työtä hän tekee.
Kertaan omat soittoni ennen illan esiintyjien saapumista. Tervehdysten jälkeen uppoudumme panhuilutrion kanssa tunniksi yhteissoiton pariin. Englanti ja musiikin kieli soljuvat, vaikka tapaamme ensimmäistä kertaa.
Konserttiyleisön määrä on yllätys
Konserttiväkeä alkaa tulla hyvissä ajoin paikalle. Olimme positiivisen haasteen edessä: 400 kuulijaa yllättää meidät. Käsiohjelmat loppuvat harvinaisesti kesken ja autoille tarvitaan lisää paikkoja.
Marjo-sihteerin kanssa teemme virastolla varasuunnitelmaa, kun Olli-pappi soittelee tilannekatsausta pari minuuttia ennen konsertin alkua. Kirkonmäkeä kiivetessäni hengittelen ja toivon, että nuottini ovat urkuparvella tallessa.
Toivon löytäväni oikeat tervetulosanat yllättävään tilanteeseen.
Toivon löytäväni oikeat tervetulosanat yllättävään tilanteeseen. Onneksi näissä kouliintuu vuosien varrella: on levollisen kiitollinen olo kohdata lähes täysi kirkko hyväntahtoisia kasvoja.
Nuotit löytyivät urkuparvelta. Nautin konsertista, jossa saan soittaa ja kuunnella. Arvostan muusikkokollegoideni taitoa ja eläytymistä, läsnäoloa. Yhteisvirsi kajahtaa puhuttelevan voimakkaana.
Konsertin jälkeen juttelen kuulijoiden ja soittajien kanssa. On hyvä mieli siitä, että konsertti tavoitti ja palveli. Ilonhetkiä tällaiset! Ilo on myös työkaverit, joiden kanssa rinta rinnan luovimme tilanteesta toiseen. Tekee mieli halata.
Auringon painuessa mailleen siivoilen kirkkoa ja tasailen kierroksia. Olipa rikas päivä! Tällaisen jälkeen tarvitsee palautumista.
Pääsiäisen aikaan seurakunnan työntekijöille ei ole kovin helposti tarjolla lepoa. Olemmekin työkavereiden kanssa sopineet, että pidämme ”oman paastomme” pääsiäisen jälkeen.
Jaa sivu eteenpäin
Lue artikkeliin liittyviä aiheita
Mitä mieltä olit artikkelista?
Millaisia ajatuksia tai tunteita juttu herätti? Haluatko lähettää viestin haastatellulle tai jutun tekijälle? Anna risuja tai ruusuja alla olevalla lomakkeella. Arvomme palkintoja palautteen antajien kesken, joten jätä yhteystietosi, mikäli haluat osallistua arvontaan.