Rippileirillä pohditaan yhdessä elämän isoja kysymyksiä ja pidetään hauskaa

Täällä on ollut hyvä henki, kaikki ovat mukavia toisilleen. Näin kuvailevat Oulunsalon seurakunnassa rippikoulua parhaillaan käyvät Sofia Hedemäki, Melina Mustakallio ja Elle Niskasaari.

Rippileiri on kerran elämässä -kokemus ja odotukset sen mukaisia. 

– Odotamme hauskaa viikkoa. Ja uusiin ihmisiin tutustumista.

Sofia Hedemäki, Tytti Koskela, Melina Mustakallio ja Elle Niskasaari pääsevät ripille sunnuntaina.

Melina, Elle ja Sofia tiesivät toisensa entuudestaan, koska he käyvät samaa Pitkäkankaan koulua. Rippileirillä he ovat tutustuneet toisiinsa paremmin. 

– Olemme huomanneet, että täällä on helppo tutustua monenlaisten ihmisten kanssa, vaikka ei oltaisi aiemmin edes juteltu. Täällä voi vaan mennä mukaan porukoihin.

Melinan mielestä leirillä jaksaisi olla pidempäänkin kuin viikon. Elle puolestaan pitää leirin kestoa sopivana. 

– Tässä ajassa ei vielä ehdi tulla sellaista hetkeä, että haluaisi lähteä jo kotiin.

Kaikille kolmelle rippikoulun käyminen oli itsestään selvä valinta. 

– Tällaisen kokemuksen voi saada vain kerran elämässä, Melina tiivistää.

Rippikoulun voi Sofian, Melinan ja Ellen mielestä käydä, vaikka perhe tai itse ei olisikaan erityisen uskonnollinen. 

– Rippikoulussa on yleissivistävää sisältöä, he toteavat.

Kirkossa tämän viikon sunnuntaina ja sen jälkeen rippijuhlissa kotona he toivovat näkevänsä perhettä, sukua ja ystäviä. 

– Itselle tärkeitä ja merkityksellisiä ihmisiä, Elle summaa kaikkien ajatukset.

Oppitunnilla puhuttiin Pyhän Hengen hedelmistä

Rippileirillä on oppitunnin aiheena Jumalan kolmas persoona, Pyhä Henki. 

Teoreettisempi osuus kevenee loppua kohti, kun rippikoululaisia kehotetaan ottamaan Raamatut esiin ja lukemaan sieltä Galatalaiskirjeen viidennen luvun jakeet 14–26. 

– Hakekaa sen luettuanne tuolta paperia, askarrelkaa haluamanne hedelmä ja kirjoittakaa siihen jokin Raamatusta mainituista Pyhän Hengen hedelmistä, seurakuntapastori Nanne-Sofia Tirkkonen ohjeistaa.

Hetken keskittyneen piirtämisen ja leikkelemisen jälkeen rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, uskollisuus, ystävällisyys ja hyvyys kiinnitetään salin seinällä olevaan puuhun.

Papin oma ripari  oli kamala kokemus

Nanne-Sofia Tirkkonen muistaa odottaneensa omaa rippileiriään hartaasti. Leirillä oli kuitenkin kamalaa.

– Tykkäsin opetuksesta. Olin tiedonjanoinen, kyselin ihan hirveän paljon. Leirin sisältö oli hyvä, mutta sosiaaliset suhteet olivat minulle siihen aikaan haastavia ja päädyin viettämään koko leirin yksin.

Tirkkonen kokee, että omasta kokemuksesta on hyötyä nyt, kun hän itse on tekemässä rippileirejä nuorille. 

Rippikoulu on kirkon hittituote

Viime vuonna Suomessa 14–16-vuotiaista rippikoulun kävi yhteensä 48 214 nuorta. Ikäluokasta yli 70 prosenttia käy rippikoulun, vaikka suomalaisten kirkkoon kuulumisen prosentti on 61 prosentin luokkaa.

Rippikoulua kuvataankin kirkon kalleimmaksi aarteeksi. Tirkkosesta on selvää, miksi rippikoulu on hittituote: 

– Eihän tällaista kokemusta saa muualta. 

Rippikoulussa nuori saa pohtia elämään ja uskoon liittyviä suuria kysymyksiä, jotka liittyvät muun muassa Jumalaan, ihmissuhteisiin ja arvoihin. 

Ripari on myös mahdollisuus laajentaa tuttavapiiriä luontevasti. 

– Usein jotenkin vain tapahtuu niin, että leirillä ollaankin vähän eri porukoissa kuin lähtökohtaisesti vaikka koulussa, Tirkkonen on havainnut.

Rippileirille mennään toimintaan tutustumisen kautta 

Rippikoulun tunnetuin ja odotetuin osa on rippileiri. Siihen kuuluu muutama lähipäivä ennen leiriä ja varsinainen leiriosa leirikeskuksessa. Vaihtoehtona on päivärippikoulu, jonka aikana yövytään kotona.

Monessa seurakunnassa leirin yöpymisineen on suosituin vaihtoehto. Niin myös Oulunsalon seurakunnassa.

Rippileirin tärkeys nuorille itselleen käy hyvin selväksi talvella, jolloin rippikoululaiset tutustuvat seurakunnan toimintaan. 

– Rippileirille päästäkseen täytyy osallistua itsenäisesti vähintään neljään jumalanpalvelukseen ja neljään muuhun tilaisuuteen. Leirille haluavat nuoret pitävät tarkasti huolen, että merkintöjä varmasti kertyy riittävästi, Tirkkonen sanoo.

Tirkkonen toivoo, että nuorille jää riparista turvallinen olo.

– Ja mieleen ajatus siitä, että jokainen nuori on rakastettu, arvokas ja arvostettu.

Tirkkosen mielestä rippikoulu on nykyisellään toimiva kokonaisuus. 

– Pappi vastaa opetuksellisesta sisällöstä ja papilla on suuri vapaus tehdä asioita omalla tavallaan.

Rippikoulun aikana käydään läpi tietyt pakolliset asiat, mutta myös rippikoululaisilta itseltään kysytään, mitä aihepiirejä he toivoisivat riparin aikana käsiteltävän. 

Yksi päivitysehdotus Tirkkosella tulee mieleen: kunpa kesän ensimmäiselle rippileirille ei lähdettäisi heti koulujen päättymistä seuraavana päivänä.

Rippikoulu päättyy konfirmaatioon kirkossa

Perjantaina leiriläiset pakkaavat kamppeensa ja hyvästelevät Suvelan leirikeskuksen Kiimingissä. Oulunsalossa bussi kaartaa vielä kirkkoon, missä harjoitellaan konfirmaatiomessun kulkua ja sovitetaan albat.

Rippikoulu päättyy sunnuntaina 7. kesäkuuta konfirmaatioon. Kirkossa nuoret lausuvat rippikoulussa opettelemansa uskontunnustuksen yhteen ääneen muun seurakunnan kanssa.

Tämän jälkeen nuoret siunataan. Konfirmaatio päättyy ehtoolliseen.

Jokainen nuori on juhlansa ansainnut

Nanne-Sofia Tirkkonen toivoo, että jokainen nuori saisi konfirmaation jälkeen oman juhlahetken. Rippijuhlien ei tarvitse olla iso tilaisuus. Ripille pääsyä voi juhlia ihan perheen kesken. Tai käydä vaikka jätskillä. 

Jos perheellä itsellään ei ole mahdollisuutta järjestää rippijuhlaa, halukkaita voi löytyä lähipiiristä, vaikkapa kummit tai isovanhemmat. 

– Juhlien laittaminen voisi olla vaikka jonkun lähipiiriläisen rippilahja nuorelle, Tirkkonen ehdottaa.

– Eriarvoisuus on kasvanut. Yhdelle saatetaan ostaa uusi asu, maksaa kampaajakäynti ja järjestää isot juhlat. Toisen perheessä rippijuhliin käytettävä raha voi olla pois loppukuukauden ruokaan käytettävästä rahasta.

Tirkkonen miettii, voisivatko seurakunnat järjestää yhteisiä kahvihetkiä ripille päässeille – samaan tapaan kuin kastemessujen yhteydessä.

– Jokainen nuori on juhlan arvoinen.

Riparilta jää toivottavasti kelpaamisen kokemus

Rippikoulun idea ja tavoite on vahvistaa nuorten osallisuutta seurakuntayhteyteen, sanoo nuorisotyönohjaaja Tuomas Tyynelä.

Mitä toivot, että nuoret saavat viemisiksi riparilta? 

– Kokemuksen siitä, että he kelpaavat. Kokemuksen siitä, että on ainakin yksi paikka, jonne voi tulla ilman ennakkokäsityksiä; että seurakunta hyväksyy heidät sellaisina kuin he ovat.

Iso osa rippikoulun päässeistä osallistuu rippikoulun jälkeen seurakunnan nuortentoimintaan. Monia kiinnostaa esimerkiksi isosena eli rippikoulun ryhmänohjaajana toimiminen.

– Viime kesänä riparin käyneistä yli 40 prosenttia ilmoittautui syksyllä isoskoulutukseen, Tyynelä iloitsee.