Anteeksi antaminen edistää hyvinvointia

Anteeksianto nähdään hyveenä, jota meille opetetaan jo lapsesta lähtien. Meille sanotaan, että olisi hyvä antaa anteeksi, vaikka toinen olisi loukannut pahastikin.

Anteeksi pyytäminen silloin kun on tehnyt väärin toista kohtaan on monelle luonnollinen teko. Anteeksianto on kuitenkin paljon monimutkaisempi prosessi kuin äkkiseltään voisi luulla.

Joskus voi käydä niin, että loukkaaja ei ymmärrä pyytää anteeksi tai ei koe sille tarvetta, vaikka toinen on selvästi pahoittanut mielensä.

Tarkastelussa myös maailmankuvan merkitys

Psykologi Anne Haikola tekee väitöskirjaa anteeksiannosta. Hän tutkii anteeksi antamisen sisäistä prosessia eli sitä, miten ihmiset antavat anteeksi.

Haikolan väitöskirjassa tutkitaan psyykkistä prosessia loukkauksesta anteeksiantoon.

Väitöskirjaan varten on haastateltu 23 ihmistä heidän anteeksiannon kokemuksistaan. Haikola tarkastelee myös maailmankuvan vaikutusta anteeksi antamiseen.

Aiheen pariin hän päätyi sattumalta.

– Kirjoitin muutama vuosi sitten Tiede-lehteen artikkelia anteeksiannon merkityksestä. Ennen tätä käsitykseni anteeksi antamisesta oli ristiriitainen. Muistan kuinka lapsuudessa aikuiset sanoivat, että anteeksi täytyy aina antaa. Itse he eivät aina niin tehneet.

– Perehdyin aiheeseen lehtijutun myötä syvällisemmin ja myös siitä tehtyyn tieteelliseen tutkimukseen. Huomasin, että minulla oli väärinkäsityksiä anteeksiannosta, kuten että se tarkoittaisi ikävien tekojen hyväksymistä ja että se olisi vain sanahelinää.

Tutkimusta tehdessäni sain oivalluksen, että anteeksianto voi olla elämässä todellinen supervoima.

– Tutkimusta tehdessäni sain oivalluksen, että anteeksianto voi olla elämässä todellinen supervoima.

Anteeksi antaminen ei voi olla vaatimus

Anteeksianto liitetään vahvasti kristilliseen uskoon ja uskonnollisuuteen yleensä.

– Kun puhutaan uskonnollisuudesta ja uskonnollisista yhteisöistä, niin niiden keskuudessa anteeksianto voi olla sekä hyvä että huono asia.

Jos anteeksianto kuuluu ihmisen omiin arvoihin, on se luonteva osa omaa toimintaa.

– Jos anteeksianto kuuluu ihmisen omiin arvoihin, on se luonteva osa omaa toimintaa. Jos se taas nähdään pakkona tai kahleena sekä jäykkänä sääntönä uskonyhteisössä, vaatimus anteeksi antamisesta voi olla haavoittavaa, Haikola kertoo.

Hänen mukaansa keneltäkään ei voida edellyttää anteeksiantoa, koska sen pitäisi olla aina vapaaehtoista.

Haikola on huomannut, että osa ihmisistä pohtii tarkasti anteeksiannon sisältöä ja prosessia. Anteeksianto ei tarkoita sitä, että loukattu hyväksyy loukkaajan teot, mutta se auttaa käsittelemään loukatuksi tulemista ja siirtymistä elämässä eteenpäin.

Tutkitusti anteeksi antaminen on nimenomaan psyykkinen prosessi.

– Tutkitusti anteeksi antaminen on nimenomaan psyykkinen prosessi. Siinä irtaudutaan vihan tunteesta ja katkeruudesta. Loukkaajan ja loukatun suhde voi muuttua jollakin tavalla kyseisessä prosessissa.

Toisaalta anteeksi voi antaa, vaikka tapausta ei välttämättä käsiteltäisi kyseisessä ihmissuhteessa. Läheisessä ihmissuhteessa taas jonkinlainen yhteinen käsittely on yleensä tarpeen, Haikola pohtii.

Myötätunto vie elämää eteenpäin

Myötätunto on yksi asia, jota loukatut voivat opetella tuntemaan loukkaajaa ja myös itseään kohtaan.

– Loukattu voi syyttää toista tai itseään tapahtuneesta, mikä on ihan inhimillistä ja ymmärrettävää. Myötätuntoinen suhtautuminen omiin tunteisiin auttaa käsittelemään itseen kohdistunutta väärää tekoa.

Myötätuntoinen suhtautuminen omiin tunteisiin auttaa käsittelemään itseen kohdistunutta väärää tekoa.

Tutkimusten mukaan anteeksianto on sitä vaikeampaa, mitä etäisempi suhde loukatulla on loukkaajaan. Toisaalta rakkaan ihmisen satuttava teko voi olla hyvin haavoittavaa ja vaikeuttaa anteeksiantamista.

Loukattu haluaa, että loukkaaja pyytää tekoaan anteeksi. Aina näin ei käy. Voi käydä niin, että loukkaaja ei suostu pyytämään anteeksi eikä varsinkaan näe, että edes olisi jotain anteeksi pyydettävää.

Tällaisessa tapauksessa loukatun pitäisi työstää ja käsitellä tapahtunutta itsekseen. Oloa helpottaa, jos asiasta pystyy puhumaan jonkun toisen kanssa.

– Tapahtuneesta voi jutella esimerkiksi ystävien kanssa, koska sekin jo auttaa prosessoimaan tekoa, Haikola huomauttaa.

Kun katkeruus vähenee, oma olo helpottuu

Loukkaantumisen kokemuksia voi käsitellä myös ammattilaisten kanssa esimerkiksi psykoterapiassa tai psykologin vastaanotolla. Missään keskusteluissa ei saisi tuputtaa anteeksiantoa eikä luoda mielikuvaa, että vain antamalla anteeksi loukattu pystyy menemään elämässään eteenpäin.
Jo pelkkä anteeksiantamattomuuden ja katkeruuden väheneminen auttaa ihmistä.

Haikolan mukaan anteeksianto on vaikeaa erityisesti niissä tapauksissa, joissa loukkaukset ovat traumatisoivia.

– Tässä kohtaa ammattilaisen on ennemminkin autettava traumatisoitunutta ymmärtämään itseään ja omaa toimintaansa. Hänen ei ole pakko tuntea myötätuntoa loukkaajaansa kohtaan, mutta tämä voi toki osalla olla mahdollista ja auttaa prosessia.

Parhaimmillaan anteeksi antaminen edistää hyvinvointia ja mielenterveyttä. Se voi parantaa myös ihmissuhteita ja unen laatua sekä vähentää ahdistuneisuutta ja stressiä.

– Jos ihminen on koko ajan sellaisessa tilassa, jossa hän pitää kiinni siitä, ettei halua antaa anteeksi tai ylipäätään käsitellä loukatuksi tulemista, keho on ylivirittynyt.

Anteeksianto voi vähentää stressiä ja laukaista ylivireystilan kehollisellakin tasolla. Lihasjännitys helpottaa ja sydämen syke laskee.

Yleisesti anteeksiannolla on kehoa rauhoittava vaikutus.

– Yleisesti anteeksiannolla on kehoa rauhoittava vaikutus. Siitä voi tulla suurikin voimavara jaksamista ajatellen, Haikola toteaa.

Jos uhri antaa anteeksi harkitsemattomasti, se voi altistaa esimerkiksi seksuaalisen hyväksikäytön tai väkivallan jatkumiselle.

Valheellinen anteeksi antaminen on terveysriski. Silloin henkilö ei pysty eikä halua kohdata teon aiheuttamia vaikeita tunteita. Tällöin loukkaus lakaistaan maton alle ja uskotellaan, että on antanut anteeksi, vaikka näin ei todellisuudessa ole.

Usein kaikkea muuta kuin helppoa

Anteeksianto kuulostaa sanana armolliselta ja tekona helpolta, mutta se voi olla vaikea ja pitkä prosessi.

Anteeksiannon voisi olettaa muuttavan loukattua aina jollain tapaa. Ainakin se edistää hyvinvointia. Oleellisinta on käsitellä tapahtuman aiheuttamia vaikeita tunteita ja ajatuksia.

Kun asiaa käsittelee yksin tai toisten kanssa, anteeksianto voi olla luonteva lopputulos, mutta pakkoa se ei ole. Psyykkisen prosessoinnin avulla ihminen voi oppia antamaan anteeksi itselleen omista teoistaan ja loukkauksista.

• Anne Haikola on julkaissut aiheeseen liittyen kaksi tutkimusartikkelia:

  “I Felt Like I Wanted to Hug the Whole World”: Forgiveness as an Embodied Emotional Narrative Process

  Conversations with God: How Are Religion and Spirituality Used to Make Sense of Forgiveness?