Diakoniatyöntekijää huolettaa, miten avustusmäärärahat riittävät

– Hallituksen päättämät leikkaukset ovat pienentäneet ihmisten käytössä olevia varoja. Se näkyy meillä seurakuntien diakoniassa, sanoo johtava diakoniatyöntekijä Heidi Karvonen Oulun tuomiokirkkoseurakunnasta.

– Esimerkiksi asumistuen leikkaus ja lapsikorotuksen poistuminen ovat selvästi tuoneet meille lisää asiakkaita.

Seurakunnilta haetaan entistä enemmän taloudellista apua myös siksi, että sosiaalitoimi ja hyvinvointialueen työntekijät ohjaavat ihmisiä hakemaan apua seurakunnista.

– Tämä ohjaus seurakuntiin on selkeästi kasvanut tämän vuoden aikana. Onko syynä se, että kunnalla ja Pohteella ei ole enää antaa apuja pienelle ihmiselle, Karvonen miettii.

Nyt 50 000 euroa, jatkossa mahdollisesti vähemmän

Oulun tuomiokirkkoseurakunnassa diakonian avustuksiin on täksi vuodeksi käytössä 50 000 euron määräraha.

Karvonen pelkää, että avustusmäärärahaa diakonian asiakkaille on tulevina vuosina käytettävissä vähemmän kuin nyt.

– Diakoniatyöntekijänä tietysti toivoisin, että avustusmäärärahoja päinvastoin nostettaisiin tällaisina vaikeina aikoina.

Karvonen vetoaakin seurakuntien luottamushenkilöihin, jotka viime kädessä päättävät, paljonko kukin seurakunta ohjaa diakoniseen auttamiseen.

– Seurakunnilla on kuitenkin yleisesti ottaen vielä rahaa ja varallisuutta. Olisi hyvä miettiä tosi tarkkaan, mihin niitä käytetään. Pitäisi muistaa, mikä on seurakuntien työn ydintä. Olemme täällä kertomassa Jumalan rakkaudesta myös palvelun ja auttamisen keinoin.

Elämäntilanteet ovat aiempaa mutkikkaampia

Kun suomalaisten sosiaaliturvaan viime vuonna suunniteltiin isoja muutoksia, myös kirkon diakoniatyöntekijät ilmaisivat huolensa.

Diakoniatyöntekijät ennakoivat, että työttömyysturvan, asumistuen ja toimeentulotuen leikkaukset sekä sosiaaliturvaetuuksien indeksikorotuksien korottamatta jättäminen lisäävät toivottomuutta, ahdistuneisuutta, mielenterveysongelmia sekä eriarvoisuutta.

Pelot toteutuivat: leikkausten vaikutukset näkyvät nyt diakoniatyön vastaanotoilla.

Kohtaamiemme ihmisten elämäntilanteet ovat monimutkaistuneet ja asiakkaat ovat usein moniongelmaisia.

– Heidi Karvonen

Avunhakijan tilanne kartoitetaan laajasti. Yksi tunnin vastaanottoaika ei välttämättä riitä asiakkaan tilanteen selvittämiseen, tapaamisia tarvitaan ehkä useampia tai asioiden selvittelyä pitää tapaamisen jälkeen jatkaa esimerkiksi sähköpostitse.

– Kohtaamiemme ihmisten elämäntilanteet ovat monimutkaistuneet ja asiakkaat ovat usein moniongelmaisia, Karvonen sanoo.

Kohtaaminen, kuunteleminen ja keskusteleminen ovat diakoniatyön ydintä.

– Kirkon diakoniassa asiakasta kuunnellaan tuomitsematta. Hänet otetaan todesta ja hänen mielipiteitään kuullaan. Asiakkaalle on merkityksellistä saada jakaa taakkaansa ja kokea, että hänen näkemyksiään ei ohiteta.

Rahaa seurakunnissa ei jaeta, mutta avustuksena voi saada lahjakortin ruokakauppaan tai diakonian avustusrahoista voidaan maksaa jokin lasku jos diakoniset perusteet täyttyvät.

Diakonian ruokailuja on seurakunnissa Karvosen mukaan lisätty, samoin ruokakassien jakoa.

Diakoniatyöntekijän kanssa etsitään toivon näkökulmaa

Monessa seurakunnassa diakoniatyöntekijät työskentelevät nyt kiireen ja tiukan työpaineen alla.

Työntekijät ovat myös vaarassa kyynistyä. Asiakkaita on paljon, asiakkaiden vaikeat tilanteet ovat pitkäkestoisia ja yhteiskunnan tuet eivät ole riittäviä.

Useissa seurakunnissa on viime vuosina jouduttu rajaamaan sitä, kuinka monta kertaa vuodessa yhdelle ja samalle henkilölle voidaan antaa taloudellista tukea. Lähtökohtaisesti diakoninen apu on kertaluonteista kriisiapua.

– Me seurakuntien diakoniatyöntekijät olemme niitä, joilta pitäisi löytyä asiakkaille toivon näkökulmaa. Aina toivo ei löydy talousavusta vaan esimerkiksi ihmisen arjenhallinnan tukemisesta muilla tavoin.

Sinnittelijätkin hakeutuvat nyt diakonian asiakkaiksi

Diakoniatyöntekijät näkevät vastaanotoillaan konkreettisesti, kuinka kovissa talouspaineissa ihmiset nyt elävät.

Avun piiriin hakeutuu myös ihmisiä, jotka ovat tähän asti pystyneet sinnittelemään ilman tukea.

– Osaa diakonian vastaanotolle tuleminen hävettää. He eivät ole kertomansa mukaan koskaan aikaisemmin hakeneet tukea.

– Monelle kirkon diakonia on se viimeinen oljenkorsi, kun mistään muualta ei löydy apua elämäntilanteeseen.

Karvonen on huomannut, että diakonian taloudellista apua hakevista yhä useampi on työssäkäyvä.

– Elinkustannukset ovat nousseet ja ruokamenot ovat kasvaneet. Työtä tekemällä ei välttämättä enää tulla toimeen.

Kirkon diakonia auttoi alkuvuonna yhä useampaa

 Kirkon tilastojen mukaan evankelis-luterilaisten seurakuntien diakoniatyö on myöntänyt avustuksia kolmanneksen enemmän alkuvuonna kuin viime vuoden alkupuoliskolla.

Lisäksi ruoka-apua on jaettu aiempaa enemmän.

Toukokuun loppuun mennessä avustuksia oli myönnetty jo lähes 3,5 miljoonaa euroa, kun vastaavana aikana viime vuonna diakonia-avustuksia annettiin 2,6 miljoonaa euroa.

Vuosittain Kirkon diakonia avustaa yli 10 miljoonalla eurolla ja avustaminen lisääntyy yleensä vuoden loppua kohti.