Hartaus sunnuntaille 17.3.

Odotus kasvattaa vanhempia

Ihanaa, tätä olen odottanut! Apua, mitä nyt tapahtuu? Miten tästä selviän? Miksi minusta ei tunnu miltään? Onko minusta vanhemmaksi?

Tieto lapsen odottamisesta ja tulevasta vanhemmuudesta voi aikaansaada hyvin monenlaisia tunteita, ajatuksia ja kysymyksiä. Odottamisen äärellä ihme ja ihmettely ovat samassa hetkessä läsnä. Joillain tietoa odotuksesta on edeltänyt pitkä varovaisten toiveiden aika ja osa ei toiveistaan huolimatta saa koskaan omakohtaisesti kokea lapsen odotuksen ihmettä.

Usein odotusajasta puhuttaessa lapsi on ymmärrettävästi keskiössä. Ajattelen kuitenkin, että yhtä tärkeää on nähdä odotuksen merkityksellisyys tässä ja nyt.

Odotusaika on niin tulevalle vanhemmalle kuin monesti myös muille, joita odotus koskettaa hämmennyksen, ilon ja epävarmuuden aikaa. Lisäksi se tarjoaa ennen kaikkea mahdollisuuden kohdata pintaan nousevia tunteita, pelkoja sekä omaa suhdettaan toisiin ihmisiin ja itseen. Oman kasvun kannalta voi olla erityisen tärkeää uskaltautua tarkastelemaan omaa tarvitsevuuttaan – miten olla toista lähellä ja samalla riittävän erillisenä, toiselle ja itselle tilaa antaen.
Jokaiseen odotusaikaan sisältyy epätietoisuus tulevasta ja sen sietäminen. Myös Maria joutui elämään epätietoisuuden ja hämmennyksen keskellä, kun hän sai kuulla odottavansa lasta.

Kristillisessä perinteessä me tiedämme varsin vähän Marian odotusajasta, mutta tiedämme kuitenkin sen, että Marian odotus oli erityinen, odottihan hän Jumalan Poikaa, Jeesusta. Tiedämme myös sen, että hän luotti Jumalaan ja suostui tehtävään, joka hänelle oli uskottu.

Ihmiselämä toteutuu erilaisten odotusten äärellä. Voisimmeko me rukoilla Marian tavoin ”Tapahtukoon minulle niin kuin sanot.” Tämä ei tarkoita vain Jumalan johdatukseen luottamista, vaan suostumista siihen, että Jumala voi toimia jo nyt. Voisiko siis odotuksen ihme olla myös sitä, että tämä hetki jota elämme on jo itsessään tärkeä.

Niina Mikkola
Kirjoittaja on pappi ja seksologi

Marian ilmestyspäivä
Psalmi: Ps. 113:1–8
1. lukukappale: 1. Sam. 2:1–2, 6–9
2. lukukappale: Room. 8:1–4
Evankeliumi: Luuk. 1:46–55

Tämän pyhäpäivän aiheena on enkeli Gabrielin ilmestyminen neitsyt Marialle ilmoittamaan Jeesuksen syntymisestä. Tästä tulee myös juhlan nimi eri kielissä. Marian saamassa lupauksessa näkyy Jumalan armon koko rikkaus.

Monien Vanhan testamentin henkilöiden tavoin Maria asettuu kokonaan Jumalan käytettäväksi. Hän tekee sen tietoisesti ja ilmaisee oman suostumuksensa: ”Minä olen Herran palvelijatar. Tapahtukoon minulle niin kuin sanoit.”

Vanhastaan kirkko on viettänyt myös Marian käyntipäivää (2.7.). Silloin on muisteltu Marian vierailua Johannes Kastajan äidin Elisabetin luona (Luuk. 1:36–55). Tämä muistopäivä poistui kalenteristamme v. 1772. Mainittu evankeliumi on otettu Marian ilmestyspäivän 2. ja 3. vuosikerran evankeliumiteksteiksi.

Ps. 84:6–10, 13
Halleluja! Ylistäkää Herran nimeä,
ylistäkää, te Herran palvelijat!
Siunattu olkoon Herran nimi nyt ja aina!
Idän ääriltä kaukaiseen länteen saakka
kaikukoon Herran nimen ylistys!
Herra on korkea, kaikkien kansojen valtias,
yli taivaitten kohoaa hänen kirkkautensa.
Onko ketään Herran, meidän Jumalamme, vertaista?
Hän istuu valtaistuimellaan korkeuksissa
mutta näkee alas maan syvyyksiin.
Ei ole taivaassa, ei maassa
ketään hänen vertaistaan!
Hän nostaa köyhän tomusta, hän kohottaa kurjan loasta
ja asettaa hänet ylhäisten joukkoon, kansansa ylimysten vierelle.

1. Sam. 2:1–2, 6–9
Hanna rukoili sanoen:
– Sydämeni riemuitsee Herrasta,
Herra nostaa minun pääni pystyyn.
Minä voin rohkeasti vastata vihollisilleni,
sinun avustasi minä iloitsen.
Vain Herra on pyhä, ei ole toista,
meidän Jumalamme yksin on luja kallio.
Herra lähettää kuoleman ja antaa elämän,
vie alas tuonelaan ja nostaa sieltä.
Herra tekee köyhäksi ja antaa rikkauden,
painaa maahan ja kohottaa.
Hän ylentää tomusta mitättömän
ja korottaa tuhkasta köyhän,
sijoittaa heidät ylhäisten joukkoon
ja antaa heille kunniasijan.
Maan perustukset ovat Herran,
niiden varaan hän on laskenut maan.
Hän pitää huolen omiensa askelista,
mutta pahat joutuvat pimeyteen.
Omin voimin ei yksikään menesty.

Room. 8:1–4
Mikään kadotustuomio ei siis kohtaa niitä, jotka ovat Kristuksessa Jeesuksessa. Hengen laki, joka antaa elämän Kristuksen Jeesuksen yhteydessä, on näet vapauttanut sinut synnin ja kuoleman laista. Jumala teki sen, mihin laki ei pystynyt, koska se oli ihmisen turmeltuneen luonnon vuoksi voimaton. Syntien sovittamiseksi hän lähetti tänne oman Poikansa syntisten ihmisten kaltaisena. Näin hän tuomitsi ihmisessä ihmisten synnin, jotta meissä, jotka elämme Hengen emmekä lihamme mukaista elämää, toteutuisi lain vaatima vanhurskaus.

Luuk. 1:46–55
Maria sanoi:
– Minun sieluni ylistää Herran suuruutta,
minun henkeni riemuitsee Jumalasta, Vapahtajastani,
sillä hän on luonut katseensa vähäiseen palvelijaansa.
Tästedes kaikki sukupolvet ylistävät minua autuaaksi,
sillä Voimallinen on tehnyt minulle suuria tekoja.
Hänen nimensä on pyhä,
polvesta polveen hän osoittaa laupeutensa
niille, jotka häntä pelkäävät.
Hänen kätensä on tehnyt mahtavia tekoja,
hän on lyönyt hajalle
ne, joilla on ylpeät ajatukset sydämessään.
Hän on syössyt vallanpitäjät istuimiltaan
ja korottanut alhaiset.
Nälkäiset hän on ruokkinut runsain määrin,
mutta rikkaat hän on lähettänyt tyhjin käsin pois.
Hän on pitänyt huolen palvelijastaan Israelista,
hän on muistanut kansaansa ja osoittanut laupeutensa
Abrahamille ja hänen jälkeläisilleen, ajasta aikaan,
niin kuin hän on isillemme luvannut.