Hartaus sunnuntaille 3.12.

Kirkkovuoden ensimmäinen sunnuntai julistaa, että Jumala ei ole kaukana meistä.

Kuva: Kirkon mediapankki / Vili Lehtisalo

Mistä kirkossa puhutaan?

Siellä ne taas huutavat kadulla ja toreilla. Ihmisiä on paljon liikkeellä.

Kuningas? Mikä ihmeen kuningas? Tuntuu, että ihmiset eivät taas muusta puhukaan. Koettaisivat keksiä jotain uutta.

En ole koskaan ymmärtänyt, miksi ihmiset vouhkaavat sellaisesta, mitä eivät ole omin silmin nähneet.

Haluaisin ymmärtää, mutta se on vaikeaa.

Pitäisikö minun mennä katsomaan, mistä ne ihmiset oikein puhuvat?

Pelottaa – entä jos joku näkisi minut? Tuolla ne huutavat hoosiannaa ja puhuvat sanoja, joita en ymmärrä. Pysyn täällä. En mene mihinkään.

Kun Jeesus ratsasti Jerusalemiin, ihmiset tulivat riemuiten häntä vastaan. Jollakin saattoi kuitenkin olla myös epäileviä ajatuksia.

Jeesus ei ollut ehkä kaikille tuttu eikä niin läheinen, että häntä olisi mennyt katsomaan. Kuitenkin monen ihmisen sisällä saattoi palaa pieni uteliaisuus.

Samanlaisia ajatuksia ja tunteita meillä voi olla myös tänään. Joku kenties ajattelee, ettei voi mennä kirkkoon, koska on jotenkin ”vääränlainen” tai että ei kuitenkaan ymmärrä, mitä kirkossa puhutaan.

Kukaan ei ole vääränlainen kirkkoon. Kirkkojen ovet ovat auki kaikenlaisille ihmisille. Toivon sanoma on tänäkin sunnuntaina läsnä kirkoissa ympäri maailmaa.

Voisiko tämä olla se joulu, kun sinäkin menet katsomaan ja kuuntelemaan, mistä kirkossa puhutaan?

Tomi Hämäläinen
Kirjoittaja on isä, aviomies, nuorisotyönohjaaja ja ihminen

 

 

1. adventtisunnuntai
Psalmi: Ps. 24:7–10
1. lukukappale: Jes. 49:8–10
2. lukukappale: Ilm. 3:20–22
Evankeliumi: Luuk. 19:28–40

 

Kuninkaasi tulee nöyränä

Uskonpuhdistuksen kirkoissa päivän päätekstinä on keskiajan perinteen mukaisesti kertomus Jeesuksen ratsastuksesta Jerusalemiin. Jeesus ei tullut Jerusalemiin maallisten valtiaiden tavoin, vaan nöyränä, aasilla ratsastaen. Näin hän liittyi Sakarjan kirjan profetiaan rauhan kuninkaan tulemisesta. Tähän viittaa myös päivän nimitys nöyrtymisen adventti (adventus humiliationis).
Kirkkovuoden ensimmäinen sunnuntai julistaa, että Jumala ei ole kaukana meistä. Hän lähestyy kansaansa antaakseen sille pelastuksen uuden ajan. Hoosiannaa laulaen tervehdimme Jeesusta Kuninkaanamme ja iloitsemme siitä, että hän on tullut ja vapauttanut meidät yhteyteen Jumalan ja toistemme kanssa.
Päivän evankeliumit liittävät adventin ja joulun palmusunnuntaihin ja pääsiäisen tapahtumiin. Näin kirkkovuoden pääsiäiskeskeisyys tulee esille alusta lähtien. Joulu saa merkityksensä vain yhteydessä Kristuksen kärsimykseen, kuolemaan ja ylösnousemukseen.

Ps. 24:7–10
Kohotkaa korkeiksi, portit, avartukaa, ikiaikaiset ovet!
Kirkkauden kuningas tulee.
  Kuka on kirkkauden kuningas?
  Hän on Herra, väkevä ja voimallinen.
  Hän on Herra, voiton sankari.
Kohotkaa korkeiksi, portit, avartukaa, ikiaikaiset ovet!
Kirkkauden kuningas tulee.
  Kuka on kirkkauden kuningas?
  Kirkkauden kuningas on Herra Sebaot!

Jes. 49:8–10
Näin sanoo Herra:
– Armon hetkellä minä vastaan sinulle,
pelastuksen päivänä minä autan sinua.
Minä olen luonut sinut
toteuttamaan sen liiton,
jonka tein tämän kansan kanssa,
jotta saattaisit ennalleen maan,
jotta uudelleen jakaisit autioituneet perintömaat,
jotta sanoisit vangituille: ”Lähtekää”,
ja pimeydessä viruville: ”Tulkaa valoon!”
Tallatuilta teiltäkin he löytävät ravintonsa,
paljas kalliorinne on heille laidunmaa.
Eivät he näe nälkää, ei heidän tule jano,
ei heitä ahdista helle eikä auringon polte,
sillä heitä ohjaa heidän armahtajansa,
joka vie heidät lähteiden ääreen.

Ilm. 3:20–22
Kristus sanoo:
”Minä seison ovella ja kolkutan. Jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, minä tulen hänen luokseen, ja me aterioimme yhdessä, minä ja hän.
Sen, joka voittaa, minä annan istua kanssani valtaistuimellani, niin kuin minäkin olen voittoni jälkeen asettunut Isäni kanssa hänen valtaistuimelleen.
Jolla on korvat, se kuulkoon, mitä Henki sanoo seurakunnille.”

Luuk. 19:28–40
Jeesus lähti toisten edellä nousemaan Jerusalemiin vievää tietä. Kun hän oli tulossa Öljymäeksi kutsutulle vuorelle ja oli jo lähellä Betfagea ja Betaniaa, hän lähetti edeltä kaksi opetuslastaan ja sanoi: ”Menkää tuolla näkyvään kylään. Kun tulette sinne, te näette kiinni sidotun aasinvarsan, jonka selässä ei kukaan vielä ole istunut. Ottakaa se siitä ja tuokaa tänne. Jos joku kysyy, miksi te otatte sen, vastatkaa, että Herra tarvitsee sitä.”
Miehet lähtivät ja havaitsivat kaiken olevan niin kuin Jeesus oli heille sanonut. Kun he olivat irrottamassa varsaa, sen omistajat kysyivät: ”Miksi te viette varsan?” He vastasivat: ”Herra tarvitsee sitä.” He toivat varsan Jeesukselle, heittivät vaatteitaan sen selkään ja auttoivat Jeesuksen ratsaille. Kun hän sitten ratsasti, opetuslapset levittivät vaatteitaan tielle.
Jeesuksen lähestyessä sitä paikkaa, mistä tie laskeutuu Öljymäen rinnettä alas, koko opetuslasten joukko alkoi riemuissaan suureen ääneen ylistää Jumalaa kaikista niistä voimateoista, jotka he olivat nähneet. He huusivat:
– Siunattu hän, kuningas,
joka tulee Herran nimessä!
Taivaassa rauha,
kunnia korkeuksissa!
Muutamat fariseukset sanoivat väkijoukon keskeltä Jeesukselle: ”Opettaja, kiellä opetuslapsiasi!” Mutta Jeesus vastasi: ”Minä sanon teille: jos he olisivat vaiti, niin kivet huutaisivat.”


Jaa sivu eteenpäin


Lue artikkeliin liittyviä aiheita

Mitä mieltä olit artikkelista?

Millaisia ajatuksia tai tunteita juttu herätti? Haluatko lähettää viestin haastatellulle tai jutun tekijälle? Anna risuja tai ruusuja alla olevalla lomakkeella. Arvomme palkintoja palautteen antajien kesken, joten jätä yhteystietosi, mikäli haluat osallistua arvontaan.

Palautelomake (artikkelit)

Aiheeseen liittyvää