Hartaus sunnuntaille 3.9.

Kauimmainen?

Kenet merkitsemme lähimmäksi omaiseksi? kysytään sairaalan ja muidenkin hoitolaitosten vastaanotossa. Yksineläjät joutuvat usein oikein miettimään, kenet he nimeävät. Joillekin lähiomainen on viranomainen. Yksineläjien lisääntyessä myös lähimmäisen käsite on laajentunut.

Tämän viikon kirkkovuoden tekstit puhuvat lähimmäisestä. Sen olemme sanana lukuisia kertoja kuulleet, mutta olemmeko sittenkään ymmärtäneet? Lähimmäisen määritelmä ei ole ainoastaan se, mikä tai kuka on lähinnä sinua. Lähimmäinen voi olla toisella puolella maapalloakin.

Sanaa tapaa paljon Raamatussa ja virsikirjassa. Lähimmäinen tarkoitti alun perin läheistä ihmistä tai naapuria. Jeesuksen mukaan lähimmäissuhde ylitti kaikki rajat, joka oli tavattoman radikaalia tekstiä ensimmäisten kuulijoiden korvissa.

Lähimmäisiin eivät kuuluneet ainoastaan viereisessä talossa asuvat, vaan yleisemmin kaikki muut ihmiset. Sana on tuttu muun muassa kymmenestä käskystä: ”Älä lausu väärää todistusta lähimmäisestäsi”, ”Älä tavoittele lähimmäisesi omaisuutta tai puolisoa”.

Lähimmäisen määritelmän lisäksi haluaisin kysyä, mikä tai mitkä ovat ne rajat, jotka tulee ylittää ollakseen lähimmäinen?

Juutalaisilla oli tiukka raja pakanoihin, muihin kansoihin. Miten minä kohtaan maahanmuuttajan, seksuaalivähemmistöön kuuluvan, romanin, lehtikauppiaan? Nämä ovat kaikki meidän asennemaailmamme testejä.

Lähetyskäsky vie meitä kaikkeen maailmaan. Rakkaus vie meidät uuteen maailmaan, rakastamaan niitäkin, jotka vihaavat meitä, kuten Johanneksen kirjeessä todetaan.

Rakkaudettomuus näkyy myös rajoittuneisuutena ihmissuhteissa. Siksi lähimmäisyyden tulisi näkyä käytännön tekoina, kuten samaisessa kirjeessä todetaan: ”Älkäämme rakastako sanoin ja puheessa, vaan teoin ja totuudessa.”

JUHA HILLI
Kirjoittaja on oululainen teologian maisteri

14. sunnuntai helluntaista
Psalmi: Ps. 112:5–9
1. lukukappale: 1. Sam. 24:9–12, 17–21
2. lukukappale: 1. Joh. 3:11–18
Evankeliumi: Matt. 5:43–48

Jeesus oli elämällään ja opetuksellaan esimerkkinä Jumalan rakkaudesta, joka ylittää kaikki rajat. Tämä esikuva velvoittaa meitä näkemään jokaisessa ihmisessä lähimmäisen. Kristukselta saamme myös voiman hyviin tekoihin lähimmäistemme hyväksi. Ihminen itse ei ole aina tietoinen siitä, että hän hyvää tehdessään toimii Jumalan rakkauden välikappaleena.

Ps. 112:5–9
Hyvin käy sen, joka on armelias ja lainaa omastaan muille,
sen, joka aina toimii oikeuden mukaan.
Oikeamielinen ei koskaan horju,
hänet muistetaan ikuisesti.
Ei hän pelkää pahoja viestejä
vaan luottaa vakain mielin Herraan.
Hän on vahva ja rohkea, ei hän pelkää,
ja pian hän katsoo voittajana ahdistajiinsa.
Hän antaa avokätisesti köyhille, hän toimii aina vanhurskaasti
ja kulkee pystyssä päin.

1. Sam. 24:9–12, 17–21
Daavid tuli ulos luolasta ja huusi Saulin perään: ”Herrani, kuningas!” Kun Saul kääntyi katsomaan taakseen, Daavid kumartui kunnioittavasti maahan saakka ja sanoi Saulille: ”Miksi kuuntelet ihmisten puheita, kun he sanovat: ’Daavid tahtoo sinulle pahaa’? Nyt voit omin silmin nähdä, että Herra jätti sinut tänään luolassa minun käsiini. Mieheni neuvoivat minua tappamaan sinut, mutta minä säästin sinut ja sanoin: ’En voi kohottaa kättäni kuningastani vastaan, sillä hän on Herran voideltu.’ Katso nyt, isäni, katso viittasi lievettä, joka on kädessäni! Koska leikkasin liepeen viitastasi mutta en tappanut sinua, täytyy sinunkin ymmärtää, etten tahdo sinulle pahaa enkä kapinoi sinua vastaan. Minä en ole rikkonut sinua vastaan, mutta sinä väijyt minua ja tahdot viedä minulta hengen.
Kun Daavid lopetti puheensa, Saul sanoi: ”Poikani Daavid, sehän on sinun äänesi!” Ja Saul puhkesi itkuun ja sanoi Daavidille: ”Sinä olet oikeassa, minä väärässä! Olet tehnyt minulle pelkkää hyvää, mutta minä olen maksanut sen sinulle pahalla. Sinä olet tänään osoittanut, että tahdot minulle vain hyvää. Kun Herra luovutti minut sinun käsiisi, et tappanut minua. Kun joku kohtaa vihollisensa, hän ei päästä tätä suosiolla pois. Palkitkoon Herra sinulle hyvän työn, jonka tänään olet tehnyt minulle! Nyt tiedän, että sinusta tulee kuningas ja että Israelin valtakunta pysyy lujasti käsissäsi.”

1. Joh. 3:11–18
Tämä on se sanoma, jonka te alusta alkaen olette kuulleet: meidän tulee rakastaa toisiamme. Me emme saa olla sellaisia kuin Kain, Pahan lapsi, joka tappoi veljensä. Ja miksi hän tappoi tämän? Siksi, että hänen omat tekonsa olivat pahoja mutta hänen veljensä teot oikeita.
Älkää ihmetelkö, veljet, jos maailma teitä vihaa. Me rakastamme veljiämme, ja siitä me tiedämme siirtyneemme kuolemasta elämään. Joka ei rakasta, pysyy kuoleman vallassa. Jokainen, joka vihaa veljeään, on murhaaja, ja te tiedätte, ettei iankaikkinen elämä voi pysyä yhdessäkään murhaajassa. Siitä me olemme oppineet tuntemaan rakkauden, että Jeesus antoi henkensä meidän puolestamme. Samoin olemme me velvolliset panemaan henkemme alttiiksi veljiemme puolesta. Jos joku, jonka toimeentulo on turvattu, näkee veljensä kärsivän puutetta mutta sulkee häneltä sydämensä, kuinka Jumalan rakkaus voisi pysyä hänessä?
Lapseni, älkäämme rakastako sanoin ja puheessa, vaan teoin ja totuudessa.

Matt. 5:43–48
Jeesus sanoi:
”Teille on opetettu: ’Rakasta lähimmäistäsi ja vihaa vihamiestäsi.’ Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihamiehiänne ja rukoilkaa vainoojienne puolesta, jotta olisitte taivaallisen Isänne lapsia. Hän antaa aurinkonsa nousta niin hyville kuin pahoille ja lähettää sateen niin hurskaille kuin jumalattomille. Jos te rakastatte niitä, jotka rakastavat teitä, minkä palkan te siitä ansaitsette? Eivätkö publikaanitkin tee niin? Jos te tervehditte vain ystäviänne, mitä erinomaista siinä on? Eivätkö pakanatkin tee niin? Olkaa siis täydellisiä, niin kuin teidän taivaallinen Isänne on täydellinen.”