Ajatuksia Suomesta: Ihmiset ovat kannustavia ja mukavia
Vietän paljon aikaa vapaaehtoistyötä tehden. Auttamalla muita autan samalla itseänikin, Vapaaehtoistyö vie ajatuksia pois sodasta, sanoo ukrainalaislähtöinen Irina Schlapak.
Ouluun tulleita pakolaisia auttavan Help Centerin tiloissa Torikadulla on jo useammassa pinossa joulupaketteja, jotka joulupukki jakaa ukrainalaisten pikkujouluissa alle 18-vuotiaille.
– Sotaa paenneilla lapsilla ei ole helppoa vieraassa maassa. Nätisti paketoitu lahja voi pieneltä osaltaan ilahduttaa, sanoo keskuksessa vapaaehtoisena toimiva Irina Schlapak.
Oulussa on noin 800 ukrainalaista, Oulun seudulla kaikkiaan noin 1500.
Irina Schlapak tuli Suomeen Luhanskin alueelta maaliskuussa 2022, kuukausi sen jälkeen kun Venäjä aloitti hyökkäyssodan Ukrainassa.
Läheiset – äiti ja 23-vuotias poika – jäivät Ukrainaan. Heitä Irina ei ole tavannut kasvokkain lähtönsä jälkeen. Yhteyttä pidetään puhelimitse ja sosiaalisen median kautta.
– Monilla ukrainalaisperheillä on nyt sama kohtalo: elää erossa toisistaan.
Kaikki ihmiset ovat ystävällisiä, kannustavia, auttavaisia, todella mukavia. Tykkään suomalaisista.
Kahden vuoden Suomessa asumisen jälkeen Irina pystyy listaamaan nopeasti parhaat asiat Suomessa.
– Luonto, ihmiset ja tietenkin turvallisuus. Täällä minun ei tarvitse nukkua kylpyhuoneessa pommituksilta suojassa, täällä minun ei tarvitse hätkähtää jokaista kovaa ääntä.
– Kaikki ihmiset ovat ystävällisiä, kannustavia, auttavaisia, todella mukavia. Tykkään suomalaisista.
– Me ukrainalaiset olemme kiitollisia Suomen valtiolle ja suomalaisille ihmisille kaikesta saamastamme avusta.
Irina sanoo yrittävänsä olla miettimättä liikaa sotaa. Kielen opiskelu ja vapaaehtoistyö tuovat kaivattua rytmiä päiviin.
– Vietän paljon aikaa Help Centerissä. Auttamalla muita autan samalla itseänikin.
Vapaaehtoisten pitämässä tukikeskuksessa Irina ottaa vastaan, lajittelee ja järjestelee lahjoituksia sekä pitää kerhoja. Mielialan ylläpidossa auttaa myös kuoroharrastus.
Suomen kieltä Irina opiskelee kahdesti viikossa Oulun kaupungin monikulttuurikeskus Villa Victorissa. Parhaillaan käydään läpi aikamuotoja.
– Imperfekti! Oi… Irina pitää paljonpuhuvan tauon.
– Vaikka olen taustaltani kielenopettaja, suomea ei silti ole helppo oppia. Kielessä ei ole latinalaisten kielten logiikkaa.
Motivaatio kielen oppimiseen on kova: ilman riittävää suomen kielen osaamista hän ei pysty tekemään työtään. Alun perin englantia yliopistossa opettanut Irina ryhtyi vuonna 2014 tulkiksi.
Itsenäisyyspäivänä television ääressä
Kysymys tulevaisuudesta vetää sanavalmiin Irinan pitkäksi aikaa hiljaiseksi.
– Tietenkin toivon, että sota loppuu ja perheet voivat elää jälleen yhdessä.
– Ajattelen, että sota ei jatku enää pitkään. Hyvä niin. Ainakaan ihmisiä ei sitten enää kuolisi tai palaisi kotiin ilman jalkaa, ilman kättä tai henkisesti vammautuneena.
–Ja kun sota aikanaan loppuu, jokaista ihmistä tarvitaan jälleenrakennukseen.
Itsenäisyyspäivänä Irina asettuu television ja Linnan juhlien ääreen.
– Katsomaan, kenellä on kaunein puku, Irina naurahtaa.
Tiedossa on myös videopuhelu äidille, jolla on syntymäpäivä 6. joulukuuta.
Jaa sivu eteenpäin
Lue artikkeliin liittyviä aiheita
Mitä mieltä olit artikkelista?
Millaisia ajatuksia tai tunteita juttu herätti? Haluatko lähettää viestin haastatellulle tai jutun tekijälle? Anna risuja tai ruusuja alla olevalla lomakkeella. Arvomme palkintoja palautteen antajien kesken, joten jätä yhteystietosi, mikäli haluat osallistua arvontaan.