Kiusaamisen jäljet voivat kulkea mukana vuosia

Kiusaamisen vaikutukset näkyvät vielä pitkään itsetunnossa, ihmissuhteissa ja tavassa suhtautua itseensä.

– Kiusaamiskokemuksissa toistuu usein ajatus siitä, että vika on kiusatuksi tulleessa itsessään. Häpeä ja itsensä syyllistäminen voivat jäädä elämään vuosiksi, sanovat ODL TukiHelmi -hankkeen asiantuntija Sari Paihonen sekä projektikoordinaattori Maija Korpisaari.

He puhuvat kiusaamisesta myös kiusaamisväkivaltana.

Kyse ei ole heidän mukaansa harmittomista konflikteista tai satunnaisista tilanteista, vaan pitkäkestoisesta vallankäytöstä, joka voi rikkoa turvallisuuden tunnetta ja käsitystä omasta arvosta.

Kiusaamisväkivalta jättää usein jälkiä, jotka eivät näy päällepäin.

– Kiusaamisväkivalta jättää usein jälkiä, jotka eivät näy päällepäin. Siksi sen vaikutukset voivat kulkea mukana vielä pitkään senkin jälkeen, kun kiusaaminen on jo päättynyt, Korpisaari sanoo.

Hankkeessa on kohdattu kolmen vuoden aikana yli 120 nuorta. Monelle kiusaaminen on ollut pitkäkestoista.

– Kiusaaminen ei useinkaan ole yksittäinen tilanne, vaan ilmiö, joka vaikuttaa koko arkeen pitkään, Korpisaari sanoo.

Vähättely syventää häpeää

Korpisaaren ja Paihosen mukaan moni nuori on hakenut apua, mutta ei ole tullut aidosti kuulluksi. Kiusaamisväkivallan tunnistaminen on olennaista, sillä vähättely voi pahentaa seurauksia.

– Jos väkivalta normalisoidaan tai ohitetaan, nuori jää yksin kokemuksensa kanssa ja alkaa helposti syyttää itseään, Paihonen sanoo.

Jos väkivalta normalisoidaan tai ohitetaan, nuori jää yksin kokemuksensa kanssa ja alkaa helposti syyttää itseään.

Tämä voi johtaa siihen, että nuori alkaa epäillä omia tunteitaan.

– Kiusaaminen voi loppua, mutta epävarmuus ja varuillaan olo jäävät, Korpisaari toteaa.

ODL TukiHelmi on keskittynyt kiusaamisen jälkihoitoon.

– Ihminen voi pärjätä ulospäin hyvin, mutta kantaa sisällään kokemuksia, joita ei ole koskaan saanut käsitellä rauhassa, Paihonen sanoo.

Kiusaamisen jäljet voivat tuntua ahdistuksena ja näkyä opintovaikeuksina, sosiaalisten tilanteiden pelkona, heikkona minä-pystyvyyden tunteena tai vaikeutena luottaa muihin.

Kolme asiaa työn ytimessä

ODL TukiHelmen työssä korostuvat itsetuntemus, itsemyötätunto ja itsetunto.

– Kun ihminen oppii ymmärtämään omia reaktioitaan ja suhtautumaan itseensä lempeämmin, itsetunto alkaa vahvistua vähitellen, Korpisaari sanoo.

– Itsetunto ei vahvistu käskemällä, vaan itsetuntemuksen ja itsemyötätunnon kautta.

Työ on pitkäjänteistä, ja muutos tapahtuu usein pienin askelin arjessa.

ODL TukiHelmi päättyy huhtikuun lopussa, mutta Paihosen ja Korpisaaren mukaan tarve jälkihoidolle ei ole katoamassa.

– Kiusaamisen ennaltaehkäisy on tärkeää, mutta se ei riitä yksin. Myös kiusaamisen seurauksiin tarvitaan tukea, Paihonen sanoo.

Myös kiusaamisen seurauksiin tarvitaan tukea.

ODL TukiHelmen jälkeen toimintaa jatkaa e-TukiHelmi, etänä toteutettava kiusaamisen jälkihoidon muoto. Sen avulla tukea on mahdollista saada myös silloin, kun kasvokkaisiin tapaamisiin ei ole mahdollisuutta.

Hankkeen aikana on koulutettu eri alojen ammattilaisia tunnistamaan kiusaamisen jälkiä ja kohtaamaan nuoria traumasensitiivisesti.

Koulutuksissa on käsitelty muun muassa kiusaamisen pitkäaikaisia vaikutuksia, traumareaktioita sekä sitä, miten kiusaamisesta voi ja kannattaa kysyä.

– Olemme halunneet vahvistaa ammattilaisten rohkeutta ottaa kiusaaminen puheeksi ja antaa sille aikaa. Usein jo se, että joku uskoo ja kuuntelee, on nuorelle merkittävä kokemus, Korpisaari sanoo.

– Jos kiusaamiskokemukset uskalletaan ottaa vakavasti ja niistä kysytään herkemmin, moni ei jäisi yksin kokemustensa kanssa.

Fakta: TukiHelmi

• ODL:n hanke; toteuttaja Oulun Diakonissalaitoksen Säätiö sr, joka juhlii tänä vuonna 130-vuotista taivaltaan
• Rahoitus sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskukselta (STEA)
• Keskittyy kiusaamisen jälkihoitoon
• Tarkoitettu 16–35-vuotiaille kiusaamista kokeneille nuorille sekä nuorille aikuisille
• Toimintamuotoina yksilö- ja ryhmäkeskustelut sekä ammattilaisille suunnatut koulutukset
• Vuosien 2023–2026 aikana kohdattu yli 120 nuorta

Johanna sai tukea TukiHelmi-hankkeesta. Hän toivoo, että mahdollisimman moni kiusaamisen uhri saisi apua. 

Kuuntelijaa oli vaikea löytää

Johanna oppi jo kolmannella luokalla, miltä tuntuu, kun kaveruus muuttuu kiusaamiseksi. Kiusaaminen ei ollut yksittäisiä hetkiä tai ohimenevää naljailua, vaan jotakin, joka kulki mukana päivästä ja vuodesta toiseen.

Kiusaajia oli useita. Osa heistä oli aluksi kavereita – tai ainakin siltä tuntui. Ystävyyssuhteet muuttuivat, katkesivat tai kääntyivät Johannaa vastaan.

– Se tuntui pahimmalta, kun ei oikein tiennyt, keneen voi luottaa, Johanna sanoo.

Se tuntui pahimmalta, kun ei oikein tiennyt, keneen voi luottaa.

Johanna tiesi, että apua on saatavilla aikuisilta, ja hän haki sitä.

Hän kuitenkin joutui kokemaan, ettei apu vastannut hänen tarpeisiinsa. Osa aikuisista vähätteli tapahtunutta tai antoi ymmärtää, että hänen pitäisi itse muuttaa tapaansa olla.

Vähitellen syyllisyys alkoi kääntyä häntä itseään kohti.

– Kun sanotaan, että ”pitäisikö sun katsoa peiliin” tai että asiat pitäisi vain päästää toisesta korvasta ulos, se jää kyllä mieleen, Johanna sanoo.

Vanhemmat tukivat ja yrittivät auttaa parhaansa mukaan. Isä teki kiusaajista jopa rikosilmoituksen, ja apua etsittiin monesta suunnasta.

Silti Johanna koki jäävänsä tilanteen kanssa yksin.

Tukihenkilötoimintaan hän ei päässyt, koska koulunkäynti sujui eikä hän täyttänyt tiukkoja kriteerejä. Apu tuntui olevan tarkoitettu vasta siinä vaiheessa, kun tilanne on jo täysin kriisiytynyt.

Koulu ei tuntunut turvalliselta

Pahimpina aikoina Johannaa auttoivat perheen tuki ja ajatus siitä, että kiusaaminen ei voi kestää ikuisesti.

Kiusattuna hän oppi viettämään suuren osan ajasta yksin, kavereita hänellä ei juuri ollut.

Viidennellä luokalla perheeseen tullut koira toi arkeen lohtua ja turvaa – etenkin silloin, kun kiusaamiskokemukset alkoivat pahentua.

Kiusaaminen oli pääosin henkistä, mutta siihen liittyi myös tönimistä ja fyysistä uhkaa.

Kiusaaminen jatkui paikkakunnan vaihdosta huolimatta puhelimen ja sosiaalisen median kautta. Kyse ei ollut yksittäisistä tilanteista, vaan pitkäkestoisesta kokemuksesta, jota asiantuntijat kuvaavat kiusaamisväkivaltana.

Koulu ei tuntunut Johannasta turvalliselta paikalta. Hän kertoo lähteneensä koulusta kesken päivän itkien kotiin, kun olo kävi liian raskaaksi.

– Muistan itkeneeni aina aamuisin, etten halua mennä kouluun.

Vihdoin kuulluksi

Lopulta Johanna sai vinkin keväällä 2023 aloittavasta TukiHelmi -hankkeesta.

Hän lähti mukaan avoimin mielin, osittain siksi, että halusi itsekin olla hyödyksi ja auttaa muita samassa tilanteessa olevia. Hän koki olevansa eräänlainen kokemusasiantuntija.

ODL:n TukiHelmessä Johanna osallistui yksilökeskusteluihin. Ryhmätoiminta ei tuntunut hänestä luontevalta pitkän kiusaamistaustan vuoksi.

Yksilötapaamisissa hän koki tulevansa kuulluksi tavalla, jota ei ollut aiemmin kokenut.

Siellä sanottiin ääneen, ettei se ollut minun vikani.

– Siellä sanottiin ääneen, ettei se ollut minun vikani, Johanna kertoo. Sitä oli jotenkin vaikea uskoa, mutta samalla se tuntui helpottavalta.

TukiHelmen työntekijän kanssa käytiin läpi paitsi kiusaamiskokemuksia, myös sitä, miten ne olivat vaikuttaneet Johannaan. Hän oppi tunnistamaan omia rajojaan ja suhtautumaan itseensä lempeämmin.

Itsemyötätunto oli hänelle uusi asia – ja vähitellen myös tärkeä. Samalla hän ymmärsi, ettei hänen kokemuksensa ollut poikkeus.

Mennyt jää taakse

Kiusaaminen ei ole enää aktiivista, mutta mennyt tulee välillä mieleen yllättäen aivan tavallisissa tilanteissa. Asian käsitteleminen on ollut raskasta, mutta samalla välttämätöntä.

Tällä hetkellä Johanna opiskelee kaksoistutkintoa, ja koulunkäynti sujuu hyvin.

Arjessa häntä kannattelevat elokuvat, taide, muoti ja kulttuuri. Elokuvat ovat hänelle tapa hengittää ja levätä, olla hetken jossain muualla. Taide ja luovuus antavat tilaa ajatella ja tehdä omilla ehdoilla.

Parhaan ystävänsä Ellan Johanna löysi netistä. Heidät yhdisti sama musiikkimaku.

Ystävyys on tärkeä, vaikka välimatkaa on paljon. Johannalle se, että edes yksi ihminen pysyy, merkitsee enemmän kuin moni osaa ajatella.

Kiusaamiskokemukset eivät ole unohtuneet, eikä niiden tarvitsekaan. Johanna tietää nyt, ettei hänen kokemansa määritä sitä, kuka hän on.