Haukiputaan kirkon alla on yli 200 ihmisen viimeinen leposija

Jykevän ja matalan oven takana Haukiputaan kirkon entisessä sakastihuoneessa aukenee tutustuttavaksi kiinnostava siivu paikallishistoriaa.

Kirkkohautamuseo kertoo 1600–1700-luvun hautauskulttuurista, kirkon alle haudatuista vainajista sekä haudoista tehdyistä löydöksistä valokuvin ja tekstein.

Kirkon lattian alle on haudattu ainakin 204 vainajaa. Ensimmäiset arkistomaininnat Haukiputaan kirkkohautauksista ovat vuodelta 1689. Viimeinen hautaus tehtiin vuonna 1765.

Haukiputaan kirkkohautamuseossa on hyödynnetty Oulun yliopiston tutkimustietoa Haukiputaan kirkkohaudoista.

Kirkon alta on löydetty poikkeuksellisen hyvin säilyneitä muumioituneita vainajia sekä erittäin hyvin säilyneitä hautatekstiilejä ja hautakoristeita.

Museokäynti ei kuitenkaan ulotu lattian alle.

– Ensinnäkin tilassa ei edes mahtuisi liikkumaan seisaallaan. Toisekseen vainajilla halutaan säilyttää hautarauha. Hautoihin päästään kurkistamaan Oulun yliopiston tutkijoiden työn kautta, sanoo seurakunnan kappalainen Outi Pohjanen.

Museossa on nähtävillä muun muassa vainajien nimiluettelo sekä tietoa heidän kuolinsyistään.

Kirkon alla sielun uskottiin olevan turvassa

Kirkkoon hautaaminen oli keskiajalta 1700-luvun loppuvuosikymmenille saakka yleinen hautaustapa.

Vainajan sielun uskottiin olevan paremmassa turvassa, kun hautapaikka oli kirkon läheisyydessä tai vielä mieluummin sen katon alla.

Aluksi kirkkoon haudattiin vain papisto ja varakkaampi porvaristo. Myöhemmin tapa yleistyi myös alempien säätyjen keskuudessa. Haukiputaan kaltaisessa maaseutuseurakunnassa kotikirkkonsa alle haudattiin ihan tavallisia talonpoikia.

Valtaosa arkuista on aikanaan sijoitettu hautakammioihin. Niitä omisivat muun muassa Balkholmin, Haipuksen, Luukilan ja Raution suvut.

Kuolema oli läsnä arjessa eri tavalla kuin nyt

Pohjaselle itselleen on ollut kirkkohautamuseoon tutustumisen kautta pysäyttävää havaita, kuinka karua elämä on ollut tuon ajan ihmisille.

– Tänä päivänä kuoleman todellisuutta yritetään peitellä tai väistellä, mutta 1600–1700-luvun ihmiselle se ei ollut mahdollista.

Kulkutaudit raivosivat kansan keskuudessa. Lapsikuolleisuus oli 1800-luvun puoliväliin saakka korkea: noin 40 prosenttia lapsista kuoli alle 4-vuotiaina.

– Arki on ollut kirjaimellisesti kamppailua elämästä ja kuolemasta, Pohjanen toteaa.

Arkkujen sisäpuolelle laitettiin kauniita koristeita

Vainajat laitettiin arkkuun ikään kuin nukkumaan ja odottamaan ylösnousemusta.

Erityisen kauniisti haudattiin pikkulapsena kuolleet. Usein esimerkiksi lapsen käteen asetettiin lasihelmistä ja silkkikankaista valmistettu kukkakoriste.

Näiden hautakoristeiden tekeminen lapsivainajille oli paikkakunnan nuorten tehtävä.

– Eikö kuulostakin karulta jo mielikuvana, että nykypäivän rippikouluikäiset kokoontuisivat valmistamaan koristeita haudattaville lapsille, Pohjanen vertaa.

Museo ei ole tuttu vielä kaikille putaalaisillekaan

Kirkkohautamuseo avattiin syksyllä 2022.

– Ajatus museosta lähti havainnosta, että emme oikeastaan osanneet kertoa kirkossa vieraileville paljon mitään näistä omista kirkkohautauksistamme, Outi Pohjanen sanoo.

Pohjanen otti yhteyttä Oulun yliopistossa työskentelevään arkeologiin kyselläkseen, miten seurakunta pääsisi käsiksi asiaa koskevaan aineistoon. Seurakunta saikin käyttöönsä tutkimustietoa jota oli syntynyt kun hautoja tutkittiin kolmeen otteeseen 1990- ja 2010-luvuilla.

Kirkkohautamuseon äidiksi Pohjanen ei kuitenkaan halua tulla kutsutuksi.

– Se on turhan isosti sanottu. Toimin vain dynamona ja laitoin asiaa eteenpäin.

Jos kirkkohautamuseo ei vielä ole tuttu, kesällä voisi löytyä sopiva hetki vierailla paikallishistoriaan tutustumassa.

• Kirkkohautamuseo on avoinna 9.6.–1.8. maanantaista torstaihin kello 12–18 ja perjantaisin kello 12–17. Museoon on mahdollista päästä myös muulloin, ajankohta sovitaan kirkkoherranviraston kanssa (haukiputaan.seurakunta@evl.fi tai 08 5471 185)