Mielikuvakysely antoi ajattelemisen aihetta Limingassa

Helposti lähestyttävä, hyväksyvä, yhteisöllinen, tuttu ja turvallinen. Näin suurin osa vastaajista määritteli mielikuvansa Limingan seurakunnasta.

Seurakunnan tekemään kyselyyn saatiin hyvien arvioiden lisäksi myös vähemmän mairittelevia vastauksia. 

– Osa nuorista aikuisista kuvaili seurakuntaa sanoilla välinpitämätön, etäinen ja sisäänpäin kääntynyt, kertovat kyselyä tehneessä ryhmässä mukana olleet diakoniatyöntekijä Piia Pengerkoski ja nuorisotyönohjaaja Kirsi Junnonaho.

Seurakunnan halutaan  pitävän heikoimpien puolia

Limingan seurakunnan työntekijät ja luottamushenkilöt ovat työstäneet vuoden mittaan seurakunnan strategiaa. Heidän ajatustensa sekä kyselyssä saatujen vastausten pohjalta tiivistettiin seurakunnan lähivuosien painopistealueet. 

Ne ovat seurakuntayhteyden vahvistaminen, perheiden hyvinvoinnin vahvistaminen,  yhteisöllisyyden lisääminen, nuorten kohtaamisen lisääminen sekä viestinnän tehostaminen.

Liminkalaiset saivat kyselyssä kertoa, mitkä ovat heidän mielestään tärkeitä arvoja seurakunnan toiminnassa.

Tärkeimpänä pidettiin sitä, että seurakunta pitää työllään heikoimpien puolia.

Vastaajat toivoivat myös seurakunnasta yhteisöä, johon kuuluu mielellään. Tärkeiksi asioiksi koettiin myös yhdenvertaisuus ja tasa-arvo seurakunnan toiminnassa.

Hyväksyvä, lapsiperheitä tukeva,  rohkeasti evankeliumia kertova

Liminkalaisilta kysyttiin lisäksi, minkälaisena he haluaisivat nähdä seurakunnan kymmenen vuoden kuluttua. 

– Seurakuntana, joka vie aktiivisena ja rohkeasti evankeliumia ihmisille. Mukavana, hyväksyvänä ja lapsiperheitä tukevana yhteisönä, Junnonaho ja Pengerkoski tiivistävät.

– Kunpa saisimme mukaan heidätkin, joita emme vielä kohtaa. Työni kautta näen, että seurakunta tosissaan voi olla tärkeä paikka jonne tulla, sanoo diakoniatyötä tekevä Pengerkoski.

Nuorisotyötä tekevä Junnonaho iloitsee, että yleisin seurakuntaa kuvaava vastaus oli ”helposti lähestyttävä ja hyväksyvä”. 

– Moni nuori on kertonut, että seurakunta on ollut jopa ainoa paikka, jossa nuori on tullut hyväksytyksi sellaisena kuin on.

Pengerkosken mukaan sama näkyy diakoniapuolen toiminnassa: ”Täällä saa olla sellainen kuin on”, Pengerkoski on kuullut monen toteavan.

Nuorten aikuisten ikäluokkaan meidän pitää selvästi nyt satsata.

Kun kyselyn tuloksia on purettu ja pureksittu, erityisesti nousee esiin tarve tavoittaa 20–30-vuotiaat. 

– Nuorten aikuisten ikäluokkaan meidän pitää selvästi nyt satsata. Jos nuoret aikuiset pitävät seurakuntaa etäisenä, kertooko tämä siitä, että emme ole onnistuneet viestinnässä, Pengerkoski ja Junnonaho miettivät. 

Kun jättää vastaamatta, onko seurakunta yhdentekevä?

Kyselyyn saatiin vähän yli sata vastausta.  

– Kyselyä tuotiin esille monin keinoin: jaoimme linkkiä sosiaalisen median kanavissa, kouluilla oli esillä QR-koodi jolla pääsi kyselyyn suoraan puhelimella ja tulostimme kyselyitä ihan paperille esimerkiksi ikäihmisten kerhoihin.

Tähän nähden vastausmäärä jäi kovin pieneksi. Pengerkoski ja Junnonaho sanovat pohtineensa paljon, mistä tämä kertoo.  

– Oliko alun alkaenkin epärealistista ajatella, että tavoittaisimme heitä, jotka eivät ole seurakunnan toiminnassa mukana, Pengerkoski miettii. 

– Tarkoittaako vähäinen vastaajamäärä sitä, että muille paitsi vastanneille seurakunta on yhdentekevä? Vai sitä, että ei ole tarvetta vastata, koska ollaan tyytyväisiä nykytilaan, Junnonaho arvuuttelee.

– Seurakunnalla oli kumminkin aidosti halu kuulla ihmisten näkemyksiä ja toiveita. Emme halua olettaa tai kuvitella, mitä he seurakunnalta toivovat.

Piia Pengerkoski ja Kirsi Junnonaho harmittelevat, että seurakunnan mielikuvakyselyyn saatiin kovin vähän vastauksia. ”Seurakunnalla oli aidosti halu kuulla ihmisten näkemyksiä ja toiveita”, he sanovat.