Moottorisahalla taidetta

Kun on elämänutelias, törmää kaikenlaiseen, sanoo lumijokinen Heikki Laurila. Tällä hän viittaa moottorisahaveistoon. Se on taiteista kiinnostuneen Laurilan viimeisin harrastus. 

– Öljyväreillä maalaamisen aloitin jo lapsena. Olin yleensä pettynyt lopputulokseen: valmis kuva ei ollutkaan hieno ja väritkin tuntuivat usein räikeiltä.

Laurila jatkoi sinnikkäästi.

 – Maalasin vain lisää ja vähän opiskelin sitä kirjoistakin. 

– Aikuisiällä kuulin temmesläisen taidemaalarin Seppo Similän sanomana, että ei taiteilu mikään lahja ole, se on pitänyt oppia kovalla työllä ja kantapään kautta.

Itsensä toteuttaminen on kilpailemista mieluisampaa

Innostus moottorisahaveistosten tekoon on peräisin Yli-Iistä. Lapsuudessaan Laurila ihaili Kalle Julkusen tekemiä puuveistoksia Maalismaan saaressa Iijokivarressa. 

Laurila on myös kilpaillut moottorisahaveistossa. 

– Monet ovat kannustaneet osallistumaan kilpailuihin, mutta itsestä on alkanut tuntua, että tarvitseeko sitä enää tässä iässä kilpailla. Mieluummin toteutan omaa taiteellisuuttani ja nautin siitä. 

– Me suomalaiset olemme vähän suorittajakeskeistä kansaa. Jos käyt puolukassa, heti on joku kyselemässä, paljonko sait, Laurila naurahtaa.

Eihän meillä ole tapana esimerkiksi koristella asuintalojen ikkunanpieliä. Kaikki rakentaminen on tehokasta ja suoraviivaista.

Heikki Laurila

Kirkkotaide on kiinnostanut Laurilaa aina. Matkoilla on tullut tutuksi monen Venäjän ja Euroopan kirkon kirkkotaide.

Hän harmittelee, että Suomessa taidetta ja kädentaitoja ei ole osattu arvostaa samalla tavalla kuin muualla. 

– Eihän meillä ole tapana esimerkiksi koristella asuintalojen ikkunanpieliä. Kaikki rakentaminen on tehokasta ja suoraviivaista. 

Laurila miettii, että ehkä tämä liittyy sodanjälkeiseen aikaan – aikaa koristeiden tekoon ei ollut, kun piti jälleenrakentaa maata.

Huolena nuorten kädentaitojen hiipuminen

Laurila pelkää, että puurakentamisen osaaminen häviää, ellemme pidä varaamme. 

– Ei hirsirakentamisen taidon kannata antaa kadota. Hirsi on kuitenkin elinkaareltaan ylivertainen. Minkä uudemman rakennusmateriaalin elinkaari on 300 vuotta?

Laurilan oma perinteisin menetelmin rakennettu hirsitalo tehtiin talkoilla. 

– Mukana oli varttuneempia perinnerakentamisen osaajia, joilta opin monenlaista.

Luonto- ja ympäristöalan opettajana toimiva Laurila on erittäin huolissaan nuoremman polven kädentaidoista. Ne hiipuvat.

Vapaalla sivistystyöllä on Laurilan mielestä iso rooli suomalaisten kädentaitojen ylläpitäjänä. 

– Esimerkiksi kansalaisopistot tarjoavat mahdollisuuden lähteä oppimaan omalta tasoltaan sekä tilat ja työkalut harrastamiseen. Kaupunkilaisen ulottuvilla harvoin on puuliiteriä tai vajaa, jossa harjoittaa kädentaitoja.

Talkoohenkeä kirkkopuiston uudistamisessa

Talkoohenki on Laurilan mukaan Lumijoella voimissaan. Hän itse talkoili kevään ja kesän aikana laatimalla suunnitelman kirkon vieressä olevan kirkkopuiston uudistamiseksi. 

– Itse havahduin huomaamaan, kuinka helposti luonnon monimuotoisuutta voi lisätä melkeinpä minne vaan.

Laurilan käsialaa ovat myös kirkkopuiston hirsinen alttari ja sen Jeesus-patsas.

– Tässä näkyy käyvän muun muassa koululaisryhmiä ja perheitä. Moottoripyöräilijöitä ja autollakin tulevia tässä pysähtyy. Lumijokisilta on tullut aitoa kiitosta, Laurila iloitsee.