Kesäkodin neuleleirillä naurettiin, neulottiin ja hiljennyttiin

Tyrnävän seurakunnan arjessa erilaiset käsityöpiirit ovat koonneet osallistujia vuosikausia. Eikä Tyrnävä tässä asiassa taida olla kovinkaan poikkeuksellinen seurakunta, sillä silmukoihin on siunattu kautta aikojen monen monta rukousta.

Hyväntekeväisyyteen neulominen on ollut vuosikymmenien ajan hyvä tapa tehdä vapaaehtoistyötä ja välittää lähimmäisenrakkautta. Kutimet kädessä on istuttu ystävien kanssa yhdessä tai vietetty ompeluseuroja pysähtyen sanan ja virsien äärelle.

Tänä syksynä saimme viettää ensimmäistä kertaa neuleiden parissa leiriviikonlopun seurakunnan kesäkodilla. Leirille kokoontui toistakymmentä eri ikäistä neuleharrastajaa.

PERJANTAI

Leiri alkoi perjantai-iltana, jolloin osallistujat saapuivat leiripaikalle joustavasti oman aikataulunsa mukaan.

Illan ohjelmassa oli neuleiden lisäksi saunomista uudistetussa saunarakennuksessa. Monelle leiriläiselle kerta olikin ensimmäinen kesäkodin saunarakennuksen löylyissä.

Herkuttelimme, juttelimme ja rukoilimme rukouksemme yhteiseen rukousneuleeseen, joka illan aikana rakentui eriväristen raitojen rikastamaksi.

Puikot viuhuivat ja neuleet etenivät niin alakouluikäisen harrastajan, kuin vanhempienkin osallistujien käsissä. Ja mikä parasta, juttu taisi luistaa jopa lujempaa kuin lankakerä ja naurunremakka kaikua kauemmas kuin lankametrit olisivat riittäneet.

Leppoisassa ja turvallisessa tunnelmassa oli varaa kyyneleitäkin tirauttaa. Totesimme vain levollisesti yhdessä, että tätäkin on elämä.

Illan hämärtyessä osa leiriläisistä suuntasi oman kotiin nukkumaan, toiset löysivät petipaikan leirikeskuksen majoitustiloista ja osa puolestaan riippumatosta kesäkodin pihamaalta.

Yöpyminen onnistui myös riippumatossa.

LAUANTAI

Aamulla saimme herätä kiireettömästi aamupalalle ja aloittaa neuletöiden edistämisen kaikessa rauhassa. Kerroimme toisillemme erilaisia neulemuistoja ja tarinoita siitä, mikä meidät itse kenenkin saa tarttumaan puikkoihin.

Leirin saimme päättää leirikirkkoon, jossa saimme nauttia ehtoollisen lahjasta.

Lauloimme viikkomessun aluksi virren 503, ”…Taivaan Isän lähellä, nauraa saa ja itkeä”.

Sanat olivat kyllä tuossa hetkessä totisinta totta. Tuntui, että leirillä saimme kokea jotakin kovin oleellista seurakuntayhteyden tärkeydestä. Vietimme arkea sellaisena kuin olemme – yhdessä toinen toistemme ja Jumalan kanssa.

Leiri päätettiin viikkomessuun ja ehtoolliseen.