Perinteet kuten kynttilän vienti haudalle lohduttavat ja kannattelevat

Haudoilla käyminen pyhäinpäivänä on yhteisöllinen, usein sukupolvelta toiselle periytyvä perinne. Perinteet ja rituaalit lohduttavat ja kannattelevat juuri siksi, että niihin saa osallistua osana yhteisöä ja ketjua: näin me ihmiset olemme selviytyneet sukupolvesta toiseen, sanoo psykoterapeutti ja teologian tohtori Heli Pruuki.  Kirjoituksessaan kirkon verkkosivuilla Pruuki pyhäinpäivän alla pohtii kuolemaa ja surua.

Suru voi olla elinikäinen kumppani, joka on osa elämää. Kuolemaa ja siihen liittyviä tunteita voi käydä läpi esimerkiksi kirjoittamalla ja puhumalla läheisten tai seurakunnan työntekijän kanssa.

– Kuolemaan liittyvillä seremonioilla ja rituaaleilla on tärkeitä tehtäviä ja merkityksiä. Hautajaiset ja muistotilaisuus auttavat ihmistä käsittelemään menetystään, jäsentämään sekavilta tuntuvia tapahtumia ja jättämään jäähyväisiä. Konkreettiset surunilmaisut, kuten kukkien vieminen haudalle, helpottavat tunteiden käsittelyä. Kun yhdessä käydään haudalla, voidaan samalla jutella, surra ja muistella yhdessä, Pruuki kirjoittaa.

Kirkon pyhäinpäivän verkkosivuilta löytyy myös pappien kirjeitä läheisensä menettäneelle. Kirjoittajien joukossa on arkkipiispa emeritus John Vikström.

Oman kuolevaisuuden muistaminen luo elämälle erityisen arvon

Pyhäinpäivänä saamme pysähtyä muistelemaan elämäämme vaikuttaneita henkilöitä, jotka ovat jo kuolleet. Meissä kaikissa on jälkiä aiemmista sukupolvista ja ihmisistä. Päivä antaa meille tilaa ajatella omaa kuolevaisuuttamme, nähdä se, mikä on tärkeää elämän arjessa.

– Antiikin sanonnassa Memento mori – muista kuolevaisuutesi piilee syvä viisaus. Oman kuolevaisuuden muistaminen luo elämällemme sen erityisen arvon, kirkkohallituksen asiantuntija Kirsi Erkama pohtii.

Kirkossa luetaan kuolleiden nimet ja sytytetään heille kynttilät

Pyhäinpäivää vietetään tänä vuonna lauantaina 2. marraskuuta.

Pyhäinpäivänä hautausmaille syttyy kynttilöiden valomeri. Hautausmailla voi kohdata seurakuntien työntekijöitä ja keskustella heidän kanssaan.

Monissa seurakunnissa vietetään jumalanpalveluksia tai hartaushetkiä, jossa sytytetään kynttilöitä edellisen vuoden aikana kuolleiden seurakunnan jäsenten muistolle. Näihin tilaisuuksiin kutsutaan erityisesti niitä, joiden kokema suru ja menetys on juuri tapahtunut. Seurakuntien pyhäinpäivän tapahtumia löytyy seurakuntien verkkosivuilta.

Kuoleman koskettaessa paljastuu elämän rajallisuus. Seurakunnan työntekijät auttavat muussakin kuin hautajaisten järjestämisessä. Kuolemaan liittyvistä ajatuksista ja tunteista voit puhua papin tai diakoniatyöntekijän kanssa. Sairaalapapit ovat keskustelukumppaneina sairaalassa.