Suomen lippu salkoon
On aina mukavan näköistä, kun talon pihassa liehuu Suomen lippu, sanoo Antti Löfbacka. Hän liputtaa mielellään, mutta ei koe painetta nostaa lippua salkoon joka ikisenä virallisena tai vakiintuneena liputuspäivinä.
Joulukuun kuudennen päivän aamuna Antti Löfbacka hakee eteisen kaapista siististi taitellun Suomen lipun ja nostaa sen salkoon. Itsenäisyyspäivä on hänelle yksi vuoden merkityksellisimmistä liputuspäivistä.
– Lipun nostaminen salkoon tuntuu aina juhlalliselta, mutta itsenäisyyspäivänä siinä on mukana vielä jotain tavanomaistakin merkittävämpää tunnetta.
Löfbacka on liputtajana rento.
– En välttämättä huomaa kaikkia virallisia ja vakiintuneita liputuspäiviä enkä aktiivisesti seuraa niitä kalenterista. Liputan kun muistan.
Toisinaan Löfbacka huomaa ulos katsoessaan, että läheisessä kerrostalossa liputetaan.
– Silloin käyn itsekin vetäisemässä lipun tankoon. Paitsi jos liputusaika on alkanut jo monta tuntia aikaisemmin, silloin en enää kehtaa.
– En ajattele, että joka ikisenä virallisena ja vakiintuneena liputuspäivinä olisi pakko liputtaa. En ole luonut tästä itselleni paineita.
Uuden kodin mukana tuli lipputanko ja uudenkarhea lippu
Löfbacka kertoo olevansa ensimmäisen polven liputtaja; lapsuuskodissa ei ollut lipputankoa.
Kolme vuotta sitten Löfbackan perhe muutti rintamamiestaloon Oulun Alppilaan.
– Edelliset omistajat kutsuivat perheemme tilaisuuteen, jossa hyvästelivät naapurinsa ja toivottivat meidät tervetulleiksi. Avaimen luovutuksen sijaan pidettiin lipun luovutus. Se oli kiva tilaisuus.
Löfbacka tuumi, että suotta pitää lipputankoa tyhjillään. Hän päätti opetella liputuksen.
– On aina kivan näköistä, kun talon pihassa liehuu lippu.
– Lippu on kuin liekki, sitä on mukava katsella. Ja mielenkiintoista: sen liikehän on kaoottista, epäsymmetristä, alati muuttuvaa liehumista.
Kun salossa ei ole Suomen lippu, siinä on kapea isännänviiri. Kolmesta sinisestä ja kahdesta valkoisesta raidasta muodostuvaa Keski-Pohjanmaan viiri on valittu isännän synnyinpaikkakunnan mukaan.
Liputtaa saa aina kun itsestä siltä tuntuu
Liputustietoa jakavat sisäministeriö ja Suomalaisuuden liitto ovat viime vuosina yrittäneet muistuttaa suomalaisia siitä, että meillä on liputtamisen vapaus ja salliva liputuskulttuuri. Liputtaa saa muulloinkin kuin nimettyinä liputuspäivinä, jos itse kokee aihetta liputtamiseen.
Löfbackalla asia on tiedossa, mutta tällaisia omaehtoisia liputuksia hänellä ei ole ollut kuin muutama.
– Olen tarkka siitä, että kyseessä on jokin oikea juhla. En liputtaisi esimerkiksi kesäloman alkamisen kunniaksi vaikka sekin olisi ihan sallittua.
Ja vaikka Löfbacka on liputtajana rento, Suomen lipun kunnioittavasta kohtelusta ei tingitä. Noston ja laskun aikana kangas ei saa koskea maahan. Jos mahdollista lippu myös viikataan niin, että näkyviin jää ainoastaan sinistä.
– Jos nyt pakkasella yksin lippunarujen kanssa värkätessä lippu tahattomasti hipaisee maata niin en pidä sitä kovin kamalana asiana. Ei sen takia tarvitse lippua ryhtyä polttamaan, kuten takavuosina opastettiin.
– Pari kertaa lipun laskeminen on viivästynyt pimeän puolelle, mutta yön yli lippu ei jäänyt tankoon silloinkaan.
Löfbacka on perheen ”liputusvastaava”.
– Liputtaminen on minulle mielenkiinnon kohde ja mieluinen velvollisuus.
Viisi- ja kolmevuotiaat pojat ovat jo osoittaneet kiinnostusta lipunnostoon ja ovatkin ajoittain isälle kaverina.
Toukokuun 7. päivä voisi olla liputuspäivä taistelutahdolle
Suomessa on seitsemän virallista ja viisitoista vakiintunutta liputuspäivää. Vieläkö jokin henkilö tai asia kaipaisi omaa liputuspäivää?
Löfbacka miettii yön yli ja vastaa, yhdessä ystävien kanssa asiaa pohdittuaan: #95nevöfoget.
– Huumorimielessä, mutta on tässä jotain perääkin. Jääkiekon maailmanmestaruus vuonna 1995 on suomalaisille paljon enemmän kuin pelkkä urheilusaavutus. Voitto symboloi myös suomalaista sisua, taistelutahtoa ja yhteishenkeä, Löfbacka hehkuttaa.
– Maailmanmestaruus yhdisti kansaa ja loi positiivista ilmapiiriä. Voitto vahvisti suomalaista identiteettiä. Se nosti itsetuntoamme ja loi uskoa omiin mahdollisuuksiin niin urheilussa kuin muillakin elämänalueilla. Tästä syystä 7. toukokuuta kannattaisi liputtaa, pieni pilke silmäkulmassa.
- Itsenäisyyspäivänä 6.12. lippu nostetaan salkoon kello 8 ja lasketaan kello 20. Liputusohjeita löytyy sisäministeriön verkkosivuilta (intermin.fi/suomen-lippu/liputuspaivat)
Jaa sivu eteenpäin
Lue artikkeliin liittyviä aiheita
Mitä mieltä olit artikkelista?
Millaisia ajatuksia tai tunteita juttu herätti? Haluatko lähettää viestin haastatellulle tai jutun tekijälle? Anna risuja tai ruusuja alla olevalla lomakkeella. Arvomme palkintoja palautteen antajien kesken, joten jätä yhteystietosi, mikäli haluat osallistua arvontaan.