Tanssi on reitti ajatuksiin

Nizzassa, Etelä-Ranskassa, on helmikuun puolivälin tienoilla 17 astetta lämmintä. Mimosat ovat kukkineet vuorilla jo useamman viikon, manteli- ja aprikoosipuut puolestaan puhkeavat kukkaan minä hetkenä hyvänsä.

– Kotimaiset mansikat tulevat myyntiin muutaman viikon päästä. Se on varma kevään merkki, kertoo Tuuli-Maaria Louhensalo-Lindström, Ranskasta taiteellisen kotinsa löytänyt balettitanssija, tanssitaiteilija ja filosofian maisteri.

Tanssijanuransa loppuvaiheilla oleva Louhensalo-Lindström tekee viimeisen ison solistisen työnsä Oulun tuomiokirkossa maaliskuun lopulla esitettävässä Askeleet luotasi, Maria -teoksessa.

– Todennäköisesti, hän täsmentää.

– Tällä hetkellä tunne on tämä, mutta koskaan ei voi tietää.

Kirkosta tuli kotinäyttämö

Louhensalo-Lindströmin tanssilliset juuret sijoittuvat Lahteen. Hän aloitti tanssimisen 1980-luvun puolivälissä kulttuurisesti merkittävässä balettikoulu Ståhlbergissä Ritva Ståhlberg-Bondarewin opissa.

– Ritvalla oli valtavan hyvä näkemys siitä, että niin sanotut pystymetsäläisetkin voi saada tanssimaan. Hän onnistui luomaan kouluun ilmapiirin, josta kasvoi runsas joukko ammattibalettitanssijoita, näyttelijöitä, tanssinopettajia ja kulttuurikentän ammattilaisia. Hommassa oli sellainen hyvä tekemisen meininki.

Ranskaan Louhensalo-Lindström asettui Kööpenhaminan kautta. Hän valmistui maisteriksi Helsingin yliopistosta vuonna 2008, juuri, kun Suomessa velloi raju taloudellinen taantuma. Työintoa löytyi, mutta teatterit tarjosivat ei-oota.

– Eräs teatterinjohtaja ehdotti minulle suoraan, että lähde ulkomaille. Kynnys ei ollut korkea, koska olin opiskellut ulkomailla jo aikaisemmin. Lähdin Kööpenhaminaan, jossa urani lähti kunnolla lentoon.

”En ajatellut  ollenkaan, että kirkossa tanssiminen on minun juttuni.”

Louhensalo-Lindström osui Kööpenhaminassa brittiläisen koreografi-ohjaaja Janet Spiegelin silmiin. Hän rohkaisi suomalaistaiteilijaa kokeilemaan ja hakemaan omaa tanssillista tietään.

– Tein tanssiteoksen Pyhästä Birgitasta. Se sai ensi-iltansa Roomassa, ja samaan aikaan se tilattiin myös Suomeen. En ajatellut tässä vaiheessa ollenkaan, että kirkossa tanssiminen on minun juttuni.

Sitä se kuitenkin viimeiset vuodet on Louhensalo-Lindströmille ollut. Pyhä Birgitta -teos esitettiin muun muassa Naantalin ja Lempäälän Birgitta-kirkoissa, ja sen jälkeen useampi seurakunta kiinnostui teoksesta.

Ja siinä se sitten oli. Liikekieli, joka yhdistää klassista balettia, tanssiteatteria ja nykytaidetta. Kirkkotila, ja historiallisten naisten kohtaloista rakentuneet selkeät tarinat. Louhensalo-Lindström ymmärsi, että tämä oli jotain täysin uutta ja erilaista.

Näkyvyyttä alkoi tulla. Oulun ja Turun tuomiokirkkoseurakunnat ehdottivat, josko Louhensalo-Lindström tekisi heille jotakin omaa, joka on luotu vain heille.

Näin syntyivät Tomusta taivaanrantaan– ja Kristina, regina -teokset, joista ensimmäinen esitettiin Oulussa ja jälkimmäinen Turussa.

– Soolourani Suomessa kirkkotaiteilijana syntyi näiden teosten ansiosta. Se oli vähän sellainen monen sattuman summa.

Marian monet kasvot

Tulevaa Askeleet luotasi, Maria -teosta Louhensalo-Lindström luonnehtii ennemminkin duetoksi kuin sooloteokseksi. Teoksessa esiintyy Louhensalo-Lindströmin lisäksi Oulun teatterin näyttelijä Janne Raudaskoski Jeesuksena.

Livemusiikista vastaavat sellisti Oskari Eloranta ja pianisti Jere Tulirinta.

– Tarinankerronta ei ole tällä kertaa kokonaan minun varassani. Teos on vuoropuhelu, jota musiikki kannattelee.

– Askeleet luotasi, Maria tehdään nimenomaan Oulun tuomiokirkkoon. Tämä on ainutkertaista: teos esitetään kerran, ja sitten katsotaan, tuleeko se näyttämölle enää koskaan uudestaan.

Tuuli-Maaria Louhensalo-Lindströmin tanssia säestävät sellisti Oskari Eloranta ja pianisti Jere Tulirinta. Jeesuksen roolin tulkitsee Janne Raudaskoski.

Magdalan Maria kuvataan Louhensalo-Lindströmin mukaan herkästi huorana, syntisenä tai rikkaana naisena. Hänestä on aikojen myötä liikkunut myös erilaisia vaimotulkintoja.

Ranskan alueella elää hyvin vahva Maria Magdala -kultti, ja hänet on nostettu siellä pyhimyksen asemaan.

Louhensalo-Lindströmille on kuitenkin kehittynyt Mariaan omanlaisensa suhde.

– Ajattelen tätä teosta ennen kaikkea tarinana Jeesuksesta ja Mariasta inhimillisinä ihmisinä. Teos tarkastelee sitä, mitä heidän välillään oli tai ei ollut, tai mitä olisi voinut olla.

”Pystyn peilaamaan teoksessa Mariaa ja Jeesusta pitkässä liitossa olleen naisen näkökulmasta. ”

Louhensalo-Lindström kuvaa tulkitsemaansa Mariaa nimenomaan naisena ja tuntevana olentona. Naisena, joka osaa suuttua, vaatia ja olla itsekäs.

– Yritän roolityössäni löytää hänestä puhdasta ihmisyyttä ja syvää inhimillisyyttä, ja päästä irti stereotypioista.

– Liikekieleni on hyvin muotoon sidottua. Pyrin hakemaan ristiriitaa siitä, että liike voi näyttää klassiselta, elastiselta ja kauniilta, mutta sen ilmaisu voi olla hyvin rajua ja raakaa.

Marian roolia ehdotettiin Louhensalo-Lindströmille ensimmäisen kerran kuutisen vuotta sitten, eri teoksessa tosin. Hänen silloinen ohjaajansa torppasi ajatuksen välittömästi, ja sanoi, että Louhensalo-Lindström on rooliin liian nuori.

Nyt hän kokee olevansa valmis.

– Olen saanut vuosien varrella kokemusta ja näkemystä, ja omaa perhe-elämää on takana kohta 20 vuotta. Pystyn peilaamaan teoksessa Mariaa ja Jeesusta pitkässä liitossa olleen naisen näkökulmasta: kumppani on ajoittain vaikea tyyppi, jolla on välillä hyviä päiviä ja sitten niitä tosi huonoja.

Kolme varttia lepoa aivoille

Louhensalo-Lindström kuvaa tanssin olevan parhaimmillaan asia, joka voi avata ihmisissä reseptoreita, jotka eivät aukea muilla tavoin.

– Tanssi on mykkä ilmaisun muoto, joka antaa ihmiselle reitin ajatella ja prosessoida omia tuntemuksia liikkeen kautta.

Hän ajattelee esittävän taiteen olevan ohjaajan tai koreografin, esittäjän ja katsojan välinen kauppa. Ilman tätä kolmiota taidemuotoa ei ole olemassa.

”Kun esiinnyn, en voi olla mitään muuta kuin läsnä. Minulla ei oikeastaan ole mitään muuta kuin se hetki. ”

Louhensalo-Lindström toivoo, että voi tarjota tanssillaan ihmisille tauon arjesta, mediavirrasta, yhteiskunnan paineesta ja nykyelämän hektisyydestä.

– Jos pystyy pysähtymään 45 minuutiksi ja keskittymään teokseen intensiivisesti, se tarjoaa aivoille valtavan tauon jatkuvasta virrasta. Se itsessään on jo pyhää.

– Koen hyvin vahvasti, että tanssi taiteena on palveluammatti. Olen yleisöni palveluksessa.

Tanssi hoitaa kokonaisvaltaisesti ihmisen hyvinvointia.

Jos teoksen ääreen pysähtyminen on katsojalle vapauttavaa, sitä se on myös taiteilijalle. Kun Louhensalo-Lindström astuu lavalle, siviiliminä jää pukuhuoneeseen.

– Kun esiinnyn, en voi olla mitään muuta kuin läsnä. Minulla ei oikeastaan ole mitään muuta kuin se hetki. Näyttämöllä teen ja toteutan ammattiani, kaivan tunneskaalastani ja elämänkokemuksestani sen tiedon, jota tarvitsen juuri sillä hetkellä.

Yleisemmällä tasolla tanssiminen voi Louhensalo-Lindströmin mielestä antaa ihmiselle vapauden tunteen, joka tuottaa endorfiineja ja hyvää oloa. Hän kuvaa, että tanssi hoitaa kokonaisvaltaisesti ihmisen hyvinvointia.

– On sääli, että nykyaikana yhteisöllinen tanssikulttuuri elää vähemmässä arvossa kuin aikaisemmin. Ennen kokoonnuttiin tansseihin, jotka olivat nimenomaan seurustelutilaisuuksia. Nyt mennään yökerhoihin, joissa tanssiminen ei ole niin kollektiivinen kokemus.

Louhensalo-Lindström rohkaiseekin ihmisiä tanssimaan. Hän ajattelee, että korkein ylitettävä kynnys on oman kodin ovella.

– Älä vertaa itseäsi ammattilaisiin tai ylipäätään keneenkään muuhun. On hyvä pyrkiä luopumaan ajatuksesta, että pitää olla tietynlainen voidakseen tanssia.

Askeleet luotasi, Maria -tanssitaideteos keskiviikkona 27. maaliskuuta kello 19 Oulun tuomiokirkossa.